PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
1.Kor.9:19-23 Samainen Paavali, joka taisteli evankeliumin muuttumattomuuden puolesta, antaa tässä näkökulmaa evankeliumin sanansaattajan muuttumisesta. Sanoma pysyy siis samana, mutta sanansaattaja muuttuu. Sanoman kantajan muutoksessa on ainakin kaksi tärkeää puolta. Ensimmäinen koskettaa henkilön sisäistä uskossa kasvamista, joka ilmenee Pyhän Hengen hedelmänä. Tämä on oikeastaan tärkein muutoksen alue, jossa ihminen tulee osalliseksi Jumalan luonteesta, sisäisestä uuden ihmisen kasvusta. Tämä on uskovan elämän tärkein omakohtainen kokemus. Käsittelen aluksi hiukan tätä tärkeää puolta, mutta jatkossa keskityn enemmän toiseen muutokseen, joka koskettaa sanoman eteenpäin viestittämistä, kontekstualisointia, evankeliointia ja kommunikointia tavan merkitystä vastaanottajalle sopivalla tavalla. JOTAKIN TÄYTYY MUUTTUA Evankeliumin viestin on syytä pysyä samana, mutta moni muu asia saisi muuttua tai jopa pitäisi muuttua. 1. Evankeliumin viestinviejän eli kristityn tulisi muuttua Kristuksen luonteen kaltaisuuteen. Tämä on uskon elämän tärkein alue, jotta tuo seuraava vaihe (2) voisi toteutua mielekkäällä tavalla. ENSIN YKSI NEGATIIVINEN HAVAINTO Olen havainnut monenlaisia ilmiöitä kristillisellä kentällä ja yksi vääristynyt kristillisyyden muoto on se, että hengellisyyttä ilmaistaan lähes kokonaan tilaisuus painotteisesti. Eli huomio on ollut esimerkiksi vastuunkantajien julkisuus karsimassa ja esiintymiskyvyissä, sisäisen todellisuuden ja hengellisyyden sijaan. Raamattu kuitenkin painottaa, että varsinkin vastuunkantajien hengellisen todellisuuden tulee näkyä ensiksi heidän kotonaan ja vasta sitten muualla. Arki-minä ja julkisuus-minä tulee olla samat. Jos näin ei ole niin henkilö sortuu helposti show hengellisyyteen. Karsimaa on, mutta se ei kestä arjen valoa! Moni super-karsimaatikoksi tituleerattu henkilö on osoittautunut kotioloissa hirviöksi. Mitä se sellainen hengellisyys on? Ei ainakaan Raamatun ilmaisemaa Pyhän Hengen täyteyttä tai hedelmää. Oikealla ja tasapainoisella Raamatun ymmärtämisellä ja teologialla on tärkeä osansa tässä. Jos seurakunta tai mikä tahansa uskovien yhteisö nostaa jonkin erityisen ilmiön tai karisman hengellisyyden mittariksi, ajaudutaan hyvin usein tämän kaltaisiin vääristymiin, jossa on jopa henkilökultin piirteitä. Yleensä nämä superkarismaatikot kestävät jonkin aikaa, mutta jos he tulevat todellisuuden tuntoon, he joutuvat luopumaan korotetusta asemastaan. Valitettavan moni tulee kuitenkin alas jalustaltaan hyvin rajulla tavalla. Täytyy olla melkoisen jakaantunut mieli, että voi jatkaa pitkän aikaa oman sisäisen minänsä showkarisman ja tavis elämän välillä. Vaikeaksi sen yleensä tekee se, että iso osa tapahtumissa kävijöistä ja jopa seurakuntalaisista on korottanut henkilön jalustalle ja odotukset ovat jopa yli-inhimilliset vähän samalla tavalla kuin musiikki maailman starat, joiden elämä pyörii median luoman glamourin ja bisneksen ympärillä. Ilman nykymediaa moni nyky superkarsimaatikko ei olisi sillä jalustalla, mihin hänet on nyt nostettu. Tämä on yksi syy miksi seurakunnan ja vastuunkantajien on tärkeää omata tasapainoinen ja Raamatullinen ihmiskuva, eikä korottaa ketään ihmistä arvioinnin tai vastuullisuuden ulkopuolelle. Mitä arvelet miksi Paavali nuhtelee julkisesti apostoli Pietaria Galattalaiskirjeessä luvussa 2? Se on annettu meille esimerkiksi, että suuretkin hengen miehet erehtyvät, tarvitsevat ohjausta ja heidän tulee olla alamaisia muille johtajille ja sitä kautta Jumalan seurakunnalle. Apostoli Paavali ja Pietari, samoin kuin Jeesuksen veli Jaakob eivät lukeneet itseänsä ”isoisten apostolien joukkoon” (2.Kor.11:5; 1.Piet.5; Jaak.5:17). SITTEN POSITIIVINEN PUOLI: Tutustutaanpa apostoliseen tapaan viedä evankeliumia. ”että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella niin kuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua. Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa” 1.Tess.1:5-9 Olen havainnut, että hyvin usein tämän kyseisen Raamatun tekstin mainitsemat kohdat voimasta ja Pyhän Hengen toiminnasta, otetaan irti kontekstistaan ja painotus laitetaan tällöin ensisijaisesti ihmeisiin ja esim. armonlahjojen toimintaan, Pyhän Hengen hedelmän kustannuksella. En epäile yhtään etteikö ihmeitä ja parantumisia olisi tapahtunut tai että niitä tapahtuisi edelleenkin. Totta kai tapahtuu ja uskon itse niihin 100%, mutta tekstin painotus ei ole niissä vaan Paavali sanoo: ”millaisia me olimme teidän keskuudessanne”. Ei siis; ”mitä teimme keskuudessanne tai millaisia ihmeitä näitte tapahtuvan”, vaan siinä hengellisessä olemuksessa ja todellisuudessa, joka oli näkyvissä Paavalin persoonassa ja hänen matkakumppaneissaan. Pyhän hengen voima ja todellisuus näkyivät Paavalin persoonassa Hengen hedelmänä, joka on oikeastaan vielä suurempi ihme kuin esim. armonlahjojen kautta ilmenevät toiminnot (jotka ovat osa seurakunnan palvelutyökaluista). Tessalonikian seurakuntalaisista, hyvin monista heistä, tuli esikuviksi muille uskoville, ei ihmeiden ja hengellisten show-tapahtumien järjestämisessä vaan todellisen hengellisyyden elämisessä arjen keskellä. Tämä sanoma kaikui sitten ympäri Tessalonikian ja naapurimaakuntia, vahvana todistuksena Jumalan todellisuudesta. Jumalan sana sai todellisen jalansijan ja paikan uskovien arkielämän keskellä ja se puhutteli monia. Evankeliointi ei keskittynyt kampanjoihin vaan arjen keskellä ilmenevään uskon elämään. Yhteiset sanan tutkimishetket ja rukoukset kuuluivat luonnollisena osana tuon ajan seurakunta elämään ja usko elettiin todeksi kodeissa ja työpaikoilla. Millainen painotus meillä on seurakunnissamme? JATKAMME SEURAAVISSA BLOGEISSA KONTEKSTUALISOINNIN MERKITYKSESTÄ EVANKELIUMIN VIESTINNÄSSÄ
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |