PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Jo Vanha Testamentti paljastaa meille Jumalan suunnitelmat ja varsinkin Hänen pelastussuunnitelman, joka koskettaa kaikkia kansoja. Tässä yksi esimerkki:
Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä, niin että he saavat omiksensa Edomin jäännöksen ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee. Aamos 9:11-12 Uudessa Testamentissa tämä profetia auttoi silloista messiaanista seurakuntaa ja apostoleja ymmärtämään, että pelastussuunnitelma oli paljon suurempi kuin juutalais-taustaiset uskovat saattoivat tuona aikana kuvitella. Niinpä Apostolien teoissa mainitaan tästä tärkeästä kokoontumisessa jossa oli kyseessä pakanauskovien vapaus ja jumalasuhde: Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Apt.15:13-18 Jumalan pelastussuunnitelma on ollut näkyvissä koko Raamatussa läpi kaikkien aikojen. Se ei ole vain Uuden Testamentin ilmoitus vaan on ollut nähtävissä alusta saakka. Mielenkiintoista on se, että me ihmiset pystyttelemme usein omia raja-aitoja tai esteitä (so. ehtoja) Jumalan Valtakuntaan pääsemiseksi. Alkuseurakunnalla oli haaste ymmärtää juutalaisten seremonialakien ja kulttuurillisten tapojen suhdetta Jumalan pelastussuunnitelmaan. Varsinkin Jerusalemissa asuvat uskovat olivat aika tavalla juutalaisen kulttuurinsa sokaisemia siinä mielessä, että uusilta seurakunnan jäseniltä olisi haluttu vaatia myös juutalaisten tapojen omaksumista. Apostolit ymmärsivät kuitenkin ettei näin tullut tehdä. Evankeliumi koskee kaikkia kansoja ja kieliryhmiä ja niinpä apostolien tuli tarkastella, mitkä asiat kuuluivat juutalaiseen kulttuuriin ja seremonialakeihin ja toisaalta mitkä asiat kuuluivat ihmisen pelastumisen piiriin. Tämä haaste ja tilanne vaati siis päivitettyä tarkastelua mitä uskoon tulevilta tulisi vaatia tai millaiseen yhteyteen heidät kasvatettaisiin. Vaarana oli, että jos pakanauskovilta vaadittaisiin juutalaisten tapojen omaksumista, heidän käsitys armosta pelastumisesta, olisi tuolloin vaarassa. Tästä syystä apostoli Paavali sanoo juutalaisena uskovana (nuhdellessaan Pietaria): Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Gal.2:15-16 Miksi otan tällaisen kaukaisen esimerkin? Osa meistä ei ehkä paini juutalaisten perinnäisääntöjen tai seremonialakien kanssa (vaikkakin joillekin kristityille tämä on edelleen epäselvä asia), mutta huomaa, että saatamme vaatia uusilta seurakuntaan tulevilta uskovilta, mukautumista meidän omiin kulttuurillisiin perinnäistapoihimme. Tällä tarkoitan sitä, että jokaisella seurakunnalla ja uskovien ryhmällä on omat perinnäissääntönsä, jotka voivat ajan oloon nousta niin tärkeiksi asioiksi, että ne muokkaavat jopa ihmisen käsitystä Jumalan pelastussuunnitelmasta. Tämä on hyvin tärkeä asia erityisesti seurakunnan vastuunkantajille, jotka (toivottavasti) ymmärtävät luovansa seurakuntakulttuuria, jonka tulisi tukeutua Raamatun Jumalan suunnitelmiin ja jonka tulisi myös auttaa ihmisiä ymmärtämään evankeliumi aikaan ja paikkaan sopivalla tavalla. Aloitin tämän kappaleen profeetta Aamoksen kirjan kohdalla, jossa puhutaan Daavidin sortuneen majan korjaamisesta. Jokaisen sukupolven tehtävä ja kutsumus on pitää huolta, että Jumalan koko armotalous ja pelastussuunnitelma kommunikoidaan kullekin kansalle ja heimolle kulttuurillisesti sopivalla tavalla. Emmekä me suomalaiset ole tässä muita kummempia, sillä kyllä meillekin on valitettavasti kertynyt aika tavalla perinteitä, jotka saattavat peittää Jumalan suunnitelmien ymmärtämisen. En puhu vain vääristä tai vahingollisista tavoista, vaan jopa hyvät asiat saattavat ajan kuluessa nousta liian tärkeään asemaan seurakunnissa. Kun seurakuntayhteyteen tulee aivan uusia ihmisiä, joilla on hyvin erilainen tausta kuin seurakunnan enemmistöllä, niin saatamme havaita, että meillä on tapoja, joita joudumme ”suomentamaan” uusille tulokkaille. Esimerkkejä:
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |