PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Huomaa, että artikkelit ovat uusin aina ylimpänä. Jos haluat lukea ne kronologisessa järjestyksessä niin aloita vanhimmista / alimmasta tekstistä.
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi. 1.Kor.9:19-23 Iankaikkinen evankeliumi ei tarvitse päivityksiä. Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa Jeesuksessa on jo täytetty ja siihen ei tule lisätä mitään, eikä siitä myöskään tule ottaa mitään pois. Ilosanoma on Jumalan voima: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” Rom.1:16 Iankaikkista sanomaa tulee varjella ja pitää muuttumattomana, mutta on asioita joiden tulisi muuttua tai niiden olisi tärkeä muuttua, jotta viesti voisi mennä eteenpäin ymmärrettävällä tavalla eri ihmisryhmille, heimoille ja kansakunnille. Ympärillä oleva maailmamme muuttuu nopeasti ja erilaiset metodit ja toimintavavat sen mukana. Yksi esimerkki bisnes maailmasta: Jos jokin tavaroiden kuljetusliike pitäisi omia metodejaan niin pyhinä tai jopa hyvinä, ettei niitä voitaisi muuttaa vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana, niin firma menisi todennäköisesti konkurssiin. Tavaroiden kuljettamisia tarvitaan aina, mutta millä tavoin asiat tehdään muuttuvat vuosien saatossa. Toinen ehkä meille tutumpi esimerkki on viestinnän alalta. Nykyään erilaisia viestejä voi lähettää mitä erilaisimmin tavoin ja ne ovat perillä lähes sillä samalla sekunnilla kun taas ennen asiaan olisi kulunut useita päiviä tai jopa viikkoja. Viesti pysyy samana, mutta haluamme lähettää sen parhaalla mahdollisella tavalla, eikö totta. Nyt kun puhumme evankeliumin kommunikoinnista niin asia tietysti mutkistuu koska kyse ei ole vain kirjallisesta viestistä vaan evankeliumin todistuksesta ja ilmenemisestä yksittäisissä uskovissa ja seurakunnissa. Evankeliumin sanoma on kirjoitettu paljon syvemmälle, jopa ihmisen sisimpään. Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. 2.Kor.3:2-3 Uskovat ovat siis avoimia kirjeitä, joita ihmiset lukevat. Kuinka paljon Jumalan armon evankeliumi sitten näkyy meissä? Evankeliumissa ei ole kyse vain mitä tiedät evankeliumista vaan myös aidon uskon todeksi elämisestä arjen keskellä. KAIKILLE KAIKKEA – MIELISTELYÄKÖ? Paavali mainitsee, että hän on ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, lain alaiselle ikään kuin lain alainen ja ilman lakia elävälle ikään kuin ilman lakia elävä. Onko tässä kyse mielistelystä, hyväksynnän hakemisesta tai jopa Jumalan totuuden turhentamisesta? Onko Paavali huomioinut ympäröivän kulttuurin jopa siinä määrin, että sanoma olisi vesittynyt, muutettu tai jopa kadotettu? No ei suinkaan, tiedämme, että apostoli Paavali oli yksi aikansa ja jopa historian tehokkaimmista seurakunnan istuttajista. Mistä sitten on kyse? Malli vastauksen löydämme itse Jumalan Pojan lihaksitulemisesta (siitä lisää myöhemmin), mutta nyt keskitymme Paavalin mainitsemaan esimerkkiin. Paavali oli itse juutalainen, joten miksi hän mainitsee, että hän on ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen? Eikö tämä nyt ole päivänselvää? Entäpä jos minä sanoisin, että olen ollut suomalaisille ikään kuin suomalainen, mitä se tarkoittaisi? Olen suomalainen, miten voisin olla jotain muuta heille? Uskova edustaa uutta Valtakuntaa, uutta luomusta, uutta asemaa ja identiteettiä, joka ei koske enää vain tätä katoavaa aikaa vaan paljon pysyvämpää, iankaikkista maailmaa. Elämme tässä katoavassa maailmassa, mutta meidän tulee oppia elämään täällä ajassa iankaikkisen todellisuuden kautta. Tämä on yksi tärkeä asia kun puhutaan uskossa elämisestä ja hengellisestä kasvusta. Uskovan ensimmäisen identiteetti tulisi olla Jumalan kansalaisuus ja vasta sen jälkeen kansallinen, etninen tai kirkkokunnallinen identiteetti, jotka kaikki luonnoltaan ovat katoavia ja väliaikaisia. Toinen asia minkä voin suomalaisena ottaa huomioon on se, että voin löytää sopivia kansallisia, kulttuurillisia ja historiallisia ovia evankeliumin kommunikoinnissa omalle kansalleni. Niitä löytyy varmasti useita kuten uskonpuhdistuksen perintö, Raamatun ja kirjakielen yhteys tai vaikkapa henkilön jäsenyys kirkossa jne. Kolmanneksi tunnen hiukan suomalaisten sielunelämää ja siksi voin myös huomioida tämän kun mietin miten evankeliumia voisi kommunikoida heille. Joskus esim. ylihengellisyydessämme ajaudumme pois omasta kulttuurista ja luomme aivan oman pienoismaailman. Tällöin voi olla hiukka vaikeampaa tietää mitä ei-uskovat ajattelevat ja mitkä ovat heidän kompastuskivensä uskoon nähden. Tämä on yksi tärkeä asia mistä puhun myöhemmin lisää. Seuraavaksi Paavali puhuu lain alaisista. Laki koskettaa erityisesti uskonnollisia ihmisiä, mikä oli tuttua myös Paavalille itselleen. Lain alainen koettaa pystyttää omaa vanhurskauttaan ja hyvyyttään, hän voi olla hyvinkin moraalinen henkilö, mutta armosta pelastuminen on hänelle vaikeasti hyväksyttävä asia. Tarkoittaisihan se sitä, ettei hänestä itsestä ole lain täyttäjäksi. Niinpä tällaista uskonnollista henkilöä tulee myös lähestyä eri tavoin kuin aivan julkijumalatonta. Uskonnollinen ihminen tietää, että Jumalan standardit tulee täyttää, jotta pelastuminen olisi mahdollista. Kaikissa uskonnoissa on lopulta kyse siitä, että ihmisen ajatellaan itse voivan ansaita pelastuksensa omien aikaansaannostensa ja uskonnollisuutensa ansiosta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Evankeliumin ’kuljettaminen’ tällaiselle ihmiselle vaatii siis erilaista lähestymistapaa kuin laittomuudessa elävälle, joka on Paavalin seuraavaksi mainitsema ryhmä. Paavali sanoo, että laittomuudessa elävän ihmisen hän kohtaa ikään kuin eläisi itsekin ilman lakia. Lakia ja sääntöjä karttava ihminen kavahtaa absoluuttisen totuuden mahdollisuutta, eikä halua kuulla, että on olemassa standardeja, jotka haastavat ja häiritsevät hänen elämäntapojaan ja valintojaan. Hän ei yleensä edes tunnista elävänsä valheessa vaan ajattelee elämäntapansa edustavan vapautta. Kun tällainen henkilö kohtaa itse vääryyttä, esim. jos hänen omaisuuttaan varastetaan, niin silloin laki ja oikeudenmukaisuus tulevat yhtäkkiä hänellekin tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Kun Paavali mainitsee itse elävänsä ilman lakia ja samaan aikaan Kristuksen laissa, niin tässä on yksi kristityn suurista salaisuuksista, jonka väittäisin olevan jopa uskoville aikamoisen iso pala purtavaksi tai ainakin sen ymmärtämiseen menee uskomattoman monia vuosia. Ainoa Jumalan lain täyttäjä on Jeesus Kristus, Jumalan Poika itse. Hän on täyttänyt Jumalan lain ja sen vaatimukset viimeistä piirtoa myöten. Tästä syystä uskova, joka elää Kristuksessa, täyttää myös Kristuksen lain. Tällöin Pyhä Henki minussa vaikuttaa sisäisesti lain täyttämisen, halun elää sen mukaan ja erityisesti opettaen päivittäin vaeltamaan Jumalan tahdossa. Tämä ei tarkoita, ettenkö lankeaisi tai kompastelisi vaan kaiken vajavuuteni keskellä minulla on jatkuva suhde lain täyttäjään Jeesukseen. Laki näyttää minulle todellisen kuvan itsestäni ja kun se oikein ymmärretään niin se myös ohjaa minut lain täyttäjän luo. Tämä on todellista vapautta ja hengellisen kasvun myötä sen kuuluu myös syvetä. Vielä toinen esimerkki: Laittomuudessa elävä ihminen pitää usein uskovan elämää rajoitusten ja sääntöjen sitomana. Kukapa haluaisi olla ilon kieltäjä, istua tylsissä kokouksissa ja kieltää omat halut jonkin uskonnollisen ryhmän vuoksi. No, ei kukaan. Laittomuudessa elävä ihminen ei tule kuitenkaan ajatelleeksi, kurkkiessaan kaltereiden välistä ja nähden uskovan olevan kaltereiden toisella puolella, että hänen oma sellinsä on paljon pienempi kuin uskovan ja jos hän olisi tarkkaavaisempi, hän huomaisi ettei uskovilla ole rajoittavia seiniä lainkaan. Hän kun on itse tyrmässä. Kannattaisi varmasti miettiä kuinka tällaiselle ihmiselle näytetään todeksi uskovan vapautta ja iloa. Erilaisia ihmisiä siis tulee lähestyä eri tavoin ja ottaa huomioon heidän taustansa ja ajattelutapansa. Samalla evankeliumin sanoman tulee pysyä muuttumatonna. Se on aina ajan tasalla. Tästä lisää seuraavissa artikkeleissa.
0 Comments
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
1.Kor.9:19-23 Samainen Paavali, joka taisteli evankeliumin muuttumattomuuden puolesta, antaa tässä näkökulmaa evankeliumin sanansaattajan muuttumisesta. Sanoma pysyy siis samana, mutta sanansaattaja muuttuu. Sanoman kantajan muutoksessa on ainakin kaksi tärkeää puolta. Ensimmäinen koskettaa henkilön sisäistä uskossa kasvamista, joka ilmenee Pyhän Hengen hedelmänä. Tämä on oikeastaan tärkein muutoksen alue, jossa ihminen tulee osalliseksi Jumalan luonteesta, sisäisestä uuden ihmisen kasvusta. Tämä on uskovan elämän tärkein omakohtainen kokemus. Käsittelen aluksi hiukan tätä tärkeää puolta, mutta jatkossa keskityn enemmän toiseen muutokseen, joka koskettaa sanoman eteenpäin viestittämistä, kontekstualisointia, evankeliointia ja kommunikointia tavan merkitystä vastaanottajalle sopivalla tavalla. JOTAKIN TÄYTYY MUUTTUA Evankeliumin viestin on syytä pysyä samana, mutta moni muu asia saisi muuttua tai jopa pitäisi muuttua. 1. Evankeliumin viestinviejän eli kristityn tulisi muuttua Kristuksen luonteen kaltaisuuteen. Tämä on uskon elämän tärkein alue, jotta tuo seuraava vaihe (2) voisi toteutua mielekkäällä tavalla. ENSIN YKSI NEGATIIVINEN HAVAINTO Olen havainnut monenlaisia ilmiöitä kristillisellä kentällä ja yksi vääristynyt kristillisyyden muoto on se, että hengellisyyttä ilmaistaan lähes kokonaan tilaisuus painotteisesti. Eli huomio on ollut esimerkiksi vastuunkantajien julkisuus karsimassa ja esiintymiskyvyissä, sisäisen todellisuuden ja hengellisyyden sijaan. Raamattu kuitenkin painottaa, että varsinkin vastuunkantajien hengellisen todellisuuden tulee näkyä ensiksi heidän kotonaan ja vasta sitten muualla. Arki-minä ja julkisuus-minä tulee olla samat. Jos näin ei ole niin henkilö sortuu helposti show hengellisyyteen. Karsimaa on, mutta se ei kestä arjen valoa! Moni super-karsimaatikoksi tituleerattu henkilö on osoittautunut kotioloissa hirviöksi. Mitä se sellainen hengellisyys on? Ei ainakaan Raamatun ilmaisemaa Pyhän Hengen täyteyttä tai hedelmää. Oikealla ja tasapainoisella Raamatun ymmärtämisellä ja teologialla on tärkeä osansa tässä. Jos seurakunta tai mikä tahansa uskovien yhteisö nostaa jonkin erityisen ilmiön tai karisman hengellisyyden mittariksi, ajaudutaan hyvin usein tämän kaltaisiin vääristymiin, jossa on jopa henkilökultin piirteitä. Yleensä nämä superkarismaatikot kestävät jonkin aikaa, mutta jos he tulevat todellisuuden tuntoon, he joutuvat luopumaan korotetusta asemastaan. Valitettavan moni tulee kuitenkin alas jalustaltaan hyvin rajulla tavalla. Täytyy olla melkoisen jakaantunut mieli, että voi jatkaa pitkän aikaa oman sisäisen minänsä showkarisman ja tavis elämän välillä. Vaikeaksi sen yleensä tekee se, että iso osa tapahtumissa kävijöistä ja jopa seurakuntalaisista on korottanut henkilön jalustalle ja odotukset ovat jopa yli-inhimilliset vähän samalla tavalla kuin musiikki maailman starat, joiden elämä pyörii median luoman glamourin ja bisneksen ympärillä. Ilman nykymediaa moni nyky superkarsimaatikko ei olisi sillä jalustalla, mihin hänet on nyt nostettu. Tämä on yksi syy miksi seurakunnan ja vastuunkantajien on tärkeää omata tasapainoinen ja Raamatullinen ihmiskuva, eikä korottaa ketään ihmistä arvioinnin tai vastuullisuuden ulkopuolelle. Mitä arvelet miksi Paavali nuhtelee julkisesti apostoli Pietaria Galattalaiskirjeessä luvussa 2? Se on annettu meille esimerkiksi, että suuretkin hengen miehet erehtyvät, tarvitsevat ohjausta ja heidän tulee olla alamaisia muille johtajille ja sitä kautta Jumalan seurakunnalle. Apostoli Paavali ja Pietari, samoin kuin Jeesuksen veli Jaakob eivät lukeneet itseänsä ”isoisten apostolien joukkoon” (2.Kor.11:5; 1.Piet.5; Jaak.5:17). SITTEN POSITIIVINEN PUOLI: Tutustutaanpa apostoliseen tapaan viedä evankeliumia. ”että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella niin kuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua. Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa” 1.Tess.1:5-9 Olen havainnut, että hyvin usein tämän kyseisen Raamatun tekstin mainitsemat kohdat voimasta ja Pyhän Hengen toiminnasta, otetaan irti kontekstistaan ja painotus laitetaan tällöin ensisijaisesti ihmeisiin ja esim. armonlahjojen toimintaan, Pyhän Hengen hedelmän kustannuksella. En epäile yhtään etteikö ihmeitä ja parantumisia olisi tapahtunut tai että niitä tapahtuisi edelleenkin. Totta kai tapahtuu ja uskon itse niihin 100%, mutta tekstin painotus ei ole niissä vaan Paavali sanoo: ”millaisia me olimme teidän keskuudessanne”. Ei siis; ”mitä teimme keskuudessanne tai millaisia ihmeitä näitte tapahtuvan”, vaan siinä hengellisessä olemuksessa ja todellisuudessa, joka oli näkyvissä Paavalin persoonassa ja hänen matkakumppaneissaan. Pyhän hengen voima ja todellisuus näkyivät Paavalin persoonassa Hengen hedelmänä, joka on oikeastaan vielä suurempi ihme kuin esim. armonlahjojen kautta ilmenevät toiminnot (jotka ovat osa seurakunnan palvelutyökaluista). Tessalonikian seurakuntalaisista, hyvin monista heistä, tuli esikuviksi muille uskoville, ei ihmeiden ja hengellisten show-tapahtumien järjestämisessä vaan todellisen hengellisyyden elämisessä arjen keskellä. Tämä sanoma kaikui sitten ympäri Tessalonikian ja naapurimaakuntia, vahvana todistuksena Jumalan todellisuudesta. Jumalan sana sai todellisen jalansijan ja paikan uskovien arkielämän keskellä ja se puhutteli monia. Evankeliointi ei keskittynyt kampanjoihin vaan arjen keskellä ilmenevään uskon elämään. Yhteiset sanan tutkimishetket ja rukoukset kuuluivat luonnollisena osana tuon ajan seurakunta elämään ja usko elettiin todeksi kodeissa ja työpaikoilla. Millainen painotus meillä on seurakunnissamme? JATKAMME SEURAAVISSA BLOGEISSA KONTEKSTUALISOINNIN MERKITYKSESTÄ EVANKELIUMIN VIESTINNÄSSÄ |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |