PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Huomaa, että artikkelit ovat uusin aina ylimpänä. Jos haluat lukea ne kronologisessa järjestyksessä niin aloita vanhimmista / alimmasta tekstistä.
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi. 1.Kor.9:19-23 Iankaikkinen evankeliumi ei tarvitse päivityksiä. Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa Jeesuksessa on jo täytetty ja siihen ei tule lisätä mitään, eikä siitä myöskään tule ottaa mitään pois. Ilosanoma on Jumalan voima: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” Rom.1:16 Iankaikkista sanomaa tulee varjella ja pitää muuttumattomana, mutta on asioita joiden tulisi muuttua tai niiden olisi tärkeä muuttua, jotta viesti voisi mennä eteenpäin ymmärrettävällä tavalla eri ihmisryhmille, heimoille ja kansakunnille. Ympärillä oleva maailmamme muuttuu nopeasti ja erilaiset metodit ja toimintavavat sen mukana. Yksi esimerkki bisnes maailmasta: Jos jokin tavaroiden kuljetusliike pitäisi omia metodejaan niin pyhinä tai jopa hyvinä, ettei niitä voitaisi muuttaa vuosien tai jopa vuosikymmenten aikana, niin firma menisi todennäköisesti konkurssiin. Tavaroiden kuljettamisia tarvitaan aina, mutta millä tavoin asiat tehdään muuttuvat vuosien saatossa. Toinen ehkä meille tutumpi esimerkki on viestinnän alalta. Nykyään erilaisia viestejä voi lähettää mitä erilaisimmin tavoin ja ne ovat perillä lähes sillä samalla sekunnilla kun taas ennen asiaan olisi kulunut useita päiviä tai jopa viikkoja. Viesti pysyy samana, mutta haluamme lähettää sen parhaalla mahdollisella tavalla, eikö totta. Nyt kun puhumme evankeliumin kommunikoinnista niin asia tietysti mutkistuu koska kyse ei ole vain kirjallisesta viestistä vaan evankeliumin todistuksesta ja ilmenemisestä yksittäisissä uskovissa ja seurakunnissa. Evankeliumin sanoma on kirjoitettu paljon syvemmälle, jopa ihmisen sisimpään. Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. 2.Kor.3:2-3 Uskovat ovat siis avoimia kirjeitä, joita ihmiset lukevat. Kuinka paljon Jumalan armon evankeliumi sitten näkyy meissä? Evankeliumissa ei ole kyse vain mitä tiedät evankeliumista vaan myös aidon uskon todeksi elämisestä arjen keskellä. KAIKILLE KAIKKEA – MIELISTELYÄKÖ? Paavali mainitsee, että hän on ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, lain alaiselle ikään kuin lain alainen ja ilman lakia elävälle ikään kuin ilman lakia elävä. Onko tässä kyse mielistelystä, hyväksynnän hakemisesta tai jopa Jumalan totuuden turhentamisesta? Onko Paavali huomioinut ympäröivän kulttuurin jopa siinä määrin, että sanoma olisi vesittynyt, muutettu tai jopa kadotettu? No ei suinkaan, tiedämme, että apostoli Paavali oli yksi aikansa ja jopa historian tehokkaimmista seurakunnan istuttajista. Mistä sitten on kyse? Malli vastauksen löydämme itse Jumalan Pojan lihaksitulemisesta (siitä lisää myöhemmin), mutta nyt keskitymme Paavalin mainitsemaan esimerkkiin. Paavali oli itse juutalainen, joten miksi hän mainitsee, että hän on ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen? Eikö tämä nyt ole päivänselvää? Entäpä jos minä sanoisin, että olen ollut suomalaisille ikään kuin suomalainen, mitä se tarkoittaisi? Olen suomalainen, miten voisin olla jotain muuta heille? Uskova edustaa uutta Valtakuntaa, uutta luomusta, uutta asemaa ja identiteettiä, joka ei koske enää vain tätä katoavaa aikaa vaan paljon pysyvämpää, iankaikkista maailmaa. Elämme tässä katoavassa maailmassa, mutta meidän tulee oppia elämään täällä ajassa iankaikkisen todellisuuden kautta. Tämä on yksi tärkeä asia kun puhutaan uskossa elämisestä ja hengellisestä kasvusta. Uskovan ensimmäisen identiteetti tulisi olla Jumalan kansalaisuus ja vasta sen jälkeen kansallinen, etninen tai kirkkokunnallinen identiteetti, jotka kaikki luonnoltaan ovat katoavia ja väliaikaisia. Toinen asia minkä voin suomalaisena ottaa huomioon on se, että voin löytää sopivia kansallisia, kulttuurillisia ja historiallisia ovia evankeliumin kommunikoinnissa omalle kansalleni. Niitä löytyy varmasti useita kuten uskonpuhdistuksen perintö, Raamatun ja kirjakielen yhteys tai vaikkapa henkilön jäsenyys kirkossa jne. Kolmanneksi tunnen hiukan suomalaisten sielunelämää ja siksi voin myös huomioida tämän kun mietin miten evankeliumia voisi kommunikoida heille. Joskus esim. ylihengellisyydessämme ajaudumme pois omasta kulttuurista ja luomme aivan oman pienoismaailman. Tällöin voi olla hiukka vaikeampaa tietää mitä ei-uskovat ajattelevat ja mitkä ovat heidän kompastuskivensä uskoon nähden. Tämä on yksi tärkeä asia mistä puhun myöhemmin lisää. Seuraavaksi Paavali puhuu lain alaisista. Laki koskettaa erityisesti uskonnollisia ihmisiä, mikä oli tuttua myös Paavalille itselleen. Lain alainen koettaa pystyttää omaa vanhurskauttaan ja hyvyyttään, hän voi olla hyvinkin moraalinen henkilö, mutta armosta pelastuminen on hänelle vaikeasti hyväksyttävä asia. Tarkoittaisihan se sitä, ettei hänestä itsestä ole lain täyttäjäksi. Niinpä tällaista uskonnollista henkilöä tulee myös lähestyä eri tavoin kuin aivan julkijumalatonta. Uskonnollinen ihminen tietää, että Jumalan standardit tulee täyttää, jotta pelastuminen olisi mahdollista. Kaikissa uskonnoissa on lopulta kyse siitä, että ihmisen ajatellaan itse voivan ansaita pelastuksensa omien aikaansaannostensa ja uskonnollisuutensa ansiosta. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Evankeliumin ’kuljettaminen’ tällaiselle ihmiselle vaatii siis erilaista lähestymistapaa kuin laittomuudessa elävälle, joka on Paavalin seuraavaksi mainitsema ryhmä. Paavali sanoo, että laittomuudessa elävän ihmisen hän kohtaa ikään kuin eläisi itsekin ilman lakia. Lakia ja sääntöjä karttava ihminen kavahtaa absoluuttisen totuuden mahdollisuutta, eikä halua kuulla, että on olemassa standardeja, jotka haastavat ja häiritsevät hänen elämäntapojaan ja valintojaan. Hän ei yleensä edes tunnista elävänsä valheessa vaan ajattelee elämäntapansa edustavan vapautta. Kun tällainen henkilö kohtaa itse vääryyttä, esim. jos hänen omaisuuttaan varastetaan, niin silloin laki ja oikeudenmukaisuus tulevat yhtäkkiä hänellekin tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Kun Paavali mainitsee itse elävänsä ilman lakia ja samaan aikaan Kristuksen laissa, niin tässä on yksi kristityn suurista salaisuuksista, jonka väittäisin olevan jopa uskoville aikamoisen iso pala purtavaksi tai ainakin sen ymmärtämiseen menee uskomattoman monia vuosia. Ainoa Jumalan lain täyttäjä on Jeesus Kristus, Jumalan Poika itse. Hän on täyttänyt Jumalan lain ja sen vaatimukset viimeistä piirtoa myöten. Tästä syystä uskova, joka elää Kristuksessa, täyttää myös Kristuksen lain. Tällöin Pyhä Henki minussa vaikuttaa sisäisesti lain täyttämisen, halun elää sen mukaan ja erityisesti opettaen päivittäin vaeltamaan Jumalan tahdossa. Tämä ei tarkoita, ettenkö lankeaisi tai kompastelisi vaan kaiken vajavuuteni keskellä minulla on jatkuva suhde lain täyttäjään Jeesukseen. Laki näyttää minulle todellisen kuvan itsestäni ja kun se oikein ymmärretään niin se myös ohjaa minut lain täyttäjän luo. Tämä on todellista vapautta ja hengellisen kasvun myötä sen kuuluu myös syvetä. Vielä toinen esimerkki: Laittomuudessa elävä ihminen pitää usein uskovan elämää rajoitusten ja sääntöjen sitomana. Kukapa haluaisi olla ilon kieltäjä, istua tylsissä kokouksissa ja kieltää omat halut jonkin uskonnollisen ryhmän vuoksi. No, ei kukaan. Laittomuudessa elävä ihminen ei tule kuitenkaan ajatelleeksi, kurkkiessaan kaltereiden välistä ja nähden uskovan olevan kaltereiden toisella puolella, että hänen oma sellinsä on paljon pienempi kuin uskovan ja jos hän olisi tarkkaavaisempi, hän huomaisi ettei uskovilla ole rajoittavia seiniä lainkaan. Hän kun on itse tyrmässä. Kannattaisi varmasti miettiä kuinka tällaiselle ihmiselle näytetään todeksi uskovan vapautta ja iloa. Erilaisia ihmisiä siis tulee lähestyä eri tavoin ja ottaa huomioon heidän taustansa ja ajattelutapansa. Samalla evankeliumin sanoman tulee pysyä muuttumatonna. Se on aina ajan tasalla. Tästä lisää seuraavissa artikkeleissa.
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |