Tämän blogin artikkelit ovat uusin aina ensin.

Ihmisen elämä ja erityisesti hänen sisimpänsä on Jumalan työmaa-aluetta (Jaak.4:5). Jumalalla on joko sinulta lupa työskennellä siellä tai sitten hän joutuu katselemaan sitä vielä ulkopuolelta. Uskoon tullessa ihminen oikeastaan antaa Jumalan Pyhälle Hengelle luvan tulla hänen sisimpäänsä, aloittaakseen jättimäisen rakennusurakan. Uskoon tullut ihminen on näin saanut vastaanottaa täydellisen Jumalan valmistaman pelastuksen, johon hän ei voi mitään lisätä tai myöskään ottaa siitä mitään pois. Ydin asia siinä on tämä: Uskovalle on alkanut valjeta Jumalan armon merkitys Kristuksessa Jeesuksessa. Eli kysymys ’miksi Jeesus’ saa näin vastauksen. Eipä siis ole ihme, että useimmissa Paavalin kirjeissä keskitytään oikeastaan uskon perustukseen, joka löytyy Jeesuksen uhrikuolemassa, ristin työn merkityksen sisäistämisessä. Uskovalle paljastuu täten Jumalan armo, joka on vastaanotettavissa ainoastaan Kristuksen kautta. Tämä on evankeliumi ydinasia, mutta ei tässä ole vielä kaikki. Liian usein meillä suomalaisessa kristillisissä piireissä ajatellaan, että vain uskoon tullessa tarvitsemme evankeliumia ja sen jälkeen tarvitaan jotain ”vahvempaa”. Tällöin ei kyllä ymmärretä, että uskovan tulisi oikeastaan kasvaa Jumalan armon ja evankeliumin tuntemisessa joka päivä. 
 
Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 
2. Piet. 3:18
 
Pietarin  tervehdys ei ole vain hyvän päivän toivotus vaan pureutuu oikeastaan hengellisen elämän ytimeen, sillä kaikki hengellinen kasvu on sidoksissa Jumalan armon tuntemiseen. Miksi näin? Koska oikea hengellinen kasvu on todellisuudessa osallisuutta uuden maailman vaikutuksesta. Tälle Jumalan työmaalle ei tuoda mitään vanhaa, ei mitään katoavaa tämän langenneen ajan materiaaleja. Jumala rakentaa ihmisen sisintä uusilla ’aineilla’. Tätä rakennusta kutsutaan uudeksi luomukseksi. Tämä on Raamatun suurimpia sanomia ja samalla myös mitä ihmeellisin asia käsittää. Tässä on yksi syy, miksi evankeliumin oikea jakaminen ja sen ymmärtäminen ovat niin keskeisiä asioita, ei ainoastaan Raamatun totuutena, vaan myös todellisen hengellisen elämän toteutumisena, niin yksittäisen uskovan kuin seurakuntayhteisön elämässä. Eipä siis ole yllätys, että apostoli Paavali varmistaa useimmissa kirjeissään ensiksikin sen, että uskovat ymmärtäisivät evankeliumin perustuksen heidän omassa ja seurakuntayhteisön elämässä. 
 
RAKENNUKSEN PERUSTUKSET
24.”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. 25.Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. 26.Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. 27.Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.” 
​Matt. 7:24-27  

Jokainen ihminen rakentaa elämäänsä jonkinlaiselle pohjalle eri uskomustensa mukaan ja niiden ohjaamana. Ihminen on luotu niin, että hän etsii elämäänsä perustuksia ja hän tekee sen tietoisesti tai tietämättään (Apt.17:24-30). Esimerkiksi joku uskoo elämän syntyneen sattumien ja ajan synnyttämänä, alkulimoineen jne. Tähän hän käyttää uskoaan ja ottaa todesta asiat, jotka hänen mielestään todistavat tätä tarinaa (satua) hänelle. Tällainen uskon valheperustus ei tietysti kestä suurempaa ravistelua, mutta tämä usko on ihmisessä kuitenkin sitkeässä. Syitä on tietysti monia, mutta pääkohta on tämä: Hän on valinnut uskoakseen tämän tarinan koska se sopii hänen sen hetkiseen maailmankuvaansa ja mahdollistaa hänen toimivan näennäisesti oman elämänsä herrana. Jumaluuden tunnustaminen saattaisi ravistella tätä näkemystä ja näin ’MINÄ-jumala’ joutuisi siirtymään valtaistuimeltaan. Vaikea paikka, mutta näin tehden ihminen on kapinallinen ja on anastanut valtaistuimen häneltä, jolle se oikeasti kuuluu. Tällaisessa tilassa oleva ihminen ei saa rauhaa, vaikka hän saisikin synnistä hetkellisiä nautintoja (Hepreal.11:25).
 
Myös uskova voi rakentaa elämänsä asumuksen katoavien materiaalien varaan. Tämä on valitettava elämän tragedia, jossa ihminen on anastanut Jumalan lahjat omien halujensa ja himojensa täyttämiseen. Jokainen kyllä rakentaa elämänsä rakennusta, mutta minkä varaan ja kenen ohjauksessa?
10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 12.Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13.itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. 14.Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15.Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 2. Kor.1:10-15
 
Tässä Raamatun tekstissä puhutaan erityisesti siitä mihin ihminen on tähdännyt elämässään, onko hän elänyt itsekeskeistä elämää vai Jumalan ohjauksessa ja hänen tahtonsa mukaisesti (2. Kor. 5:15)? Raamattu puhuu tästä myös toisenlaisella kuvakielellä, joka ilmaisee sen ihmisen lihallisuutena, Jumalan tahdon vastaisena elämänä, joka kapinoi Jumalaa ja hänen tahtoansa vastaan. Samalla ihminen sotii myös itseänsä ja sitä muutosta vastaan, mitä Jumala tahtoisi vaikuttaa hänen elämässään.
 
ETKÖ AJATTELE OIKEIN?
Evankeliumin ydinsanoma keskittyy Jeesuksen ristin työn merkityksen ja vaikutuksen tuomiseen ihmisen elämään. Tämä ei ole tarpeen ainoastaan kun ihminen tulee uskoon eli ottaa vastaan Jumalan pelastuksen Kristuksessa. Evankeliumin ydinsanoma on keskeistä myös uskovan kasvussa. Joskus olen kuullut sanottavan, että nyt kun ihminen on tullut uskoon, hän tarvitsee tämän jälkeen vahvaa ruokaa. Tällä on annettu ymmärtää, että kun evankeliumi on nyt vastaanotettu, - mitäs seuraavaksi? Tässä taisi käydä kuten Galatian seurakunnille kun he saivat tulla uskoon Jumalan armosta, mutta erehtyivät palaamaan ihmisen omin suorituksin ja omin voimin järjestettyyn uskonnon harjoittamiseen. Eivät he suoranaisesti kieltäneet Jeesusta, mutta hengellinen elämä oli kääntynyt omin voimin parkertamiseen, ei ainoastaan pysäyttäen omaa hengellistä kasvua, vaan myös vaarantaen koko uskon perustan. Kova nuhde oli siis paikallaan:
1.Te mielettömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? 2.Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 3.Niinkö mielettömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihanko mukaan nyt pyritte päämäärään? Gal.3:1-3  

Huomaatko, Paavali sanoo Galatian maakuntien uskovia ’ei-ajatteleviksi’ (vapaa käännös), ilman ajatusta eläviksi ihmisiksi! Kovasti sanottu ja tulee mieleen, että moniko hengellinen vastuunkantaja uskaltaisi tänä päivänä nuhdella näin? Syy tähän kovaan ilmaisuun löytyy juuri tuosta älyvapaasta ajattelusta. ”TE ETTE NYT AJATTELE OIKEIN”. Otitte vastaan Kristuksen sovitustyön ja nyt ajattelitte jatkaa omin neuvoin ja voimin. Ei tämä ’oma-voimainen-uskovaisuus’ ole vierasta meidänkään seurakuntiemme parissa. Päinvastoin tämä on verrattain yleistä ja totta puhuen jokainen meistä on luontonsa puolesta taipuvainen rakentamaan uskonsa omavanhurskauden, ihmisvoimin tuotettujen pelastus ja pyhitys yrityksien varaan. Tämä tapahtuu valitettavan helposti. Kun katseemme kääntyy pois Kristuksen evankeliumista, alamme saman tien tuottamaan omaa rakennusmateriaalia uskomme ja elämämme pohjaksi. Nämä ovat niitä olkia ja heiniä, jotka eivät kestä ajan tuolle puolelle. Ne tulevat palamaan. Tästä syystä Raamattu painottaa monen eri tavoin evankeliumin merkitystä ihmiselle. Pääasia siinä on kuitenkin se, että ihminen, Pyhän Hengen valaisemana ja opettamana, saa ymmärryksen omasta todellisesta tilastaan ja kuinka Jeesus on siihen vastaus. 

Jumalan päämäärä ihmiselle on ihmeellinen. Hän kutsuu meitä tähän Isän, Pojan ja Pyhä Hengen täydelliseen keskinäiseen yhteyteen, jossa jokainen persoona tuntee täydellisesti niin itsensä kuin toisensa. Tämä ns. kolminaisuuden yhteys on täydellistä keskinäistä rakkautta. Mikään pahuus tai synti ei sotke tätä sidettä. Siinä ei ole pahuudella mitään sijaa. Tähän yhteyteen Jumala siis kutsuu meitä syntisiä ja lankeemuksen sotkemia ihmisiä. Ihmisen tullessa uskoon, hän suostuu Jumalan pelastussuunnitelmaan ja pääsee osalliseksi Jumalan täydellisestä armosta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Näin ihminen saa vastaanottaa täydellisen lahjavanhurskauden ja niin hänet vapautetaan niin syyllisyydestä kuin tulevasta rangaistuksesta. Aivan käsittämättömän suuri lahja, joka menee meidän inhimillisen käsityskyvyn yli niin, että tukka pölisee! Kuitenkin liian usein kristillisyys ja usko nähdään vain tuon uskoon tulemisen ja vastaanottamisen hetkenä tai vain tästä perspektiivistä. Saatamme kyllä ymmärtää, että Jumalan armoa tarvittiin tuohon uudestisyntymiseen, mutta entäpä miten elämä jatkuu tämän jälkeen. Suomessa kristillisyys on  usein jäänyt tähän uskonelämän alkuhetkeen ja pyhityselämän ymmärtäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle tai se on jopa saatettu sekoittaa armosta pelastumiseen, näin langeten Galatian seurakuntien tavoin, itsensä parantamis-ohjelmiin ja omilla teoilla pelastatumis-pyrkimyksiin (tee-se-itse-uskomukset ja parantelu yritykset).
 
KESKENERÄINEN TYÖMAA
Häntä me julistamme neuvoen ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.Sitä varten minä näen vaivaa taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka vaikuttaa minussa voimakkaasti. Kol 1:28-29  

Jumalan päämäärä sinun elämässäsi on paljon suurempi kuin uskallat uskoa ja unelmoida. Hänen tarkoituksena on tehdä sinusta hänen kaltaisensa, että pääsisit osalliseksi hänen täydellisestä luonnostaan (2.Piet.1:3-4, Hepreal.12:10). Uskoon tullessa ihminen lähtee ja suostuu tälle muutosmatkalle, mutta miten tämä muutosprosessi oikein etenee meidän elämässämme? 
 
MUUTOKSEN TARVE
Koska Jumalan suunnitelma on muuttaa sinut Kristuksen kaltaisuuteen niin meidän on syytä tutustua Raamatun antaman viisauden avulla tähän ihmeellisen muutostyöhön. Esimerkiksi useimmat Paavalin kirjeet koskettavat juuri tätä hengellisen kasvun aluetta. Kun alamme ymmärtämään Jumalan muutosprosessia omassa elämässämme, vaikkapa tietysti vielä hyvin vajavaisesti, niin näemme eri elämän alueissamme tarvetta suurelle muutokselle. Tutustuminen vanhaan langenneeseen ihmiseen ei ole miellyttävä prosessi, mutta se on kuitenkin välttämätöntä, jotta oppisimme näkemään mitä muutosta Jumala haluaa meidän kokevan. Useimmiten lähdemme tekemään muutostyötä omin voimin, perustuen ihmisen omiin pyrkimyksiin ja jopa omaan uskonnollisuuteen. Paavali varoitti Kollosan seurakuntalaisia tästä itsetuotetusta uskomuksen ansasta sanomalla:

Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten ”älä tartu, älä maista, älä kosketa”?  Nehän ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, ja ne koskevat sellaista, mikä on tarkoitettu käytössä häviämään. Niillä tosin on viisauden maine itse valitun jumalanpalveluksen, nöyryyden ja ruumiin säälimättömän kohtelun vuoksi, mutta mitään arvoa niillä ei ole, ja niitä noudatetaan vain lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:20-23  

Oikeastaan jokainen uskova koettaa, ainakin jossain määrin, tuottaa hengellistä muutosta omin voimin tai ihmisviisauksin. Koetamme pystyttää omaa hengellisyyttämme ponnistellen, parhaat jopa mitä suurimmalla innolla, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Monet kuitenkin pettyvät kun suuri Herran palveleminen ja into ei tuotakaan sellaista hedelmää josta Raamattu puhuu (Gal.5:22). Niinpä sitten saatetaan tyytyä kristilliseen elämäntapaan ja käytöskoodeihin, näin täyttäen lain ulkoiset vaatimukset, mutta ilman Jumalan voimaa ja hänen tuomaa sisäistä muutosta. Saatamme jopa kiivailla ”Herran työssä”, mutta ilman hengellistä kasvua ja Kristuksen saamaa muotoa meissä (Gal.4:19). Itse olen ainakin sortunut tähän. Muistan kun nuorena uskovana olin hyvin pettynyt itseeni ja omaan hengellisyyteeni. Intoa ja halua kyllä löytyi, mutta jostain syystä se ei ’tulostautunut ulos.’ Paavali sanookin:
Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni. Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:22-23  

Tämä itsensä mahdottomaksi havaitseminen onkin hengellisen kasvun yksi tärkeä osa-alue, jonka tulisi ohjata meitä etsimään ja löytämään Jumalan valmistama tie ja vaellus Pyhän Hengen johdossa. Tämä ei kuitenkaan ole aivan helppoa koska meidän vanha sisin taistelee tätä muutosta vastaan. Nuorena uskovana olin aivan ymmällä koska en vielä käsittänyt tätä vanhan ja uuden ihmisen sotatilaa sisimmässäni. Halua kyllä oli, mutta ei voimaa tai kykyä tuoda tarvittavaa muutosta. En ollut vielä päässyt ymmärrykseen Jumalan evankeliumin mahdollistamasta muutoksesta vaan koetin pystyttää juutalaisten uskonnollisten tavoin omaa vanhurskauttani (Room.10:2-4). Olin hyvin pettynyt itseeni, mutta en vielä ymmärtänyt, että niin tulikin tapahtua! Tämä oli Jumalan paljastavia tekoja minun omassa elämässäni. Olin päässyt näkemään Jumalan työmaata, ja se työmaa olikin minun oma sisin! Rakennustelineet olivat paikoillaan, perustus jo valmistumassa (1. Kor.3:11; Ef. 2:7-9), mutta osa rakennusluvista oli vielä saamatta! Jumala odotti, että hän saisi minulta luvan rakentaa niin kuin hän parhaaksi näkee. Minun olisi siis opittava olemaan ja elämään hänen keskeneräisellä rakennustyömaalla. Ulkopuolisille olisi mielestäni syytä laittaa varoituskyltti kuten: ”Työmaa-alue, käytettävä Jumalan armon suojavarustuksia”. Näin muutkin kulkijat saisivat oikean ja terveemmän käsityksen, että tässä kulkee keskeneräinen ihminen, jota Jumalan armo muuttaa.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, Tiit. 2:11-12  

Jumalan armo on kotoisin oikeastaan ”toisesta maailmasta”, se ei ole tämän langenneen ja rikkinäisen maailman tai sen ihmisten tuotosta tai keksintöä. Luonnollinen ihminen ei voi edes vastaanottaa tätä armoa omin avuin, eikä pysty alistumaan hyvän Jumalan Hengen johdolle ilman ulkopuolisen, so. Jumalan apua. (Room. 8:6-7). Tässäpä meille ongelma! 
 
Lyhyesti sanottuna ihminen sotii Jumalan hyviä tarkoitusperiä vastaan. Uskovakaan ei ole tästä täysin vapaa, vaan voi vielä elää suurelta osin vanhan ihmisen mielentilassa ja sen orjana ja ohjailtavana. Mikä sitten on Jumalan työmaan seuraava prosessi? Niin paljon kun haluaisimmekin olla oman rakennuksemme herroja, niin se ei ole mahdollista jos haluat, että tämä rakennus muotoutuu Jumalan tahdon mukaisesti ja hänen kaltaisuuteensa. Tästä syystä mitä nopeammin opit suostumaan ’työnjohdon’ alaisuuteen niin sitä paremmin pääset ymmärrykseen mihin suuntaan Jumala tätä työmaatasi on viemässä. 

jatkoa luvassa

“Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös)
 
Evankeliumin tarkoitus on palauttaa ihminen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, ei ainoastaan antamaan hänen syntejänsä anteeksi, mikä on tietysti olennainen osa ilosanomaa. Jumalan suunnitelma on johtaa ihminen takaisin alkuperäiseen yhteyteen, johon hänet alun perin luotiin. Ihminen on tarkoitettu elämään vapaudessa, jossa hän voi nauttia Jumalan täydellisestä pyhyydestä ja hyvyydestä, keskinäisestä yhteydestä, vapaana lankeemuksen vaikutuksista, elämään täyttä elämää koko persoonallaan. Evankeliumi ei siis tarkoita vain yhtä päätöstä ottaa vastaan Jumalan valmistama pelastus Kristuksessa vaan vielä paljon, paljon enemmän. 
Kuvittelepa että ihminen on kuin lasinen kahvipannu, joka on täynnä vanhaa mustaa kahvia. Kahvi on ollut astiassa jo kauan aikaa ja pannun sisäpinta on likainen ja hyvin pinttynyt. Jos nyt lisäisin pannuun pisaran puhdasta vettä niin se ei toisi mitään näkyvää muutosta, mutta jos lisään pannuun päivittäin pisaran tai pari vettä, niin vähitellen pannu neste kirkastuu. Olettaen tietysti, että pannuun ei lisätä uudelleen vanhaa kahvia. Tämä kuvaus, vaikka onkin hyvin vaillinainen, mutta se kuvaa ainakin paria asiaa:

1. Ihmisen ottaessa Jumalan pelastuksen vastaan Kristuksessa, hän saa armosta aivan uutta ja puhdasta elämää sisimpäänsä. Ihminen on raottanut oveansa ja päästänyt Jumalan pelastuksen sisälleen, ’pisarakin riittää’. Vaikka mieli on vielä silti paljolti maailman ajatusten sumentama (musta pinttynyt kahvi), niin hän on silti saanut elämän pisaran sisälleen.
2. Uskoontulo aloittaa ihmisen paluun Jumalan alkuperäisiin suunnitelmiin (voit lukea edellisistä kappaleista (KRISTUS-KESKEINEN SEURAKUNTAYHTEISÖ, osa1). Armon vastaanottaminen Kristuksessa Jeesuksessa aloittaa ihmisen matkan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Hänen syntinsä on nyt käsitelty ja hän on vapaa aloittamaan matkansa. Hän on nyt Jumalan lapsi, täysin armosta, ei hänen oman suorituksen ansiosta. Mutta koska hän vielä vaeltaa tässä langenneessa maailmassa ja on osallinen lankeemuksen tilasta myös omassa ruumiissaan, niin hän tarvitsee päivittäistä Jumalan armossa vaeltamista. Raamattu puhuu myös tässä kohden jatkuvasta mielenmuutoksesta (Room.12.1-3). Vanhan ihmisen pinttyneet ajatukset, tavat ja uskomukset ovat lujasti kiinnittyneinä ihmiseen, mutta kun Jumalan tuntemisessa alkuun päässyt ihminen alkaa tutustua hänen pelastajaan niin hänen mielensä alkaa uudistua ja hän saa aivan uuden näkökulman elämäänsä. Puhtaat ja oikeat ajatukset syrjäyttävät nuo vanhat, tunkkaiset ja sumentavat mielenliikkeet. Jumala antaa ihmiselle uutta ajateltavaa, joka puhdistaa hänen mielensä kaikesta mikä sitä vahingoittaa. Tähän Jumala on antanut meille Hänen sanansa ja Pyhän Hengen vaikutuksen, joka johdattaa ihmistä kaikkeen totuuteen.

Vanha lika on lujassa ja se estää lasisen pannun läpinäkyvyyttä. Vaikka ihminen tuleekin uskoon, niin hänen elämässään on vielä paljon vanhan ihmisen pinttyneitä tapoja ja ajastusmalleja. Hän on kyllä pelastutussa tilassa, mutta Kristus ei ole saanut vielä paljoakaan muotoa hänessä (Ga.4:19). Tämä Kristus muotoilu (God-design) tapahtuu Kristuksen tuntemisen ja Hänen seuraamisen kautta. Vanhastaan tätä prosessia on kutsuttu pyhityselämäksi. Annan tässä yhden kuvan esimerkiksi miltä se näyttää.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ilm.2:7
 
Jumalan suunnitelma ihmiselle ylittää kaikki parhaimmatkin käsityksesi ihanuudesta ja hyvyydestä, koskipa se sitten terveyttäsi, elämistä muiden rakkaiden kanssa, onnellisuutta tai lyhyesti sanottuna täydellistä hyvinvointia kaikilla elämän mittapuilla. Kyse ei ole vain sinun lyhyestä elämästäsi tässä ajassa vaan elämästä, joka jatkuu ja jatkuu ilman loppua. Kaiken lisäksi jos ymmärtäisit millaisesta mielentilasta ja onnellisuudesta tässä on kyse, niin haluaisit varmasti päästä osalliseksi tällaisesta siunauksesta. Se on mahdollista, mutta kerronpa ensin hiukan historiaa ja kuinka se on paljastettu meille.
 
ENSIMMÄINEN LANKEEMUS
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Heidät luotiin elämään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen täydellisessä yhteydessä, nauttien toistensa hyvästä seurasta ja palvellen tehtävissä, jotka Jumala oli antanut ihmiselle (1.Moos.1-2). Raamattu antaa ymmärtää jopa Aatamin ja Eevan päivittäin tavanneen Jumalan kanssa (1.Moos.3). Lyhyesti sanottuna Aatami ja Eeva elivät onnellista ja vilpitöntä yhteyttä Jumalan ja toistensa seurassa. Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa kerrotaan kuinka ihminen on alusta pitäen tarkoitettu elämään Jumalan Pojan Jeesuksen kautta tässä, voisipa sanoa, jopa euforisessa tilassa.
Jo ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään. Ef.1:4
 
Rakkaussuhteen yksi peruskulmakivi on sen vapaaehtoisuus eli toisin sanoen vapaaehtoinen halu elää rakkaansa kanssa. Jos suhde olisi pakotettu niin se ei enää olisikaan rakkautta vaan aivan jotain muuta. Aatami ja Eeva joutuivat kiusaukseen, jossa langennut enkeli Saatana halusi rikoskumppaneita ja houkutteli ihmisen epäilemään Jumalan hyvyyttä ja valitsemaan omat standardit Jumalan sijaan. Näin ihminen itse ajatteli voivansa päättää mikä olisi oikein tai väärin. Ajatuksena oli, että heistä itsestään tulisi jumalankaltaisia, riippumattomia Jumalasta. Traagista tässä lankeemuksessa oli se, että vaikka ihminen luuli saavuttavansa jumalankaltaisuuden omilla saavutuksillaan ja teoillaan, niin hän sen sijaan lankesi pois Jumalan yhteydestä, jossa hän oli jo nauttimassa Jumalan kuvana olemisesta ja muutosprosessista. Saatan petti ihmisen ja eksytti hänet pois Jumalan Pojan, Jeesuksen yhteydestä. Tästä syystä ihminen ajettiin pois Paratiisista ja hän joutui pakolaisuuteen, elämään ainaisessa vaarassa, kuoleman varjostaessa häntä ja lopulta saavuttaen jokaisen paratiisin pakolaisen!
Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu. 24.Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. 1.Moos.3: 23  
 
Tästä alkoi ihmiskunnan taistelu löytää takaisin Jumalan suunnitelmiin, mutta mitä tehdä kun Paratiisin tie on nyt suljettu? Tällä tiellä ovat vartijat, joita kukaan ihminen ei voi ohittaa, olipa se sitten hänen omia saavutuksiaan, viisautta, hänen parhaita ominaisuuksiaan tai tekojaan. Kuinka sitten löydämme takaisin tuonne Jumalan Puutarhaan?
 
SEURAAVAT LANKEEMUKSET
Jumala ei jättänyt ihmistä oman onnensa nojaan vaan antoi lupaukset tulevasta Pelastajasta, joka löytyy jo samasta luvusta, jossa ihmiset lankesivat pois Hänen suunnitelmistaan (pro-evankeliumi). 
Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän. 1.Moos.3:15  

Jumalan pelastushistoria löytyy myös jokaisesta Raamatun kirjasta, nivoen yhteen Jumalan ison suunnitelman palauttaa ihmiset takaisin Hänen yhteyteensä. 
Silloin Jeesus sanoi heille:
”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. 26.Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?” 27.Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu. Luuk.24:25-27  

Heprealaiskirje ilmaisee asian näin:
Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. 2.Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat. 3.Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja Hänen olemuksensa kuva, ja Hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä Hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Hepreal.1: 1-3  

JUONEN PALJASTUS 
(ps. jos et ole vielä lukenut Raamattua niin seuraavassa osiossa on juonen paljastuksia, jotka kertovat miten kirja etenee)
Jumala valitsi ensin yhden miehen Aabrahamin ja hänen perheensä välikappaleeksi pelastussanomansa vastaanottajiksi ja sen ilmoittamiseksi kaikille kansoille (1.Moos.12). Aabrahamin kanssa tehty liitto teki hänen jälkeläisistään pelastussanoman kantajia, joiden kautta Jumalan ilmoitus saatettiin vähitellen myös kirjalliseen muotoon. Tästä Raamatusta (VT ja UT), joka on kokoelma n. 1500 vuoden ajalta ja yli 50 eri kirjoittajan käsialaa, omaa silti saman pääjuonen, joka menee läpi koko Raamatun ja sen historian. Stoori / juoni voidaan ilmaista näin: Luominen, lankeemus, lunastus ja kaiken lupausten lopullinen täyttymys. Pääasiallinen sanoma keskittyy erityisesti lunastukseen, joka paljastuu askel askeleelta ja kirkastuu sitten UT:ssa, jossa Messias eli Kristus ilmestyy. Raamatun kolmannessa luvussa mainittu pelastaja tulee ihmiseksi kuten UT:n evankeliumit sen paljastavat meille.
 
VALITTU KANSA JA TEHTÄVÄ
Aabrahamista polveutuneen juutalaisen kansan tehtävänä oli elää Jumalan ilmoituksen todistajina kaikkien muiden kansojen keskellä. Heidän tuli olla erilainen kansa ja yksi heidän päätehtävistään oli ylläpitää Jumalan ilmestysmajan palvelusjärjestelmää ja erityisesti sen syntiuhriseremonioita niin kuin Jumala oli ne heille tarkasti ilmoittanut. Tärkein osa tuossa seremoniallisessa tehtävässä oli huolehtia alttarilla hoidetut tehtävät. Tämä ei ole mikään triviaali asia vaikka lukiessasi kolmatta Mooseksen kirjaa, voit vain ihmetellä erilaisten uhrien hyvin tarkkoja kuvauksia; miten ja missä tapauksissa ne piti uhrata. Nämä kaikki uhrit ja toimitukset ovat esikuvia, kuten UT:n Heprealaiskirje ne meille tarkentaa. Lyhyesti: On vain yksi paikka ja yksi alttari, jossa ihmisen lankeemus ja synnit voidaan käsitellä. Ei ole olemassa muuta paikkaa tai mahdollisuutta. 
Jumalan käskystä Mooseksen aikainen ilmestysmaja ja myöhemmin Jerusalemiin rakennettu temppeli, kuvasivat Jumalan pelastushistoriallista suunnitelmaa tuoda ihminen takaisin jumalayhteyteen, Eeden paratiisiin - yhden tien ja oven kautta. Siksi ilmestysmajan ja temppelin koristelu, esineiden ja esimerkiksi verhojen ja ovien asettelu kuvasivat tuota Jumalan puutarhaa monilla hienoilla elementeillä, muistutuksena meille mistä meidät oli ajettu pois ja mihin meidän on mahdollisuus palata. Ilmestysmajaa ja temppeliä tuli siis hoitaa ja käyttää tarkalleen kuten Jumala oli määrännyt.
 
Miksi juutalaiset sitten joutuivat maanpakolaisuuteen ja vieläpä useampaan otteeseen? Pääasiallinen syy oli se, että he luopuivat oikeasta Jumalan palvelemisesta, jossa oikea syntiuhri oli kaikkein tärkein elementti jumalasuhteen ylläpitämisessä ja sen paljastamisena myös muille kansoille. Juutalainen kansa sortui epäjumalanpalvelukseen, josta useat profeetat varoittivat useiden vuosien aikana. Epäjumalanpalveluksen ydinongelma paljastui suhteessa tuohon yhden alttarin ja yhden paikan teologiaan. Israel uhrasi syntiuhrejaan sekä muita uhreja useilla eri paikoilla ja näin sortui ns. synkretismiin (uskontojen toisiinsa sekoittumista ja yhteensulautumista) ja monien eri jumaluuksien palvelemiseen. Tästä oli hyvin vakavat seuraukset kansalle ja lopulta se johti heidät pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin temppelin hävitykseen. 
Miksi tuo yksi alttari ja yksi paikka on niin tärkeä asia? Oliko se nyt niin vakavaa jos muuallakin poltellaan uhreja ja ihmiset rukoilevat eri jumalia? Vastaus: Kyllä on. Kaikki muut uhrit ja uskomukset, epäjumalat ja ihmisten omat standardit ovat vakava rikos itse pyhää Jumalaa vastaan. Ihminen menettää tällöin mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi, päästä jumalayhteyteen ja sitä kautta Jumalan pelastussuunnitelman osallisuuteen. Hän menettää mahdollisuuden iankaikkiseen elämään, Jumalan Paratiisissa. VT:n kaikki temppeliuhrit ovat esikuvia Jeesuksen Kristuksen täydellisestä, ainutkertaisesta uhrista, joka täyttää kaikki vaatimukset, joita ihminen ei koskaan voi täyttää. Tästä syystä israelilaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen. He halveksivat Jumalan käskyjä ja alttaritoimia, joita heidän tuli hoitaa tarkalleen niin kuin heille oli määrätty. Epäjumalanpalvelus paljastui suhteessa tuohon yhteen alttariin. Näin kävi Israelin kansalle ja heidät siirrettiin pois Israelista!
 
Aatami ja Eeva, sekä Jumalan luvattu kansa Israel, ajettiin pois Paratiisista koska he luopuivat ainoasta tiestä, joka johtaa ihmiset jumalayhteyteen: Juutalaiset luopuivat ’Paratiisin ovesta’, joka pidettiin esillä Mooseksen aikana ilmestysmajassa ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä ja erityisesti sen uhrialttari toimituksissa. Molemmissa tapauksissa Jumalan evankeliumi – armo vaihdettiin johonkin muuhun. Seuraukset olivat katastrofaaliset.

SEURAKUNTA TÄNÄÄN
Miten tämä yksi alttari ja uhrauspaikka liittyy meidän aikaamme ja seurakuntiin? Kaikilta osin, sillä edelleen Jumala kutsuu ihmisiä tälle yhdelle tielle, josta on pääsy Jumalan Puutarhaan. Jumala on asettanut meille yhden tien ja yhden uhrin, jonka kautta ihminen pääsee jumalayhteyteen. Johanneksen evankeliumissa on hyvä teksti tähän liittyen:
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?” 6. Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joh.14:5-6

Missä on tie takaisin? Miten löydät sen? Lyhyesti sanottuna se löytyy Jeesuksessa. Hän on tie Jumalan Puutarhaan. Hän on se ainoa uhri joka riittää! Jeesus on evankeliumi eli hyvä uutinen, joka pelastaa ihmisen täydellisesti ja hoitaa hänen syntiongelmansa, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Tästä syystä evankeliumi Kristuksesta Jeesuksesta on seurakunnan tärkein sanoma, jonka ympärille meidän tulee kokoontua, varjella tätä viestiä so. sanomaa ja huolehtia, että ihmisillä on mahdollisuus kuulla tästä ainoasta tiestä.
Tässä langenneessa ajassa Jumalan seurakunta kokoontuu siis Jumalan pelastusteon ja -sanoman äärelle.  Tästä syystä esim. apostoli Paavali joutui nuhtelemaan Galatian alueen seurakuntia kovin sanoin. He olivat luopuneet ja luopumassa evankeliumin sanomasta ja lisänneet siihen omia standardeja ja aatteita. He olivat perustaneet omia alttareita luullen niiden riittävän pelastumiseen ja uskon harjoittamiseen. Tämä oli sama erehdys johon israelilaiset lankesivat!
6.Minua ihmetyttää, että te niin pian olette luopumassa hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. 7.Se ei kuitenkaan ole mikään toinen evankeliumi. Jotkut vain hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumia. 8.Mutta jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9.Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. Gal.1:6-9

Te mielettömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Gal.3:1
 
Joko ymmärrät miksi Paavali puhuu näin ankarasti Galatian seurakunnille ja tätä kautta myös meille? On siis kyse elämästä ja kuolemasta, iankaikkisesta elämästäsi. Tämä sama viesti ja sanoma on tarkoitettu kaikille kansoille kaikkialla. Ei ole muuta evankeliumia – ilosanomaa. Tästä syystä meidän ja seurakuntien on syytä pureutua ja olla selvillä Raamatun pelastussanoman sisällöstä, mikä se on ja mitä se ei ole. (tästä aiheesta lisää myöhemmin)
25.Kunnia hänelle, joka voi vahvistaa teitä minun julistamani evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen saarnan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, josta ikiajoista asti on vaiettu 26.mutta joka nyt on ilmoitettu ja profeetallisten Kirjoitusten kautta tehty tiettäväksi iankaikkisen Jumalan käskystä kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. 27.Kunnia Jumalalle, ainoalle viisaalle, Jeesuksen Kristuksen kautta aina ja iankaikkisesti! Aamen.
Room.16:25-27

11.Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, 12.hän, joka on sanonut heille: ”Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.” Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla. 13.Niinpä on Herran sana heille: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, mitta mitan päälle, mitta mitan päälle, vähän siellä, vähän täällä”, niin että he kulkiessaan kompastuvat, kaatuvat taaksepäin ja ruhjoutuvat, joutuvat ansaan ja heidät vangitaan.
Jes 28:11-13
 
Tämä raamatun teksti puhuu erityisesti profeetta Jesajan aikalaisten mieltymyksestä lakiin ja sen tarkkaan noudattamiseen. Lain noudattamisesta oli tullut jumalasuhteen perusta. Tämä tarkoitti sitä, että ihminen ajatteli voivansa omalla tahdon voimallaan ja suorituksillaan täyttää Jumalan vaatimukset. Ihmisen ’tee se itse - itse-apu’-opetus pääsi valtaan sillä seurauksella, että Jumalan pelastussuunnitelma, yksin armosta syrjäytettiin. 
Tämä ei ole tavatonta tänäänkään. Tässä esimerkki: Vierailin vastikään evankelisessa seurakunnassa, jossa nuorisotyöntekijä piti saarnan. Hän opetti hengen hedelmästä ja erityisesti itsehillinnästä eri elämän alueilla. Kaikki oli totta mitä hän puhui. Saarna haastoi kaikkia meitä oppimaan itsehillintää, jota me totisesti tarvitsemme. MUTTA kuinka ollakaan opetuksen sanoma jätti kuulijat tyhjän päälle, yrittämään hiukan enemmän ja ponnistelemaan yhä hartaammin, jotta tuo itsehillintä, yksi hengen hedelmistä toteutuisi kuulijoiden elämässä. Mitä eroa tällä on lainaamani Jesajan kirjan lain väärinkäyttöön? Ei oikeastaan juuri mitään. Molemmissa ”saarnoissa” ihminen johdetaan toteuttamaan uskoaan omilla tahdonvoimilla, ilman todellista Pyhän Hengen vaikutusta. Ei ihme, että apostoli Paavali veti herneen nenään kun hän kuuli Galatian alueen uskovien ’tee-se-itse hengellisyys’- opeista. Galatian uskovat olivat vastaanottaneet ”toisen evankeliumin”, vääristetyn sanoman, joka kyllä lupasi tehdä heistä hengellisempiä ja fiksumpia, mutta joka itseasiassa johti heidät pois armosta, pois Jumalan tieltä.
 
Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta. Gal. 5:4
 
Tällainen opetus (lain väärinkäyttö) johtaa valitettavasti epätoivoiseen ja voimattomaan evankeliseen farisealaisuuteen.
Tämä opetustyyli on valitettavan yleistä myös suomessa:  ’tällainen sinun tulisi olla - tällaiseksi sinun tulisi muuttua - kristittynä’ ja 'yritä vielä enemmän ja tee  nämä ... asiat’ niin olet ok. Ihan näinhän ei tätä oppia sanoiteta, mutta aivan liian usein opetuksemme sisältö on vaarassa johtaa kuulijat evankeliseen farisealaisuuteen.
 
Miten ja mistä sitten löytyy voima vaeltaa Jumalan sanan ja tahdon mukaan? Jos alussa mainitsemani nuorisotyöntekijä olisi lukenut lainaamansa Raamatun kohdan koko kontekstin, niin sieltä olisi selvinnyt myös mistä voima vaellukseen tulee. Kukaan meistä ei voi tuottaa Pyhän Hengen hedelmää itse, omin voimin vaan ainoastaan Kristuksen seurassa. Kyseinen Gal-kirjeen luku 5 paljastaa:
24.Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.
 
Salaisuus löytyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristintyönsä sanomasta. Raamattu puhuu rististä Jumalan voimana (1. Kor.1:18,24; Rom. 1:16). Oikeaa ja aitoa hengellisyyttä ei saada aikaan omin voimin (galatian erreys). Kun Pyhä Henki toimii sanansa kautta, niin hän johtaa ihmisen erottamaan hyvän pahasta. Tämä koskettaa erityisesti hänen omaa langennutta luontoaan (huonot uutiset) ja uutta ihmistä hänessä (hyvät uutiset). Itse olisin nuorena uskovana kaivannut kuulla tästä koska liian usein käy niin, että ihminen saatetaan kyllä uskon tielle, mutta hänet jätetään opetuslapseuttama juuri tässä asiassa. Evankeliumia ajatellaan tarvittavan vain uskon elämän aloittamiseen, mutta entäpä sen jälkeen? Kun nuori uskova haluaa vilpittömästi seurata Jumalaa ja Raamatun sanaa, niin ilman hyvää opetuslapseuttamista, hän ajautuu omavoimaisuuden tielle, jossa kovasti ja jopa kiivaudella yritetään toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa. Tälle ilosanomattoman polun tielle on joutunut paljon vilpittömiä, lain alla eläviä uskovia. Heille uskonelämä on raskasta ja ilotonta sääntöjen noudattamista ja yhtä aikaa monien asioiden välttämistä. Farisealaisuus saa ihmisen jopa tekemään parannusta ja rankaisemaan itseään paremman hengellisyyden toivossa. Ongelmana vain on, että kaiken tämänkin jälkeen hän pysyy fariseuksena.
 
Mikä sitten on Jumalan päämäärä ihmiselle? Tässä yksi MEGA-salaisuus:
Lapseni, teidän vuoksenne olen jälleen synnytyskivuissa, kunnes Kristus saa teissä muodon. Gal 4:19
 
Raamatun sanoman, Jumalan ilmoituksen päämäärää on muuttaa meitä, jopa Kristuksen kaltaisuuteen. Tätä meidän on haasteellista ymmärtää ja sulattaa. Tässä on yksi syy miksi apostoli Paavali, hyvinkin kovin sanoin, tarttuu galatialaisten ’tee-se-itse’ evankeliumin vääristelyyn. 
 
Yksi uskovan kasvun kriittisiä asioita on oppia huomaamaan lihalliset taipumukset (ajatuksemme, himomme, huolemme ja muut sen kaltaiset) ja luovuttamaan ne Jeesuksen sovitustyön alle. Näin Hänen voittonsa tulee meidän osaksi myös kokemuksellisesti – ei ainoastaan pääntietona. Tämä on yksi opetuslapseuden perusasioita, jonka tulisi olla kaikkien uskovien tiedossa ja käytössä. 

Filippos tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” Natanael kysyi häneltä: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippos vastasi: ”Tule katsomaan!” Joh.1:45-46

Ennakkoluulot ovat yksi ihmisen salakavalimpia pidäkkeitä, vaikeita esteitä voitettaviksi ja pahimmillaan estämässä ihmistä löytämästä todellisia vastauksia elämäänsä, jotka yltävät aina iankaikkisuuteen saakka.
 
Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kohtaamme useita henkilöitä, jotka saavat ensi kosketuksen elämän antajaan, Jumalan Poikaan Jeesukseen. Yksi niistä on Filippos, joka Vanhan Testamentin sisäistäneenä käsitti, että Raamatun tärkein henkilö, josta ”Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta” (Hepr. 1:1-2) oli vihdoin ilmestynyt kansan keskelle. Niinpä Filippos halusi kertoa näitä hyviä uutisista myös ystävälleen Natanaelille. 
”Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.”
 
Tämä on aivan ihmeellinen uutinen! Nyt se on tapahtunut. Raamatun keskeisin ilmoitus on käynyt toteen. Messias on tullut! Miten juutalaisen Natanelin luulisi vastaavan tähän? ’Halleluja! Mahtavaa. Tätähän olemme odottaneet’. Ei, hän vain toteaa kyynisesti: ’Nasaretista! Mitä hyvää tuommoisesta käpykylästä voi tulla?’. Natanael paljastaa tässä ennakkoluulonsa ja asenteensa, joka voisi estää häntä pääsemästä osallisuuteen tästä maailman suurimmasta tapahtumasta. Miksi Natanael oli näin ennakkoluuloinen? Ensinnäkin uutinen tuntui aivan liian hyvältä ja toiseksi Natanael oli kotoisin Galilean Kaanasta (Joh.21:2), Nasaretin naapurikylästä. Pieni ja pahainen Nasaret! Sieltä ei voisi tulla ketään merkittävää persoonaa ja jos siellä joku suuruus asuisikin, olisihan siitä jo naapurikylässä kuultu. Ei ole mahdollista!
 
Ennakkoluulot estävät ihmisiä kokemasta uusia asioita ja ne pysäyttävät meidät omien mielikuvien ja voimakkaiden asenteiden maailmaan. Onko tuttua? Kuinka usein kieltäydymmekään meille esitetystä uudesta asiasta tai mahdollisuudesta? Sanomme syvällä rintaäänellä (miehet ainakin), että ’ei kiitos, tämä on jo nähty’ tai ’enpä usko, että se onnistuisi’ tai ’ei kiinnosta – ei pidä paikkansa’. Tunnumme tietävämme hyvin varmasti mikä meille on parhaaksi ja näin kieltäydymme jopa asioista, joista olisi meille hyötyä. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän on kartuttanut näitä ennakkoasenteita, ja hyvin usein nämä ovat nostettu hyvän Jumalan tuntemista vastaan (2.Kor.10:4-5). Tässä lukemassamme tekstissä on kyse siis paljon suuremmasta asiasta kuin uuden tai merkittävän kokemuksen saamisesta. Kyse on Natanaelin tulevaisuudesta - iankaikkisesta elämästä!
 
Natanaelin ennakkoluulot olivat vähällä pysäyttää hänet. Näin on varmasti käynyt monelle suomalaiselle kun heille on kerrottu ensikertaa Jeesuksesta. ’Mitä minä Jeesuksella, eipä tuo 2000 vuotta sitten vaikuttanut mies merkitse minulle mitään’. Mutta tässäpä se kompastus tuleekin! Ihminen paljastaa ylpeytensä, sokeutensa ja ennakkokäsityksensä ennen kuin hän on edes vaivautunut ottamaan asiasta selvää, ja että olisiko väittämässä jotain todenperää.
 
Filippoksen sanat: ”Olemme löytäneet hänet , josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet:  Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista”,  kuvaavat persoonaa, joka ei tule vain pienestä käpykylästä Nasaretista, vaan paljon kauempaa, tämän ajan ulkopuolelta! Iankaikkisuudesta! Natanaelin kompastuminen ennakkoluuloihinsa oli siis hyvin lähellä. Kenellä nyt olisi tullut mieleen, että iankaikkinen Jumala tulisi ihmiseksi ja asustelisi pienessä sivukylässä. Eikö paremminkin jossakin suuressa asutuskeskuksessa, jossa on muitakin julkimoita? Vastaan tähän lyhyesti: Tämä ajatus ja suunnitelma tuli Jumalalta! Se mikä ihmisille on korkeaa ja ihailtavaa, suuressa arvossa siis - ei tee vaikutusta Jumalaan. Hänellä on erilainen arvomaailma kuin ihmisellä:
 
Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen. Jes.57:17
 
Miten stoori jatkuu? Filippos ei väittellyt ystävänsä Natanaelin kanssa, vaan haastoi hänet tulemaan ulos ennakkoluuloistaan ja kokemaan asian itse. Tämä on hyvän ystävän merkki! Filippos oli vakuuttunut Jeesuksesta ja niinpä hän ei antanut Natanaelin kommenttien pysäyttää häntä. Tule itse ja katso oli Filippoksen haaste. Vaikka itse olisimmekin vakuuttuneet Jeesuksen alkuperästä, on kuitenkin haastavaa saada vierustoveri uskomaan asiaa sillä viimekädessä ihmisen pitää itse koetella tämän ihmeellisen uutisen todenperäisyys.
 
Stoori jatkuu ja niinpä Natanael lähtee, ennakkoluuloista huolimatta, kulkemaan kohti Jeesusta. 
”Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen, hän sanoi: ”Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!” Tähän Natanael kysyy: ”Mistä sinä minut tunnet?”, johon Jeesus vastaa: ”Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.”

Huomaatko? Jeesus oli nähnyt Natanaelin jo paljon aikaisemmin, jo ennen kuin hän tapasi Natanaelin kasvotusten. Jumalan Poika näkee ihmisen 24/7. Hän on jo nähnyt sinut, sinun kipuilusi ja kysymyksesi, sinun hätärukouksesi jopa ennen kuin tunsitkaan häntä. Tämä on Jumalan armoa ja hänen kutsunsa sinulle. 
 
Natanael oli kokenut jotain merkittävää viikunapuun alla. Todennäköistä on, että koska hän oli ollut tekemisissä Johannes Kastajan opetuksen ja hänen opetuslastensa kanssaan, että Natanael oli alkanut pohtia elämäänsä ja mitä todennäköisimmin oli rukoillut viikunapuun alla (tämä on minun tulkintaani, jota saman luvun edelliset jakeet voisivat tukea).
Niinpä Natanaelin ennakkoluulot haihtuvat olemattomiin kun hän sanoo Jeesukselle: 
”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”
 
Nyt Natanaelin silmät avautuvat näkemään. Tämä Jeesus, Joosefin poika, Nasaretin tuppukylästä, onkin tullut paljon kauempaa; hamasta Iankaikkisuudesta. Hän on Raamatun ennalta ilmoitettujen profetioiden täyttymys: Jumalan Poika ja todellisuudessa ei ainoastaan Israelin vaan koko maailmankaikkeuden kuningas!
 
Näetkö kuinka meidän ennakkoluulomme voivat olla vaarallisia, varsinkin mitä tulee Jumalan tuntemiseen ja iankaikkisen elämän osallisuuteen. Tässä muutama käytännön neuvo ystävälle:

1. Valvo siis omaa asennettasi suhteessa Jumalan ilmoitukseen Kristuksesta Jeesuksesta, joka on Jumalan kirkkauden säteily ja josta kaikki Raamatun kirjoitukset puhuvat. 
2. Toiseksi, ole hyvä ystävä kuten Filippos, joka kertoi oman todistuksensa ja haastoi Natanaelin koettelemaan itse, pitikö tämä suuri väittämä paikkansa. Näin Natanael sai avun ennakkoluulojen voittamiseen. Ja mikä voitto siitä tulikaan!

Evankeliumi on ihmiselle iso pala purtavaksi, sillä samalla kun se on todella hyvä uutinen, se myös paljastaa ihmiselle hänen oman tilansa todellisuuden ja vakavuuden, jota ei ole helppoa vastaanottaa, sillä ihminen itsessään on pimeydessä ja varsin monien ennakkoluulojen ja -asenteiden pimittämä.
 
Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:3-4
 

KAIPAAN PAREMPAA
Meillä on monenlaisia sisäisiä kaipauksia ja toiveita, joita haluaisimme nähdä toteutuvan. Joskus onnistumme jopa saavuttamaan ainakin osan noista toiveista. Olipa toive sitten upea puoliso, perhe tai vaikkapa saada omaisuutta. Kaikki nämä parhaimmatkin kokemukset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne haihtuvat, aika nakertaa ne, nuoruuden kauneus haihtuu vanhenemisen myötä ja se ajoittain saavuttamamme onnellinen olotila ja hetki ovatkin vain välähdyksiä, jostakin mitä haluaisin kokea jatkuvasti. Miksi koemme tällaista kaipuuta asioihin, jotka aina karkaavat vain kauemmas ja jota aikamme parhaatkaan asiat eivät voi lupauksista huolimatta voi meitä täyttää?
 
KUN HYVÄTKÄÄN ASIAT EIVÄT RIITÄ  
Kuuluisa kirjailija C.S.Lewis ilmaisi tämän saman asian todeten, että ongelmamme on se, ettemme tunnista kaipauksemme todellista tarkoitusta. Meidän on vaikea ymmärtää mitä sielumme todella kaipaa ja että tämä maailma ei voi täyttää meidän iankaikkista sieluamme. Maailmassa on paljon upeita asioita, joita se tarjoaa, mutta jotka eivät koskaan täytä tai pidä täysin lupaamaansa. Näissä kaikissa hyvissä asioissa on jotakin tai osa siitä, missä vain hetkellisesti saamme kokea saavamme jotain kaipaamastamme, kunnes se lopulta haihtuukin pois!
 
IANKAIKKISUUS IHMISESSÄ                      
Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myösIKUISUUDENHän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua. Saarnaaja 3:11
 
Jumala on asettanut ihmiseen suuren kaipuun paremmasta. Meillä on halu ja kaipuu onnellisuuteen ja hyvään täyttymykselliseen elämään. Kuitenkin jokainen, paraskin kokemuksemme ja saavutuksemme jäävät vajaaksi. Lainaamassani Saarnaajan kirjassa, sen päähenkilöllä oli mahdollisuus kokeilla kaikkea mitä silloinen maailma pystyi tarjoamaan, mutta kaiken upeiden kokemusten jälkeenkin hän joutuu lopuksi toteamaan: ’Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta’.Tämä rehellinen toteamus paljastaa meille katoavaisen maailman ja elämämme todellisuuden. Vaikka saisimmekin toteuttaa kaikki toiveemme, niin ne eivät tätä meitä tavalla, jota todella kaipaamme ja tarvitsemme. Jeesus sanoo tästä samasta asiasta:
Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? ​Matt.16:26
 
Todennäköisesti maallisten halujen ei koskaan ollutkaan tarkoitettu täysin tyydyttämään meitä. Niiden tarkoitus onkin toimia kaikuina ja heijastuksina todellisesta täyttymyksestä, paikasta, johon meidät on kutsuttu, todellisesta kodista.  
 
EN OLE VIELÄ KOTONA
Pakolaisen elämä on rankkaa. Ihminen on joutunut pakenemaan omasta maastaan ja kodistaan, etsimään turvapaikkaa, parempia elinolosuhteita. Pakolaisen matkanteko on vaarallista ja koko elämä on tällöin hyvin epävarmaa, - löytyykö suojaa ja ravintoa? Tiesitkö, että jokainen ihminen on oikeastaan pakolainen! Teemme matkaa ja etsimme vastausta elämäämme ja toivomme löytävämme hyviä asioita, jopa asioita, jotka kestävät iankaikkisesti. Tuntuuko mahdottomalta?
Tiesitkö, että Jumala on tarkoittanut sinut johonkin vielä parempaan kuin mitä tämä aika parhaimmissakin, mutta katoavissa asioissaan voi tarjota. Sisimmässämme on iankaikkinen kaipuu, johon etsimme vastausta. Tässä syy siihen miksi koemme hetkiä, jolloin tunnistamme tuon suuren kaipauksen, joka ei ole vielä löytänyt täyttymystä. Tätä kaipausta eivät voi täyttää edes meidän parhaimmatkaan saavutukset tai kokemukset. Lainaan edelleen C.S.Lewisia, joka sanoi 
”Jos löydän sellaisen halun, jota mikään kokemus tässä maailmassa ei täysin voi tyydyttää, niin todennäköinen selitys siihen on, että OLEN TEHTY TOISTA MAAILMAA VARTEN!”
 
KOTIMATKALLE
Sinut kutsutaan kotimatkalle! Sillä on olemassa isänmaa, jota varten olet luotu ja tehty. 
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Hepreal.11:13-14
 
VIIMEINEN ETAPPI     
Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, Hepreal. 9:27
 
Kuolema erottaa meidät kaikesta: ystävistämme, saavutuksistamme ja unelmistamme. Kuolema on viimeinen asia, joka pysäyttää kaiken. Mitäpä jos saisit kuulla, että on henkilö, joka meni kuoleman tuolle puolelle ja tulisi takaisin? Vielä parempaa, sillä hän sanoo, että hän on voittanut kuoleman, myös sinun kuolemasi! Henkilöä, joka on kuollut ja palannut elämään, kannattaa varmasti kuunnella! Kuka on tämä persoona?
 
Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös HÄN (JEESUS) tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta HÄN kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Hepreal.2:14-15
 
TIE KOTIIN 
Jeesus sanoo: 
”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?”  Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joh.14:1-6
 
Jumalan Poika, Jeesus Kristus on kuoleman voittaja. Tässä yksi syy miksi Jeesuksen sanoilla on paino-arvoa!
 
SINUT ON TARKOITETTU PALJON PAREMPAAN JA PYSYVÄMPÄÄN! JOKO TUNNET HÄNET, JOKA VOI TÄYTTÄÄ SINUN LOPULLISEN KAIPAUKSESI? KAIKKI TULEE OLEMAAN VIELÄ PAREMPAA KUIN VOIT KUVITELLA – PARASTA JOPA KUOLEMAN JÄLKEEN!

70-luvulla OM tiimi, lähinnä intialaisten toimesta oli valmistelemassa tapahtumaa, johon OM:n silloinen johtaja ja perustaja George Verwer oli tulossa puhujaksi. Valmisteluja tehtiin ja samalla odotettiin, että kuuluisa johtaja saapuisi paikalle. Kun oli aika aloittaa kokous, kaikkien intialaisten kauhuksi pääpuhujaksi nousisikin heidän kanssaan valmisteluja tehnyt hoikka nuori mies. George Verwer oli ollut heidän kanssaan koko päivän, tiskaten ja järjestellen tapahtumaa, siinä missä kaikki muutkin. Tämä oli intialaisille veljille melkoinen shokki koska heillä oli omat ennakkokäsitykset ja odotukset siitä, millainen OM:n johtajan tulisi olla. Heille ei tullut mieleenkään, että suuri johtaja työskentelisi tavallisten työläisten kanssa. OM pomon tulisi tietysti tulla paikalle mahtavalla tavalla, komeassa ulkoasussa ja palvelijoita ympärillään. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Johtaja oli jo paikalla, heidän tietämättään! Hän oli heidän silmiltään peitetty erityisesti heidän oman ennakko-olettamuksen vuoksi. 
 
Näin käy monelle myös suhteessa Jumalaan. Ennakko-olettamukset estävät tunnistamasta Häntä. Jumala ei olekaan sellainen kun olit ajatellut. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että jos Jumala olisi juuri sellainen kuin kuvittelet hänen olevan, niin se on silloin epäjumala, oman mielikuvituksen tuotos. Sillä jos ja kun on olemassa oikea Jumala, niin Häntä et voi laittaa pieneen purkkiin ja mitä Hänen tuntemiseen tulee niin siinä mennään Hänen ehdoilla, ei sinun.
 
JUMALA HALUAA PALJASTAA ITSENSÄ!
Jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalaa, niin Hänen on ensinnäkin itse haluttavat, että Hän paljastuu sinulle! Muuten se ei olisi edes mahdollista. Jumala ilmoittaa ja on ilmoittanut itsensä seuraavilla tavoilla:

1. Luomisen kautta
Luomisen kautta tuleva Jumalan todistus on kaikkien ihmisten nähtävillä. Kukaan ei voi välttää luomisen hienouden ja järjestelmällisyyden Jumala todistusta. Koko luomakunta todistaa Jumalan olemassaolosta, mutta vaikka se paljastaakin Hänen kykynsä tehdä kaiken suunnitellusti, niin Hänen luontonsa – millainen Hän on, jää vielä salaisuudeksi. Tähän tarvitaan jotain muuta tietoa –se on ilmestystietoa!

2. Sanan kautta
Tarvitaan toisenlaista viestintää, jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalaa. Tästä syystä Jumala on antanut meille Hänen sanansa, jotta voisimme oppia tuntemaan Häntä ja Hänen suunnitelmiaan tässä rikkinäisessä ja langenneessa maailmassa. Oikea sanan tunteminen tapahtuu ilmestystiedon kautta. 

3. Pojan kautta
Kirkkain todistus Jumalasta on Hänen ilmestymisensä ihmisen muodossa. Jeesus Kristus on kaiken täyttymys, johon luominen ja Jumalan sana ohjaavat. Jumalan Pojan inkarnaatio eli ihmiseksi tuleminen on kirkkain Jumalan tuntemiseen ohjaava tapahtuma, jonka ihmisen on mahdollista oppia tuntemaan.
 
25.Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. 26.Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. 27.Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Matt.11:25-27
 
VÄÄRÄNLAINEN JA SOPIMATON MESSIAS Luuk.4:16-22 -  JES 53; 42:6-8; 61:1-3
Kun Jeesus aloitti palvelutyönsä kotikaupungissaan Nasaretissa, niin ihmisillä oli haasteellista hyväksyä Hänen sanansa ja roolinsa. Kansalla oli ennakko-olettamukset millainen tuleva Messias olisi. 
 
16.Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 17.ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: 18.”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen 19.ja julistamaan Herran suosion vuotta.” 20.Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. 21.Silloin hän alkoi puhua heille: ”Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.” 22.Kaikki antoivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustaan lähtivät. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” 
 
Jeesus lainaa tekstiä VT:stä lukemalla profeetta Jesajan ilmoitusta tulevasta Messiaasta. Tämä ei kutenkaan sopinut monille, sillä heillä oli omat odotukset millaisen Messiaan he halusivat olevan. Jeesus oli liian tavallinen! Tässä näemme Jumalan Pojan inkarnaation syvyyden ja poikkeuksellisuuden. Hän oli liian tavallinen! Ei Messiaan (Kristuksen) kuulu olla noin tavallinen ihminen. Mitä hän voisi tehdä ihmisten pelastamiseksi? Pelastamiseksi mistä? Tuolloin Messiaan odotettiin pelastavan ihmiset Rooman vallan alta ja nostavan Israelin taas suurvallaksi, Daavidin kuninkaan tapaan. Mutta Jumalan pelastussuunnitelma oli paljon suurempi ja kosketti paljon suurempia joukkoja! Paavali avaa tätä inkarnaation ihmettä hyvin Filippiläiskirjeen luvussa 2. Jätän tähän lukuun syventymisen sinun omaksi tehtäväksesi.  
 
MYÖS OPETUSLAPSILLA OLI VAIKEAA YMMÄRTÄÄ                                
15.Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” 16.Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” 17.Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Matt.16
 
Pietari oli saanut Isältä Jumalalta ILMESTYSTIETOA Jeesuksen todellisesta luonteesta. Niinpä hän tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen todellisen luonteen. Silti vaikka Pietari ymmärsi tuossa kyseisessä tilanteessa hiukan kuka Jeesus oli, niin melkein samaan hengen vetoon, hän erehtyy pahan kerran siitä, mitä Jeesus tulee tekemään ja miksi Hän tuli maanpäälle!
21.Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmaista opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden käsissä. Hänet tapettaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi ylös.22.Pietari veti Jeesuksen luokseen ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon sinua, Herra! Älköön sinulle koskaan sellaista tapahtuko!” 23.Mutta hän kääntyi poispäin ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä olet minulle ansa, sillä sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.” 
 
Pietari tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi, mutta ei Hänen missiotaan, mitä Hänen tarvitsi tehdä pelastaakseen ihmiset synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Mikä erityinen sanoma on koko Raamatun punainen lanka ja miten se aukeaa meille?

Tästä kirjoitan seuraavassa osassa.