PYHÄ JA ’VÄHÄINEN’ TODISTAJA

Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 5

Ef. 3:8
Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta …
 
Paavali tunsi syvällisesti Kristuksen, mutta siinä samassa hän sai havaita myös oman mahdottomuutensa lihansa puolesta. Tämä on kristitylle vaikea pala niellä, sillä vanhan ihmisen lemu on karmeaa varsinkin kun se kulkee uskovan mukana kaikkialla. Ihmisen keksimät omatoimiset yritykset peittää tuo kuoleman haju on tuomittu epäonnistumaan. Evankeliumin kuuluu myös oikea ymmärrys ihmisen, so. sinun omasta tilasta. Tästä syystä puhun usein, että evankeliumi on ensin evankeljuilua, koska se osoittaa ja paljastaa ihmisen todellisen tilan pyhän Jumalan edessä. Kun opit tuntemaan todellista Kristusta niin samalla havaitset oman korruptoituneen luontosi. Nämä kaksi käyvät käsikädessä: Kun Jumalan pyhyys ja hyvyys kirkastuu ihmiselle niin samalla myös todellinen synnin luonne paljastuu kasvavassa määrin (Evankeliumi 24/7 blogissa asiasta lisää). Näin Jumala avaa ihmisen ymmärryksen suuntautua päivittäin kohti armon evankeliumia Kristuksessa. Jumalan armo on taivaallinen voima, jotta ihminen voi elää Jumalan tahdossa tämän lyhyen lankeemuksen ajan tässä kuoleman varjon maassa.
1 Tim 4:9-10
Tämä sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen. Siksihän me teemme työtä ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.
Tiit 2:11-13
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12.ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13.kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. 

Kerran eräs nuorimies tuli kysymään neuvoa pitäisikö hänen matkustaa ulkomaille ja näin pyrkiä jättämään taaksensa kotona ja omassa elämässään olevat moninaiset ongelmat, joista olimme keskustelleet useita kertoja aiemmin. Annoin seuraavanlaisen neuvon: ”Tässä on vain yksi iso pulma, sinun ongelmasi matkustaa valitettavasti kanssasi samalla lipulla”. Ei auta jos koetamme paeta ongelmiamme tai peittää ne jollakin muulla toiminnalla, joka usein on omaa uskonnollista itsevalittua jumalanpalvelusta eli epäjumalanpalvelusta (Kol. 2:23). 
 
Tehtävämme on siis julistaa ”evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta”, eli sieltä löytyy jatkuvasti ammennettavaa. Evankeliumi on paljon suurempi ja syvempi asia kuin osaamme edes uneksia. Toiseksi olemme edelleen saviastioita, joiden sisältä löytyy iankaikkinen ja uusi luomus. Vaikka olemuksemme ei vielä täysin heijastaa Kristuksen täyteyttä niin sen ei tule estää meitä olemasta Hänen todistajansa. 
Evankeliumi on tarkoitettu etenevän vaakatasossa, ihmiseltä ihmiselle. Jumala on se joka vaikuttaa uskon, sillä hän on sekä uskon alkaja, että sen täyttäjä (Hepr. 12:2). Hyvä mittari on oikeastaan kysyä: ”Tunnetko Kristusta tänään enemmän kuin silloin kuin tulit uskoon?”.
 
“Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” 
​C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös)
 
Pohdittavaksi:

1. Mitä haasteita sinulla on kun sinun oma langennut luontosi paljastuu sinulle?
2. Miksi on haasteellista uskoa evankeliumi omalle kohdalle?
3. Millä tavalla Jumalan armo kasvattaa ihmistä hylkäämään langenneen ihmisen ajatukset ja teot?
4. Miten heijastat kristityn uutta elämää ympärillesi / naapuristossa / työssä / maailmassa?