PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Monopoli (kreik. monopolio: [monos] = 'yksin' + [polein] = 'myydä') on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. (lähde: Wikipedia)
Suomalaiseen ajatteluumme ja kulttuuriimme on pitkään kuulunut monopoli-ajattelu. Joissakin tapauksissa se on ollut hyvä asia koska se on varjellut ihmisiä monelta vahingolliselta asialta. Tästä yksi esimerkki on vaikkapa valtion omistaman Alkon yksinoikeus väkevien myyntiin. Vastaavasti jos halutaan edistää ja parantaa työn tekemistä ja sen laatua niin monopoli-asema mitä todennäköisimmin estää asioiden monipuolisen käsittelyn ja kehittämisen. Esimerkiksi muutama vuosisata sitten useimmat ammattikunnat pitivät itsepintaisesti kiinni säätyjärjestyksestä, jonka yhtenä tarkoituksena oli suojella eri ammattien yksinoikeuksia ja pitää kaupankäynti tiettyjen intressiryhmien käsissä. Ammattikunnan ”lisenssiä” oli ulkopuolisen hyvin vaikea hankkia ja sitä kontrolloitiin tiukasti. Monopoli esti kilpailutilanteiden syntymisen ja samalla valitettavasti myös useiden eri töiden tai ihmisten elinolosuhteiden paranemisen. Monopoli-ajattelu on tuttua myös vanhassa Eurooppalaisessa kristikuntakäsityksessä (Christendom). Vaikka asiaa ei useinkaan tuoda esille niin kristikunta-ajatus kehittyi yhtä aikaa Rooman keisari- ja paavius- johtajuustapojen yhdistyessä. Monopoliasemaan nostetun ”äitikirkon” ajateltiin hoitavan koko kristikunnan edustamisen suhteessa Jumalaan ja ihmisryhmiin. Tämä ei koske kuitenkaan vain katolilaista kirkkoa vaan on vaikuttanut myös esim. luterilaiseen kirkkokäsitykseen. Samaa monopolia pelataan vieläkin! Kristikunta-aatteen takana vaikuttaa myös Vanhan liiton aikainen juutalaisille annettu tehtävä olla koko kansana Jumalan todistaja ja Jumalan ilmoitusten esilläpitäjä. Juutalaisilla oli ikään kuin monopoliasema Jumalan edustajina. Niinpä ei ole ihme, että kun paavius ja keisarin johtajamalli yhdistyivät niin tällainen Jumalan valtio (valtakunta) ajatus sai siitä lisäpontta myös kristikunta-aatteelle. SEURAKUNNAN TEESIT KIRKON OVEEN Ensivuonna (2017) juhlistamme uskonpuhdistuksen 500 juhlaa. Vuonna 1517 tapahtui yksi merkittävimpiä historiaamme mullistavia tapahtumia kun Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oviin 95 teesiään. Pelastuminen yksin armosta palautettiin suurten uhrausten kera takaisin ihmisten tietoisuuteen ja siitä alkoi uusi aikakausi niin Euroopassa kuin myöhemmin muualla maailmassa. Raamatun kääntäminen kansankielelle vauhditti uudistuksia ja ’yksin armosta’ pelastustietoisuutta. Euroopassa Raamatusta oli ollut käytössä latinankielinen versio jo yli tuhat vuotta. Tavallinen kansa oli tietämätön Raamatun totuuksista kunnes Jumalan sana käännettiin suurin uhrauksin kansankielille. Tästä alkoi uusi aikakausi Euroopassa ja myöhemmin muualla. Raamatunkäännösten tarkkuuteen vaikuttivat myös idän kirkon teologit, jotka pakenivat islamilaisten vainoja. He toivat Eurooppaan Raamatun alkukielien tuntemista; heprea, aramea ja kreikka. Näin Eurooppa sai Raamatut kansankielille suoraan alkukielistä. Tästä syystä useat latinankielisen Raamatun virheelliset ja vanhentuneet käännökset saatiin viimein korjattua. Yksi merkittävistä korjauksista koski käännöstä: ’TEHDÄ PARANNUS’. Latinankielisessä käännöksessä sana käännettiin koskemaan katumusharjoituksia ja näin johdettiin ihmiset etsimään pelastusta omilla teoillaan. Erasmus käänsi parannuksen sanoilla ’olla katuvainen’. Tämä oli yksi ratkaisevia Raamatun alkutekstien mukaisia korjauksia, joka auttoi ison joukon ymmärtämään pelastumisen yksin armosta ei ihmisteoista tai ansioista. Aneet, Jumalan lahjomisyritykset ja katumusharjoitukset jäivät taka-alalle. Tällä oli suuri merkitys ihmisten vapautumiseen turhien uskonnollisten taakkojen alta sekä kirkkoruhtinaiden valtapeleistä. Sillä kun tavallinen kansa ymmärsi Raamatun tekstejä, niin yhä suurempi joukko tuli vapautetuksi uskonnon (ihmisen omat teot) ja paavijohtajuuden vallasta. Tokko Erasmuskaan ymmärsi kuinka suuren palveluksen hän oli tehnyt Jumalan seurakunnalle. Kun Raamatun totuuksia ymmärretään ja laitetaan käytäntöön niin se vapauttaa ihmisiä aivan uudenlaiseen elämiseen ja palvelemiseen. Aika, varat ja energia laitetaan tällöin oikeisiin asioihin. No, innostuin kertomaan hiukan ohi aiheeni, mutta halusin osoittaa tällä sen, että ei ole yhdentekevää miten ymmärrämme Raamatun totuuksia, oikeaa Uuden liiton johtajuutta ja Raamatun arvovaltaa ihmisten ja yhteisöjen elämässä. Olisikohan meidänkin jo aika tarkistaa onko meillä jäänyt jotain tärkeää ymmärtämättä? Olisikohan aika koputella seurakunnan rakenteen teesit kirkkojemme oviin? Väitän, että yksi tärkeimmistä pimentoon jääneistä asioista on seurakunnan oikeat ja toimivat rakenteet ja seurakunnan johtaminen. Ymmärtämättömyyttä seurakunnan olemuksesta ei varmastikaan voi verrata uskonpuhdistuksen aikaiseen eksymykseen, mutta väitän, että tämä on yksi hyvin tärkeistä kysymyksistä jos haluamme nähdä evankeliumikeskeisten yhteisöjen kasvamisen ja laajentumisen maassamme. Valitettavasti seurakuntarakenteet eivät juurikaan muuttuneet uskonpuhdistuksessa (osa uskonpuhdistajista muutti kyllä joitakin rakenteita, mutta Suomeen nämä muutokset eivät yltäneet). Rakenteet ja järjestäytyminen Uuden liiton mukaan ovat tärkeitä asioita koska ne ohjaavat myös yhteisön johtamistapaa ja työskentelyä. Jokainen kirkkokunta, seurakunta ja yhteisö määrittelevät (tietoisesti tai tietämättään) rakenteiden ja arvojensa kautta millaisilla kriteereillä esim. vastuunkantajia koulutetaan, valitaan ja millaisia tehtäviä heidän kuuluu hoitaa. Jos tutkit kirkkohistoriaamme niin voit havaita, että monopoliajattelu on ollut käytäntö myös kirkollisissa piireissä. Suomi kääntyi luterilaisuuteen kuningas Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1527. Alkosta sai viinat, leipurilta leivän ja kirkko hoiti yksinoikeudella tuonpuoleiset asiat. Monopoliasema oli ikään kuin annettu (default) ja sitä ei juurikaan kyseenalaistettu. Joitakin villejä herätyksiä nousi kyllä maassamme, mutta ne eivät muuttaneet juurikaan seurakuntajärjestystä. Niinpä valtion ja kirkon liitto oli luonnollinen jatkumo ja vaikuttaa vielä tänäänkin seurakuntakäsityksiin ja sen rakenteisiin. Sanottakoon tässä kohtaa se, että yleensä ottaen luterilaisuuteen kääntyminen oli iso siunaus kansallemme ja se antoi mahdollisuuden mm. Raamatun saamiseksi kansan kielelle. Näin Raamattu tuli kansankielelle hyvin aikaisessa vaiheessa (kun vertaamme muita paljon suurempia ihmisryhmiä. Ensimmäisen Raamatun ilmestyessä 1548 Suomessa oli n. 300 000 asukasta). Arviointini ei siis kohdistu mihinkään yhteen kirkkountaan vaan haluan osoittaa, että seurakuntamallit ovat tärkeä ja yksi ratkaiseva asia jos haluamme rakentaa Uuden liiton seurakuntia ja sitä kautta kasvattaa terveitä kristittyjä. Jumala on antanut peruspilarit miten seurakuntia tulee rakennetaan ja meidän on syytä tarkistaa olemmeko pykänneet omia lisäsiipiä Jumalan suunnitelmiin. Tulossa: Kenellä on yksinoikeus seurakuntaan?
0 Comments
Pyramidihuijaus on tullut tutuksi useista valitettavista rahankeräysmenetelmistä. Tässä huijauksessa ”alemmilla tasoilla” olevat ihmiset itse asiassa palvelevat pyramidirakenteen yläosassa olevia. Vaikka seurakunnissamme ei nyt aivan vastaavaa olekaan tapahtunut niin johtajuusmallit ovat aika usein perustuneet pyramidi –malliseen johtajuusmalliin. Uuden liiton mukana Jumalan antamat palvelustehtävät avattiin ”taviksille”, riippumatta henkilön etnisestä, taloudellisesta tai koulutustaustasta. Tämä radikaali ja uusi seurakuntajärjestys toi uuden näkemyksen myös johtajuuteen. Aikaisemman hierarkkisen temppelipalveluksen sijaan tuli uudenlainen tiimijohtajuus. Pyramidimallinen johtaminen kääntyi Uudessa liitossa ylösalaisin. Johtajista tulikin suurimpia palvelijoita. Jeesus näytti mallin ja treenasi apostoleja tekemään samoin. Tämä ei tapahtunut helposti vaan siihen tarvittiin hengellistä kasvua ja silloisen johtajiston, Pietarin ja Jaakobin esimerkkiä. Valitettavasti Jeesuksen asettama malli ja alkuseurakunnan käytäntö koki kovan takaiskun kun Rooman kirkko yhdisti paaviuden ja keisarin johtamistavat yhdeksi monsteriksi. Tämä katastrofaalinen johtajuusmalli on kirkon suurimpia rakenteellisia pyramidihuijauksia, joka vaikuttaa aina meidän päiviimme asti. Sanottakoon tähän väliin, että auktoriteetti ja sen käyttö ovat vielä aivan eri asia, jota en lähde tässä avaamaan tai käsittelemään. Kyse on oikeastaan millaista johtajuutta harjoitamme ja miten se vaikuttaa uskovien kasvattamiseen ja ohjaamiseen palvelustyöhön. Jumalan seurakunta ei tunne diktatuuria. Väitän, että Uuden liiton johtajuusmalli ja palvelutehtävät ovat edelleenkin mullistava ajatus useissa osissa maailmaa ja sitä se on nykyisten kirkkokuntienkin keskellä. Mullistavaa siinä on seurakuntien itsenäisyys ja keskinäinen yhteys sekä tiimijohtajuus. Auktoriteetti saadaan palvelemalla Jeesuksen asettaman Uuden liiton järjestyksen mukaisesti. Siinäpä radikaali ja mullistava ajatus! TULOSSA: SEURAKUNTA - MONOPOLI VAI AVOIN LÄHDEKOODI? Aivan uusi tapa järjestäytyä
Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. Ef.4.11-16 Uusi liitto toi seurakuntajärjestykseen aivan uuden toimintamallin ja jopa järjestyksen. Vanhassa liitossa temppeli ja sen eri palvelukset lukuisine uhreineen olivat hyvin keskeisiä asioita. Olivathan ne esikuvia tulevasta ja täydellisestä uhrista Jeesuksesta (kirje heprealaisille avaa tätä asetelmaa enemmän). Pappeinakin sai toimia vain tietyn ikäiset miehet ja vieläpä vain yhdestä sukukunnasta. Hyvin rajoitettu toimintamalli siis. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen asetelmat muuttuivat merkittävästi. Temppeliä ja siellä hoidettavia uhritoimituksia ei enää tarvittu. Jeesuksen uhri täytti kaikki temppelitoimitusten vaatimukset pieniä yksityiskohtia myöten. Myös pappeus ja johtajuus muuttuivat täysin. Nyt kaikki Jeesukseen uskovat saivat pappeuden (1.Piet.2:9). Seurakunnan kokouskulttuuri koki myös vallankumouksen. Temppeli menetti keskeisen asemansa. Juutalaiset olivat kokeneet pienessä määrin jo tätä ”uuden liiton” mallia kun he elivät maanpaossa ja kokoontuivat synagogissaan. Uusi seurakuntajärjestys murtautui maailmaan ja samalla johtajuuskin otti uusia muotoja. Jeesus asetti seurakuntaansa: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Lisäksi näemme myöhemmin, että diakonian palvelutehtävä kuului myös uuden liiton seurakunnan järjestykseen. Muutos oli melkoinen, syrjäyttihän se pitkän ja tarkkaan sanellun tradition. Ei siis ihme, että uskonnolliset juutalaiset taistelivat järjestystä vastaan. Jumalan antamat palvelustehtävät avattiin ”taviksille”, riippumatta henkilön etnisestä tai koulutustaustasta. Tähän radikaali ja uusi johtajuus toi myös uuden hierarkian. Aikaisemman pyramidimallin sijaan, ylimmäistä pappia ei enää tarvittu vaan tilalle tuli tiimijohtajuus. Siitä lisää hiukan myöhemmin. Väitän, että Uuden liiton johtajuusmalli ja palvelutehtävät ovat edelleen mullistava ajatus useissa osissa maailmaa ja sitä se on nykyisten kirkkokuntienkin keskellä. Mullistavaa siinä on seurakuntien itsenäisyys ja keskinäinen yhteys sekä tiimijohtajuus. Siitä seuraavaksi: On olemassa hyvin erilaisia salaisuuksia. Osa salaisuuksista on hyvin tärkeitä ja osa sellaisia, joiden ei tarvitsisi paljastua. Nyt tutustumme yhteen SUURIMPAAN salaisuuteen, joka on jäänyt monille salaisuudeksi tai ainakin hyvin epäselväksi. Kysymys on Uuden liiton seurakunnasta. Väitän, että useilla kristityillä asia on jäänyt liian vähälle huomiolle.
… ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Ef.3:9-11 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Ef.5:32 Paavali mainitsee, että Jumala seurakunta on salaisuus, mutta sen ei tulisi jäädä salaisuudeksi. Valitettavasti seurakunnan merkitys on kuitenkin jäänyt verrattain vieraaksi monille uskoville. Ei ole yhdentekevää mitä ajattelemme seurakunnasta ja miten järjestämme Jumalan perheväen yhteyden. Yleisesti on tunnettua, että perheolot vaikuttavat merkittävästi lapsen kasvuun ja kypsymiseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Ei siis mitään rakettitiedettä. Samoin on myös uskovan ja hänen perheväen, seurakunnan laita. Jos perheessä vastuut ja oikean elämisen rajat ovat sekaisin niin siitä on vakavia seurauksia koko yhteisölle. Ajattelepa jos kotiisi saisi tulla kuka tahansa ilman mitään kontrollia. Tästä olisi seurauksena eittämättä melkoinen sekaannus ja jopa kaaos. Lapset tarvitsevat vanhempia, jotka heijastavat rajoja ja rakkautta. Samoin on myös seurakunnan ja sen johtamisen laita. Tämä on valitettavasti meillä Suomessa heikoissa kantimissa. Meillä on vallalla kulttuuri, jossa emme tohdi puuttua asioihin ja annamme helposti kenenkä tahansa sekoittaa seurakuntaa, Jumalan perhettä. Tarvitsemme siis oikeaa johtamista ja Jumalan suunnitelmien tuntemista. Jumalan seurakunnalla on hyvin tärkeä tehtävä julistaa Jumalan tahtoa ja suunnitelmia, ei ainoastaan ihmisille vaan jopa henkivalloille (Ef.3:10). Seurakunnan tehtävä on ihmeellinen ja se koskettaa koko luomakuntaa ja samalla kaikkien meidän tulevaisuutta. Tästä syystä meidän tulee ottaa selvää kuinka seurakunnan tulisi järjestäytyä ja hoitaa Jumalan meille uskottuja tehtäviä. Efesolaiskirje onkin yksi Raamatun syvällisimpiä kirjeitä mitä tulee seurakunnan merkitykseen, sen järjestäytymiseen ja uskovien yhteisön kasvuun Kristuksessa. Kun vielä lisäämme tähän Paavalin paimenkirjeet niin saamme paremman kuvan Uuden liiton seurakuntajärjestyksestä. Jatkamme tästä aiheesta seuraavassa blogissa ... Jatkoa alempaa (huomaa, että tekstit ovat UUSIN YLIMPÄNÄ)
Ei ole aivan yhdentekevää mitä ajattelemme kristillisestä seurakunnasta ja miten järjestäydymme Jumalan perheväkeä kasvattavaksi yhteisöksi. Efesolaiskirjeessä apostoli Paavali paljastaa seurakunnan salaisuutta ja uniikkia tehtävää seuraavasti: 2. Olette varmaan kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, joka on uskottu minulle teidän hyväksenne. 3. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. 4. Sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen. 5. Tätä salaisuutta ei ole menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: 6. myös pakanat ovat meidän kanssamme perillisiä, samaa ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta. 7. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta sen lahjan mukaan, joka hänen voimansa vaikutuksesta on minulle annettu. 8. Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9. ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. 10. Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11. sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Uusi liitto toi merkittäviä ja ainutlaatuisia muutoksia keskuuteemme. Yksi niistä oli Jumalan armon taloudenhoito ja sen mukana tehtävä julistaa sovituksen ja lunastuksen sanomaa kaikille kansoille. Nyt jokaisella evankeliumin vastaanottajalla on mahdollisuus siirtyä alhaisesta langenneesta tilasta uuteen elämään Kristuksessa Jeesuksessa. Uuden Liiton merkittävin sanoma on se, että Jumalan Pojan lunastustyöhön uskova ihminen muuttuu uudeksi ihmiseksi Kristuksessa (Kol.1:25-28). Tämän lisäksi uskovasta tulee Jumalan työtoveri ja seurakuntana (uskovien yhteisönä) Jumalan armon ’agentti’. Paavali mainitsee näissä Efesolaiskirjeen ilmestyksissä ensimmäisenä asian, joka koskee erityisesti ei-juutalaisia. Nyt heilläkin on mahdollisuus tulla osallisiksi Jumalan armotaloudesta, ei ainoastaan vastaanottajaksi vaan myös hoitamaan Jumalan heille uskottuja tehtäviä (Ef.4:11-16). Tähän asti juutalaiset olivat kansana hoitaneet Vanhan liiton tehtäviä, ottaneet vastaan Jumalan ilmoituksia (VT) ja ylläpitäneet temppelipalvelusta, joka kaikkine erilaisine uhreineen olivat esikuva tulevasta täydellisestä uhrista (joka täytti kaikki VT:n uhrit). Jumalan Poika Jeesus Kristus uhrautuisi koko maailman syntien puolesta. Niinpä Jeesuksen lunastustyön kautta maailmaan tuli aivan uudenlainen yhteisö ja Jumalan palvelijoiden joukko. Nyt kaikki Jeesukseen uskovat muodostivat uudenlaisen perheväen, jossa ihmisen perimällä ei ole merkitystä vaan ja ainoastaan onko hän tullut seurakuntaan Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman kautta. Kun luet esimerkiksi Apostolien tekoja ja Heprealaiskirjettä niin voit nähdä kuinka tämä asia ei ollut aivan helppo asia silloiselle alkuseurakunnalle. Sillä lähes kaikki uskovat tulivat aluksi juutalaisesta taustasta muutamia pakanakäännynnäisiä lukuun ottamatta. Jos haluat tutkia asiaa enemmän niin lue Heprealaiskirje, joka on suunnattu lähinnä juutalaisuskoville. Siinä selitetään Vanhan liiton temppelipalvelusta ja kuinka se jäi Uuden liiton myötä tarpeettomaksi ja sitä kautta myös kaikki se uhraaminen mitä temppelissä tapahtui (Hepreal.8:13; 10:11). Nyt Uuden Liiton aikana Jumalan armon taloudenhoitoa hoitaa Jumalan Pojan seurakuntaruumis. Se on siis Jeesukseen uskovien yhteisö. Tähän perheväkeen ei tulla oman perimän kautta (juutalainen, pakana, rikas, köyhä, sairas, menestynyt …) vaan ainoastaan Jumalan järjestämän armon ja pelastustyön kautta, joka on löydettävissä Kristuksessa Jeesuksessa. Jatkuu … |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |