PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
11.Sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, 12.hän, joka on sanonut heille: ”Tässä on lepopaikka, antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.” Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla. 13.Niinpä on Herran sana heille: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, mitta mitan päälle, mitta mitan päälle, vähän siellä, vähän täällä”, niin että he kulkiessaan kompastuvat, kaatuvat taaksepäin ja ruhjoutuvat, joutuvat ansaan ja heidät vangitaan.
Jes 28:11-13 Tämä raamatun teksti puhuu erityisesti profeetta Jesajan aikalaisten mieltymyksestä lakiin ja sen tarkkaan noudattamiseen. Lain noudattamisesta oli tullut jumalasuhteen perusta. Tämä tarkoitti sitä, että ihminen ajatteli voivansa omalla tahdon voimallaan ja suorituksillaan täyttää Jumalan vaatimukset. Ihmisen ’tee se itse - itse-apu’-opetus pääsi valtaan sillä seurauksella, että Jumalan pelastussuunnitelma, yksin armosta syrjäytettiin. Tämä ei ole tavatonta tänäänkään. Tässä esimerkki: Vierailin vastikään evankelisessa seurakunnassa, jossa nuorisotyöntekijä piti saarnan. Hän opetti hengen hedelmästä ja erityisesti itsehillinnästä eri elämän alueilla. Kaikki oli totta mitä hän puhui. Saarna haastoi kaikkia meitä oppimaan itsehillintää, jota me totisesti tarvitsemme. MUTTA kuinka ollakaan opetuksen sanoma jätti kuulijat tyhjän päälle, yrittämään hiukan enemmän ja ponnistelemaan yhä hartaammin, jotta tuo itsehillintä, yksi hengen hedelmistä toteutuisi kuulijoiden elämässä. Mitä eroa tällä on lainaamani Jesajan kirjan lain väärinkäyttöön? Ei oikeastaan juuri mitään. Molemmissa ”saarnoissa” ihminen johdetaan toteuttamaan uskoaan omilla tahdonvoimilla, ilman todellista Pyhän Hengen vaikutusta. Ei ihme, että apostoli Paavali veti herneen nenään kun hän kuuli Galatian alueen uskovien ’tee-se-itse hengellisyys’- opeista. Galatian uskovat olivat vastaanottaneet ”toisen evankeliumin”, vääristetyn sanoman, joka kyllä lupasi tehdä heistä hengellisempiä ja fiksumpia, mutta joka itseasiassa johti heidät pois armosta, pois Jumalan tieltä. Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta. Gal. 5:4 Tällainen opetus (lain väärinkäyttö) johtaa valitettavasti epätoivoiseen ja voimattomaan evankeliseen farisealaisuuteen. Tämä opetustyyli on valitettavan yleistä myös suomessa: ’tällainen sinun tulisi olla - tällaiseksi sinun tulisi muuttua - kristittynä’ ja 'yritä vielä enemmän ja tee nämä ... asiat’ niin olet ok. Ihan näinhän ei tätä oppia sanoiteta, mutta aivan liian usein opetuksemme sisältö on vaarassa johtaa kuulijat evankeliseen farisealaisuuteen. Miten ja mistä sitten löytyy voima vaeltaa Jumalan sanan ja tahdon mukaan? Jos alussa mainitsemani nuorisotyöntekijä olisi lukenut lainaamansa Raamatun kohdan koko kontekstin, niin sieltä olisi selvinnyt myös mistä voima vaellukseen tulee. Kukaan meistä ei voi tuottaa Pyhän Hengen hedelmää itse, omin voimin vaan ainoastaan Kristuksen seurassa. Kyseinen Gal-kirjeen luku 5 paljastaa: 24.Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä. Salaisuus löytyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ristintyönsä sanomasta. Raamattu puhuu rististä Jumalan voimana (1. Kor.1:18,24; Rom. 1:16). Oikeaa ja aitoa hengellisyyttä ei saada aikaan omin voimin (galatian erreys). Kun Pyhä Henki toimii sanansa kautta, niin hän johtaa ihmisen erottamaan hyvän pahasta. Tämä koskettaa erityisesti hänen omaa langennutta luontoaan (huonot uutiset) ja uutta ihmistä hänessä (hyvät uutiset). Itse olisin nuorena uskovana kaivannut kuulla tästä koska liian usein käy niin, että ihminen saatetaan kyllä uskon tielle, mutta hänet jätetään opetuslapseuttama juuri tässä asiassa. Evankeliumia ajatellaan tarvittavan vain uskon elämän aloittamiseen, mutta entäpä sen jälkeen? Kun nuori uskova haluaa vilpittömästi seurata Jumalaa ja Raamatun sanaa, niin ilman hyvää opetuslapseuttamista, hän ajautuu omavoimaisuuden tielle, jossa kovasti ja jopa kiivaudella yritetään toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa. Tälle ilosanomattoman polun tielle on joutunut paljon vilpittömiä, lain alla eläviä uskovia. Heille uskonelämä on raskasta ja ilotonta sääntöjen noudattamista ja yhtä aikaa monien asioiden välttämistä. Farisealaisuus saa ihmisen jopa tekemään parannusta ja rankaisemaan itseään paremman hengellisyyden toivossa. Ongelmana vain on, että kaiken tämänkin jälkeen hän pysyy fariseuksena. Mikä sitten on Jumalan päämäärä ihmiselle? Tässä yksi MEGA-salaisuus: Lapseni, teidän vuoksenne olen jälleen synnytyskivuissa, kunnes Kristus saa teissä muodon. Gal 4:19 Raamatun sanoman, Jumalan ilmoituksen päämäärää on muuttaa meitä, jopa Kristuksen kaltaisuuteen. Tätä meidän on haasteellista ymmärtää ja sulattaa. Tässä on yksi syy miksi apostoli Paavali, hyvinkin kovin sanoin, tarttuu galatialaisten ’tee-se-itse’ evankeliumin vääristelyyn. Yksi uskovan kasvun kriittisiä asioita on oppia huomaamaan lihalliset taipumukset (ajatuksemme, himomme, huolemme ja muut sen kaltaiset) ja luovuttamaan ne Jeesuksen sovitustyön alle. Näin Hänen voittonsa tulee meidän osaksi myös kokemuksellisesti – ei ainoastaan pääntietona. Tämä on yksi opetuslapseuden perusasioita, jonka tulisi olla kaikkien uskovien tiedossa ja käytössä.
0 Comments
Filippos tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” Natanael kysyi häneltä: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippos vastasi: ”Tule katsomaan!” Joh.1:45-46
Ennakkoluulot ovat yksi ihmisen salakavalimpia pidäkkeitä, vaikeita esteitä voitettaviksi ja pahimmillaan estämässä ihmistä löytämästä todellisia vastauksia elämäänsä, jotka yltävät aina iankaikkisuuteen saakka. Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kohtaamme useita henkilöitä, jotka saavat ensi kosketuksen elämän antajaan, Jumalan Poikaan Jeesukseen. Yksi niistä on Filippos, joka Vanhan Testamentin sisäistäneenä käsitti, että Raamatun tärkein henkilö, josta ”Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta” (Hepr. 1:1-2) oli vihdoin ilmestynyt kansan keskelle. Niinpä Filippos halusi kertoa näitä hyviä uutisista myös ystävälleen Natanaelille. ”Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” Tämä on aivan ihmeellinen uutinen! Nyt se on tapahtunut. Raamatun keskeisin ilmoitus on käynyt toteen. Messias on tullut! Miten juutalaisen Natanelin luulisi vastaavan tähän? ’Halleluja! Mahtavaa. Tätähän olemme odottaneet’. Ei, hän vain toteaa kyynisesti: ’Nasaretista! Mitä hyvää tuommoisesta käpykylästä voi tulla?’. Natanael paljastaa tässä ennakkoluulonsa ja asenteensa, joka voisi estää häntä pääsemästä osallisuuteen tästä maailman suurimmasta tapahtumasta. Miksi Natanael oli näin ennakkoluuloinen? Ensinnäkin uutinen tuntui aivan liian hyvältä ja toiseksi Natanael oli kotoisin Galilean Kaanasta (Joh.21:2), Nasaretin naapurikylästä. Pieni ja pahainen Nasaret! Sieltä ei voisi tulla ketään merkittävää persoonaa ja jos siellä joku suuruus asuisikin, olisihan siitä jo naapurikylässä kuultu. Ei ole mahdollista! Ennakkoluulot estävät ihmisiä kokemasta uusia asioita ja ne pysäyttävät meidät omien mielikuvien ja voimakkaiden asenteiden maailmaan. Onko tuttua? Kuinka usein kieltäydymmekään meille esitetystä uudesta asiasta tai mahdollisuudesta? Sanomme syvällä rintaäänellä (miehet ainakin), että ’ei kiitos, tämä on jo nähty’ tai ’enpä usko, että se onnistuisi’ tai ’ei kiinnosta – ei pidä paikkansa’. Tunnumme tietävämme hyvin varmasti mikä meille on parhaaksi ja näin kieltäydymme jopa asioista, joista olisi meille hyötyä. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän on kartuttanut näitä ennakkoasenteita, ja hyvin usein nämä ovat nostettu hyvän Jumalan tuntemista vastaan (2.Kor.10:4-5). Tässä lukemassamme tekstissä on kyse siis paljon suuremmasta asiasta kuin uuden tai merkittävän kokemuksen saamisesta. Kyse on Natanaelin tulevaisuudesta - iankaikkisesta elämästä! Natanaelin ennakkoluulot olivat vähällä pysäyttää hänet. Näin on varmasti käynyt monelle suomalaiselle kun heille on kerrottu ensikertaa Jeesuksesta. ’Mitä minä Jeesuksella, eipä tuo 2000 vuotta sitten vaikuttanut mies merkitse minulle mitään’. Mutta tässäpä se kompastus tuleekin! Ihminen paljastaa ylpeytensä, sokeutensa ja ennakkokäsityksensä ennen kuin hän on edes vaivautunut ottamaan asiasta selvää, ja että olisiko väittämässä jotain todenperää. Filippoksen sanat: ”Olemme löytäneet hänet , josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista”, kuvaavat persoonaa, joka ei tule vain pienestä käpykylästä Nasaretista, vaan paljon kauempaa, tämän ajan ulkopuolelta! Iankaikkisuudesta! Natanaelin kompastuminen ennakkoluuloihinsa oli siis hyvin lähellä. Kenellä nyt olisi tullut mieleen, että iankaikkinen Jumala tulisi ihmiseksi ja asustelisi pienessä sivukylässä. Eikö paremminkin jossakin suuressa asutuskeskuksessa, jossa on muitakin julkimoita? Vastaan tähän lyhyesti: Tämä ajatus ja suunnitelma tuli Jumalalta! Se mikä ihmisille on korkeaa ja ihailtavaa, suuressa arvossa siis - ei tee vaikutusta Jumalaan. Hänellä on erilainen arvomaailma kuin ihmisellä: Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen. Jes.57:17 Miten stoori jatkuu? Filippos ei väittellyt ystävänsä Natanaelin kanssa, vaan haastoi hänet tulemaan ulos ennakkoluuloistaan ja kokemaan asian itse. Tämä on hyvän ystävän merkki! Filippos oli vakuuttunut Jeesuksesta ja niinpä hän ei antanut Natanaelin kommenttien pysäyttää häntä. Tule itse ja katso oli Filippoksen haaste. Vaikka itse olisimmekin vakuuttuneet Jeesuksen alkuperästä, on kuitenkin haastavaa saada vierustoveri uskomaan asiaa sillä viimekädessä ihmisen pitää itse koetella tämän ihmeellisen uutisen todenperäisyys. Stoori jatkuu ja niinpä Natanael lähtee, ennakkoluuloista huolimatta, kulkemaan kohti Jeesusta. ”Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen, hän sanoi: ”Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!” Tähän Natanael kysyy: ”Mistä sinä minut tunnet?”, johon Jeesus vastaa: ”Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.” Huomaatko? Jeesus oli nähnyt Natanaelin jo paljon aikaisemmin, jo ennen kuin hän tapasi Natanaelin kasvotusten. Jumalan Poika näkee ihmisen 24/7. Hän on jo nähnyt sinut, sinun kipuilusi ja kysymyksesi, sinun hätärukouksesi jopa ennen kuin tunsitkaan häntä. Tämä on Jumalan armoa ja hänen kutsunsa sinulle. Natanael oli kokenut jotain merkittävää viikunapuun alla. Todennäköistä on, että koska hän oli ollut tekemisissä Johannes Kastajan opetuksen ja hänen opetuslastensa kanssaan, että Natanael oli alkanut pohtia elämäänsä ja mitä todennäköisimmin oli rukoillut viikunapuun alla (tämä on minun tulkintaani, jota saman luvun edelliset jakeet voisivat tukea). Niinpä Natanaelin ennakkoluulot haihtuvat olemattomiin kun hän sanoo Jeesukselle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.” Nyt Natanaelin silmät avautuvat näkemään. Tämä Jeesus, Joosefin poika, Nasaretin tuppukylästä, onkin tullut paljon kauempaa; hamasta Iankaikkisuudesta. Hän on Raamatun ennalta ilmoitettujen profetioiden täyttymys: Jumalan Poika ja todellisuudessa ei ainoastaan Israelin vaan koko maailmankaikkeuden kuningas! Näetkö kuinka meidän ennakkoluulomme voivat olla vaarallisia, varsinkin mitä tulee Jumalan tuntemiseen ja iankaikkisen elämän osallisuuteen. Tässä muutama käytännön neuvo ystävälle:
Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:3-4 KAIPAAN PAREMPAA
Meillä on monenlaisia sisäisiä kaipauksia ja toiveita, joita haluaisimme nähdä toteutuvan. Joskus onnistumme jopa saavuttamaan ainakin osan noista toiveista. Olipa toive sitten upea puoliso, perhe tai vaikkapa saada omaisuutta. Kaikki nämä parhaimmatkin kokemukset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne haihtuvat, aika nakertaa ne, nuoruuden kauneus haihtuu vanhenemisen myötä ja se ajoittain saavuttamamme onnellinen olotila ja hetki ovatkin vain välähdyksiä, jostakin mitä haluaisin kokea jatkuvasti. Miksi koemme tällaista kaipuuta asioihin, jotka aina karkaavat vain kauemmas ja jota aikamme parhaatkaan asiat eivät voi lupauksista huolimatta voi meitä täyttää? KUN HYVÄTKÄÄN ASIAT EIVÄT RIITÄ Kuuluisa kirjailija C.S.Lewis ilmaisi tämän saman asian todeten, että ongelmamme on se, ettemme tunnista kaipauksemme todellista tarkoitusta. Meidän on vaikea ymmärtää mitä sielumme todella kaipaa ja että tämä maailma ei voi täyttää meidän iankaikkista sieluamme. Maailmassa on paljon upeita asioita, joita se tarjoaa, mutta jotka eivät koskaan täytä tai pidä täysin lupaamaansa. Näissä kaikissa hyvissä asioissa on jotakin tai osa siitä, missä vain hetkellisesti saamme kokea saavamme jotain kaipaamastamme, kunnes se lopulta haihtuukin pois! IANKAIKKISUUS IHMISESSÄ Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myösIKUISUUDENHän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua. Saarnaaja 3:11 Jumala on asettanut ihmiseen suuren kaipuun paremmasta. Meillä on halu ja kaipuu onnellisuuteen ja hyvään täyttymykselliseen elämään. Kuitenkin jokainen, paraskin kokemuksemme ja saavutuksemme jäävät vajaaksi. Lainaamassani Saarnaajan kirjassa, sen päähenkilöllä oli mahdollisuus kokeilla kaikkea mitä silloinen maailma pystyi tarjoamaan, mutta kaiken upeiden kokemusten jälkeenkin hän joutuu lopuksi toteamaan: ’Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta’.Tämä rehellinen toteamus paljastaa meille katoavaisen maailman ja elämämme todellisuuden. Vaikka saisimmekin toteuttaa kaikki toiveemme, niin ne eivät tätä meitä tavalla, jota todella kaipaamme ja tarvitsemme. Jeesus sanoo tästä samasta asiasta: Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Matt.16:26 Todennäköisesti maallisten halujen ei koskaan ollutkaan tarkoitettu täysin tyydyttämään meitä. Niiden tarkoitus onkin toimia kaikuina ja heijastuksina todellisesta täyttymyksestä, paikasta, johon meidät on kutsuttu, todellisesta kodista. EN OLE VIELÄ KOTONA Pakolaisen elämä on rankkaa. Ihminen on joutunut pakenemaan omasta maastaan ja kodistaan, etsimään turvapaikkaa, parempia elinolosuhteita. Pakolaisen matkanteko on vaarallista ja koko elämä on tällöin hyvin epävarmaa, - löytyykö suojaa ja ravintoa? Tiesitkö, että jokainen ihminen on oikeastaan pakolainen! Teemme matkaa ja etsimme vastausta elämäämme ja toivomme löytävämme hyviä asioita, jopa asioita, jotka kestävät iankaikkisesti. Tuntuuko mahdottomalta? Tiesitkö, että Jumala on tarkoittanut sinut johonkin vielä parempaan kuin mitä tämä aika parhaimmissakin, mutta katoavissa asioissaan voi tarjota. Sisimmässämme on iankaikkinen kaipuu, johon etsimme vastausta. Tässä syy siihen miksi koemme hetkiä, jolloin tunnistamme tuon suuren kaipauksen, joka ei ole vielä löytänyt täyttymystä. Tätä kaipausta eivät voi täyttää edes meidän parhaimmatkaan saavutukset tai kokemukset. Lainaan edelleen C.S.Lewisia, joka sanoi ”Jos löydän sellaisen halun, jota mikään kokemus tässä maailmassa ei täysin voi tyydyttää, niin todennäköinen selitys siihen on, että OLEN TEHTY TOISTA MAAILMAA VARTEN!” KOTIMATKALLE Sinut kutsutaan kotimatkalle! Sillä on olemassa isänmaa, jota varten olet luotu ja tehty. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Hepreal.11:13-14 VIIMEINEN ETAPPI Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, Hepreal. 9:27 Kuolema erottaa meidät kaikesta: ystävistämme, saavutuksistamme ja unelmistamme. Kuolema on viimeinen asia, joka pysäyttää kaiken. Mitäpä jos saisit kuulla, että on henkilö, joka meni kuoleman tuolle puolelle ja tulisi takaisin? Vielä parempaa, sillä hän sanoo, että hän on voittanut kuoleman, myös sinun kuolemasi! Henkilöä, joka on kuollut ja palannut elämään, kannattaa varmasti kuunnella! Kuka on tämä persoona? Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös HÄN (JEESUS) tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta HÄN kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Hepreal.2:14-15 TIE KOTIIN Jeesus sanoo: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joh.14:1-6 Jumalan Poika, Jeesus Kristus on kuoleman voittaja. Tässä yksi syy miksi Jeesuksen sanoilla on paino-arvoa! SINUT ON TARKOITETTU PALJON PAREMPAAN JA PYSYVÄMPÄÄN! JOKO TUNNET HÄNET, JOKA VOI TÄYTTÄÄ SINUN LOPULLISEN KAIPAUKSESI? KAIKKI TULEE OLEMAAN VIELÄ PAREMPAA KUIN VOIT KUVITELLA – PARASTA JOPA KUOLEMAN JÄLKEEN! 70-luvulla OM tiimi, lähinnä intialaisten toimesta oli valmistelemassa tapahtumaa, johon OM:n silloinen johtaja ja perustaja George Verwer oli tulossa puhujaksi. Valmisteluja tehtiin ja samalla odotettiin, että kuuluisa johtaja saapuisi paikalle. Kun oli aika aloittaa kokous, kaikkien intialaisten kauhuksi pääpuhujaksi nousisikin heidän kanssaan valmisteluja tehnyt hoikka nuori mies. George Verwer oli ollut heidän kanssaan koko päivän, tiskaten ja järjestellen tapahtumaa, siinä missä kaikki muutkin. Tämä oli intialaisille veljille melkoinen shokki koska heillä oli omat ennakkokäsitykset ja odotukset siitä, millainen OM:n johtajan tulisi olla. Heille ei tullut mieleenkään, että suuri johtaja työskentelisi tavallisten työläisten kanssa. OM pomon tulisi tietysti tulla paikalle mahtavalla tavalla, komeassa ulkoasussa ja palvelijoita ympärillään. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Johtaja oli jo paikalla, heidän tietämättään! Hän oli heidän silmiltään peitetty erityisesti heidän oman ennakko-olettamuksen vuoksi.
Näin käy monelle myös suhteessa Jumalaan. Ennakko-olettamukset estävät tunnistamasta Häntä. Jumala ei olekaan sellainen kun olit ajatellut. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että jos Jumala olisi juuri sellainen kuin kuvittelet hänen olevan, niin se on silloin epäjumala, oman mielikuvituksen tuotos. Sillä jos ja kun on olemassa oikea Jumala, niin Häntä et voi laittaa pieneen purkkiin ja mitä Hänen tuntemiseen tulee niin siinä mennään Hänen ehdoilla, ei sinun. JUMALA HALUAA PALJASTAA ITSENSÄ! Jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalaa, niin Hänen on ensinnäkin itse haluttavat, että Hän paljastuu sinulle! Muuten se ei olisi edes mahdollista. Jumala ilmoittaa ja on ilmoittanut itsensä seuraavilla tavoilla: 1. Luomisen kautta Luomisen kautta tuleva Jumalan todistus on kaikkien ihmisten nähtävillä. Kukaan ei voi välttää luomisen hienouden ja järjestelmällisyyden Jumala todistusta. Koko luomakunta todistaa Jumalan olemassaolosta, mutta vaikka se paljastaakin Hänen kykynsä tehdä kaiken suunnitellusti, niin Hänen luontonsa – millainen Hän on, jää vielä salaisuudeksi. Tähän tarvitaan jotain muuta tietoa –se on ilmestystietoa! 2. Sanan kautta Tarvitaan toisenlaista viestintää, jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalaa. Tästä syystä Jumala on antanut meille Hänen sanansa, jotta voisimme oppia tuntemaan Häntä ja Hänen suunnitelmiaan tässä rikkinäisessä ja langenneessa maailmassa. Oikea sanan tunteminen tapahtuu ilmestystiedon kautta. 3. Pojan kautta Kirkkain todistus Jumalasta on Hänen ilmestymisensä ihmisen muodossa. Jeesus Kristus on kaiken täyttymys, johon luominen ja Jumalan sana ohjaavat. Jumalan Pojan inkarnaatio eli ihmiseksi tuleminen on kirkkain Jumalan tuntemiseen ohjaava tapahtuma, jonka ihmisen on mahdollista oppia tuntemaan. 25.Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. 26.Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. 27.Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Matt.11:25-27 VÄÄRÄNLAINEN JA SOPIMATON MESSIAS Luuk.4:16-22 - JES 53; 42:6-8; 61:1-3 Kun Jeesus aloitti palvelutyönsä kotikaupungissaan Nasaretissa, niin ihmisillä oli haasteellista hyväksyä Hänen sanansa ja roolinsa. Kansalla oli ennakko-olettamukset millainen tuleva Messias olisi. 16.Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 17.ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: 18.”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen 19.ja julistamaan Herran suosion vuotta.” 20.Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. 21.Silloin hän alkoi puhua heille: ”Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.” 22.Kaikki antoivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustaan lähtivät. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” Jeesus lainaa tekstiä VT:stä lukemalla profeetta Jesajan ilmoitusta tulevasta Messiaasta. Tämä ei kutenkaan sopinut monille, sillä heillä oli omat odotukset millaisen Messiaan he halusivat olevan. Jeesus oli liian tavallinen! Tässä näemme Jumalan Pojan inkarnaation syvyyden ja poikkeuksellisuuden. Hän oli liian tavallinen! Ei Messiaan (Kristuksen) kuulu olla noin tavallinen ihminen. Mitä hän voisi tehdä ihmisten pelastamiseksi? Pelastamiseksi mistä? Tuolloin Messiaan odotettiin pelastavan ihmiset Rooman vallan alta ja nostavan Israelin taas suurvallaksi, Daavidin kuninkaan tapaan. Mutta Jumalan pelastussuunnitelma oli paljon suurempi ja kosketti paljon suurempia joukkoja! Paavali avaa tätä inkarnaation ihmettä hyvin Filippiläiskirjeen luvussa 2. Jätän tähän lukuun syventymisen sinun omaksi tehtäväksesi. MYÖS OPETUSLAPSILLA OLI VAIKEAA YMMÄRTÄÄ 15.Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” 16.Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” 17.Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Matt.16 Pietari oli saanut Isältä Jumalalta ILMESTYSTIETOA Jeesuksen todellisesta luonteesta. Niinpä hän tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen todellisen luonteen. Silti vaikka Pietari ymmärsi tuossa kyseisessä tilanteessa hiukan kuka Jeesus oli, niin melkein samaan hengen vetoon, hän erehtyy pahan kerran siitä, mitä Jeesus tulee tekemään ja miksi Hän tuli maanpäälle! 21.Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmaista opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden käsissä. Hänet tapettaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi ylös.22.Pietari veti Jeesuksen luokseen ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon sinua, Herra! Älköön sinulle koskaan sellaista tapahtuko!” 23.Mutta hän kääntyi poispäin ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä olet minulle ansa, sillä sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.” Pietari tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi, mutta ei Hänen missiotaan, mitä Hänen tarvitsi tehdä pelastaakseen ihmiset synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Mikä erityinen sanoma on koko Raamatun punainen lanka ja miten se aukeaa meille? Tästä kirjoitan seuraavassa osassa. mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia. 1.Sam.3:1
Kun he olivat viemässä ulos Herran temppeliin tuotuja rahoja, löysi pappi Hilkia Herran lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen kautta. Ja Hilkia lausui ja sanoi kirjuri Saafanille: "Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan". 2.Aik.34:14-15 Elämme Euroopassa ja Suomessa ns. jälki-jälki kristillistä aikaa. Raamatun iso kuva, todellisuus ja varsinkin sen ymmärtäminen ovat hyvin vierasta suurimmalle osalle ihmisiä, huolimatta siitä, että kulttuurimme on läpeensä kristillisten symbolien ja ajatusten värittämä. Jumalan sanan tuominen kaikelle kansalle oli uskonpuhdistajien riemuvoitto ja tästä syystä nautimme edelleen Jumalansanan tuomien siunausten hedelmiä. Niitä ovat mm. sananvapaus, tasa-arvo, koulutus, kaikille kuuluva sairaanhoito, ihmisarvo huolimatta siitä kuka olet jne. Nämä eivät ole Valistuksenajan saavutuksia niin kuin usein annetaan ymmärtää vaan jo kristinuskon tuomia vapauksia varsinkin täällä Euroopassa. ASIANTUNTIJA TIETÄÄ? Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota suomalaisten sokean luottamisen ns. asiantuntijoihin. Päällimmäinen ajatus on se, että jos joku on lukenut asiaa tarpeeksi ja saanut hyvän viran tai ammattinimikkeen, niin hän on tämän alan asiantuntija, jolla on asiasta paras tieto ja miten muidenkin olisi syytä toimia. Esim. seksuaalisissa kysymyksissä, paikalle roudataan Setan ihmisiä, koska hehän nyt tietävät kuinka seksuaalisuutta tulisi käsitellä. Kaikessa tässä ei havaita, että ihmisen maailmankuva ratkaisee, kuinka hän asioita tulkitsee. Kaksi saman koulutuksen käyneet voivat tulkita asioita aivan eri tavalla, riippuen siitä millaisen maailmankuvan hän on omaksunut. Tämä on länsimaisen tietämisen ja soveltamisen iso sokeapiste, joka ilmenee erityisesti edellä mainituissa seksuaalikysymyksissä ja darvinismin / evoluutio puheissa. Asiantuntija tulkitsee omien maailmankuvalasien läpi todellisuutta. VASTUSTETAAN EPÄSELVILLÄ KOHDILLA Seksuaalikysymyksissä näkee usein otettavan esille VT:n juutalaisille tarkoitetut seremonialliset ohjeistukset: verensyönnin kielto, kuukautistilassa olevan naisen kohtelu, sianlihan syöntikielto, miesten parranleikkuu ohjeet jne. Tällöin halutaan tarkoitushakuisesti sekoittaa VT:n seremoniasäädökset ja Jumalan kaikille tarkoittamat totuudet ikään kuin samaksi mössöksi, josta seuraa, ettei mitään Raamatun ohjetta tulisi ottaa vakavaksi. Tällainen Raamatunluku on tuttua ihmisille, jotka haluavat kieltää absoluuttisen totuuden olemassa olon. VT:n juutalaisille tarkoitetut seremonialait ovat aivan eri kategoriassa kuin esim. Kymmenen käskyä, seksi avioliitossa miehen ja naisen välisenä yhdistävänä tekijänä. Ja kun mennään UT:n puolelle niin kaikki tulee selkeämmäksi, kun Jeesus poistaa seremonialait ja muistuttaa esim. Kymmenen käskyn koskettavan ei ainoastaan ihmisen ulkoisia tekoja vaan myös ajatuksissa tapahtuvia syntejä! Näin Raamatun sana paljastaa ihmisen todellista tilaa ja tarvetta todelliseen Jumalayhteyteen. Jumalan sanaa vastaan on kautta ihmiskunnan historian noustu vastustamaan eikä aikamme ole tästä poikkeus. Meidän tehtävämme on kaivaa Raamatun sanan esille ja opettaa kansaamme Jumalan todellisuuteen, niin ettei Raamattu olisi harvinainen ajassamme. Apostoli Paavali puhuu kirjeissään seurakunnan salaisuudesta, joka paljastetaan Jumalan pyhille (Ef. 3-luku; 5:32). Oikea seurakunta koostuu Jumalan uudistamista (uudestisyntyneistä) ihmisistä, joka yhteisönä leviää nykyisten olemassa olevien valtakuntien sisällä. Seurakunnalla on hallussaan (tulisi olla) ihmeellinen sanoma, joka muuttaa ihmisiä vanhan ja katoavan maan kansalaisista uuden, iankaikkisen maan kansalaisiksi. Näin Jumalan valtakunta leviää Kristuksen seurakuntaruumiin kautta.
Apostolien teoissa alkoi uusi aikakausi, jossa seurakunta murtautui aikaamme ja on laajentunut sekä valloittanut eri sukupolvia ja alueita aina meidän päiviimme saakka. Sanoma on kulkeutunut lukemattomiin eri kansoihin ja on näkyvä todiste Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Seurakunta ei kuitenkaan ole sama kuin Jumalan valtakunta, vaan se on ensisijaisesti valtakunnan leviämisen ”kulkuneuvo”. Seurakunta, Jumalan valtakunnan edustajana, on kulkenut läpi historiamme ja jatkaa kulkuaan aina hamaan uuteen maailmaan saakka. Miten meidän pitäisi suhtautua tähän Jumalan valtakunnan todellisuuteen ja toiseksi, kuinka meidän tulisi olla siinä mukana? Alkuseurakunnan aikana Rooman valtakunnassa kristityt kärsivät ennennäkemättömiä vainoja. He eivät voineet kokoontua vapaasti tai järjestää ”evankelioimiskokouksia”. Kolkot ja pimeät hautaluolat eli katakombit toimittivat ”kirkon” virkaa. Silti vainottu seurakunta vaikutti voimakkaasti silloisessa keisarikunnassa ja kasvatti roomalaisista pakanoista uuden, iankaikkisen valtakunnan jäseniä. Vaikka kristityksi kääntyminen vaati usein suuria uhrauksia, jopa mahdollista äkkikuolemaa ja melkoisella varmuudella taloudellisia menetyksiä, niin silti kristittyjen määrä kasvoi kaiken ahdistuksen ja vainojen keskellä. Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti Rooman aikaisista julmuuksista: ”Eläinten nahoilla peitettyinä, koirien repiminä ja hävittäminä, ristille naulittuina, tuomittu poltettaviksi, toimien valona pimenevässä illassa.” Rooman johtajat vuonna 197 jKr. sanoivat kristityistä: ”Mitä enemmän heitä hävitetään, sitä enemmän he lisääntyvät; kristittyjen veri on siemen.” Kristittyjen käytös vainojen aikoina, oli tehokkaampi saarna kuin sanat. Kuinka se tapahtui? Mikä teki silloisten kristittyjen todistuksen* niin voimakkaaksi? Keisarikin joutui toteamaan, että nuo ”pakanat” (so. kristityt jotka eivät palvoneet keisaria), auttavat ei ainoastaan heidän omaa väkeään vaan myös täysin vieraita. Kristityt huolehtivat orvoista, leskistä ja köyhistä, ja jopa sairaista kulkutautien aikana. Keisari Julius valitteli, että heidän omilta kansalaisiltaan puuttui samankaltainen halu palvella ja tarjosi jopa rahaa eri ryhmille, jotta hekin tekisivät avustustyötä. * [todistaja sana tulee kreikan kielen sanasta martus = marttyyri] Evankeliumi tuli ilmi rakkauden tekoina riippumatta siitä, kuuluiko henkilö silloiseen seurakuntaan vai ei. Tämä Jumalan vaikuttama agape -rakkaus näkyi uskovien arjessa. Jumalan sana so. ilmoitus oli tullut näkyväksi ja ”maistettavaksi” Rooman valtakunnassa. Uusi iankaikkinen valtakunta ”murtautui” sisälle mahtavaan keisareita ja muita epäjumalia palvovaan valtakuntaan. Kaiken lisäksi kristillinen seurakunta yhdisti eri yhteiskuntaluokan jäseniä poikkeuksellisella tavalla. Seurakunta oli suola ja valo tuolloin. Entäpä tänään? Valloittaako sanomamme ympärillä olevia ihmisiä katoamattoman valtakunnan jäseniksi vai valloittaako maailma ja ”sen sanoma” seurakuntalaisia katoavan valtakunnan katoaviksi jäseniksi? TAUSTAA
Edellisessä luvussa puhuin Jumalan valtakunnasta ja kuinka se on ainoa ’valtiojärjestelmä’, joka säilyy ja jatkaa toimintaansa aina ja iankaikkisesti. Kun tutkimme kansojen historiaa, niin voimme havaita, että aina on ollut ns. suuria ja voimakkaita valtakuntia, jotka ovat hallinneet kutakin ajanjaksoa. Lähi-idässä esim. Niinive, Baabel, Egypti ja Israel, idässä Kiinan alueella useita eri valtakuntia ja Euroopassa useita eri suurvaltoja, Rooman valtakunta ehkä yksi tunnetuin. Kaikki nämä suuret ja voimakkaatkin valtakunnat ovat menneet menojaan ja uudet valtiojärjestelmät ja ihmisryhmät nousseet vanhojen sijaan. Valtakunnilla on ollut oma elinkaarensa ja kaikille niille on tullut loppu. Jos valtakuntaa ei ole syrjäyttänyt joku toinen nouseva valtakunta, sen on tehnyt maan oma sisäinen ja moraalinen rappio. Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta Raamattu käännettiin rajuista vastustuksista huolimatta useille eri kielille ja käännökset vaikuttivat eurooppalaisten kansallisiin yhdentymisiin ja yhteisten kielien muotoutumiseen. Myös alueiden ja myöhemmin valtioiden hallintotavat muuttuivat ruhtinaista ja kuninkaista kohti kansanvaltaa. Raamatun tekstit paljastivat tavalliselle kansalle, että myös kuninkaiden tulee olla alamaisia korkeammalleen ja että maan johdon tulee palvella kansaa ja nähdä maansa parasta, ei vain oman oligarkian kasvattamista (tuttua edelleen monissa maissa, joissa Raamatun sanoma on verrattain tuntematonta). Raamattu paljasti millaisia henkilöitä tulisi valita maiden johtoon ja millaisia johtamistapoja ja käytäntöjä heidän olisi hyvä noudattaa. Nämä samaiset teemat näkyvät jo Raamatun ensimmäisessä kirjassa, kun langennut ihmiskunta asettaa omia valtiaita omien standardiensa mukaan vastustaen Jumalan hallintaa ja ihmisiä suojelevia elämänohjeita. Kapinassaan ihmiset rakensivat hallintajärjestelmiä, joissa pahuus pääsi rehottamaan mitä lukemattomin tavoin. Mitä kauempana johtaminen ja ihmisten hallitseminen on Jumalan hyvistä elämää suojelevista ja ohjaavista opetuksista, sitä kehnommaksi ihmisten elämä ja yhdessä toimiminen muuttuvat. Samalla ihmiskuva vääristyy ja vain tietty joukko saa nauttia maansa eduista, samalla kun muut joutuvat tavalla, jos toisella kärsimään. Raamattu puhuu useassa kohdin johtajuudesta, myös valtioiden ja yhteisöjen hallitsemisesta. Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea. Sananl. 28:12 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija. Sananl. 28:15 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia. Sananl. 29:12 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva. Sananl. 29:14 Kaikella tällä edellisellä en haihattele ns. kristikunta-ajattelua, joka syntyi aikanaan Rooman imperiumin ja silloisten katolilaisten kirkkoruhtinaiden vaikutuksesta. Uskonpuhdistus toi joitain muutoksia tähän valtio-kirkko ajatteluun, mutta haaveilu ns. kristitystä valtiosta on silti säilynyt jopa meidän päiviimme saakka. Kaikesta huolimatta Jeesus toi keskuuteemme Jumalan valtakunnan. Mitä se tarkoittaa ja kuinka se ilmenee ajassamme? VALTAKUNTA VALTAKUNTIEN SISÄLLÄ Jumalan Pojan tuleminen ihmiseksi muutti maailmanjärjestyksen ja toi keskellemme maistiaisia tulevan maailman ajan järjestyksestä. Jeesus sanoo, että tämä uusi Jumalan yhteisö menee jopa kuoleman porttien läpi (Matt.16:18). Apostolien teoissa näemme, kuinka tuo uusi ihmiskunta alkoi muotoutua Kristuksen seurakuntaruumiin kautta. Seurakunta sai alkunsa juutalaisten keskuudesta, mutta hyvin pian se levisi yli kansallisten, etnisten ja kulttuurillisten rajojen. Ikään kuin valtakunta, joka leviää muiden valtakuntien sisällä tai niiden läpi! Tämä uusi yhteisö on kuin hiiva, joka valtaa aina uutta alaa (Matt. 13:33) tai sinapinsiemen, joka pienimmästä siemenestä kasvaakin suureksi puuksi (Matt. 13:31-32). Apostolisesta ajasta alkoi Jumalan valtakunnan leviäminen kansalaisesta kansalaiseen ja samalla paljastui (alkoi prosessi) uuden hallintavan ilmeneminen ja ihmisten kasvatus uuden maan kansalaisiksi. Seurakunta on tarkoitettu edustamaan tätä uutta järjestystä, valtakuntaa valtakuntien sisässä. Jumalan valtakunnan ilmestyminen ei ole mikään kivuton tai helppo asia. Jeesus ilmaisee sen evankeliumeissa selvästi ja vieläpä useasti varoittaen, että siellä missä Jumalan valtakunta leviää, vastustus on myös odotettavissa (Matt. 5:11, 44: 10:16: 13:21; Luuk. 21:12; Joh. 15:20). Lankeemuksen vuoksi ihmiset eivät tunnista Jumalan hyvyyttä ja hänen hyviä hallintatapojaan vaan koettavat pystyttää omia vaihtoehtoisia korvikkeittaan, jotka lopulta kääntyvät myös ihmisisä itseänsä vastaan. Näihin vaihtoehtoin kuuluvat myös eri uskonnolliset ja aatteelliset ismit, joilla kullakin on oma selitys maailmankaikkeudelle, mikä on pielessä, mitä ratkaisuja tarjoamme eri ongelmiin ja mihin olemme matkalla. Kaikessa tässä Jumalan valtakunta laajenee jatkuvasti, ihmiseltä ihmiselle ja muodostaa erilaisia yhteisöjä valtakuntien sisälle. Tämä tulee jatkumaan, kunnes evankeliumi on levinnyt kaikkiin kansoihin. Tällöin alkaa uusi yhden valtakunnan loputon ajanjakso, jossa pahuus ja lankeemuksen seuraukset jäävät unholaan ja uusi aikakausi – uusi ihmiskunta jatkaa elämää. Tämä on vanhan langenneen maailman loppu ja uuden aikakauden alku, jolla ei ole loppua. Eikä olisi syytä huomioida tämä iankaikkisen historiallinen valtakunta ja kuinka siihen päästään sisälle ja siinä eletään? Tästä lisää seuraavissa luvuissa. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Matt. 24:14 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". Ilm. 21: 1-5 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. Dan.7:13-14
Historia ja tulevaisuus ovat Jumalan! Kautta aikojen ihmiset ovat koettaneet rakentaa erilaisia valtakuntia perustuen mitä erilaisimpiin ismeihin ja utopioihin. Syntiinlankeemuksesta alkoi kapina-aika, joka jatkuu aina Jeesuksen tulemukseen saakka. Profeetta Daniel näki ilmestystiedon kautta tuon tulevan historiallisen hetken, jolloin kaikki ovat alamaisia hyvälle ja täydelliselle Jumalalle. Osalle se merkitsee ilontäyteistä elämää hyvän hallitsijan yhteydessä, kun taas toisille se merkitsee tuomiota kapinallisuudestaan. Raamattu antaa meille ilmestystietoa jopa tulevista ajoista, jotka koskettavat kaikkia ihmisiä ja kaikkialla. Tästä syystä meidän on tärkeä tuntea Jumalan historiaa ja miten voimme olla osallisena hänen hyvistä suunnitelmista myös tulevaisuudessa. Kaikki kyllä osallistuvat Jumalan historiaan joko kapinallisena tai hänelle alamaisenaan. Ihmisen vastuulla on valita! Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti. Dan. 2:44 Näiden kahden Danielin saamien profetioiden välissä (luku 7 ja luku 2) tapahtuu jotain merkittävää, joka koskettaa meitä kaikkia. Luku 7 kertoo lopullisen valtakunnan ilmestymisestä ja muiden valtakuntien katoamisesta. Luku 2 taas ilmoittaa meille iankaikkisen valtakunnan tulon aikaamme, mutta ei vielä täyteydessään koska se merkitsisi muiden valtakuntien lopullista häviämistä. Tämä nykyinen aikamme on täten Jumalan historiassa ns. armon aikaa, jolloin on mahdollista elää itsekeskeisesti ja kapinassa, hyvää Jumalaa vastaan. Jumalan Pojan tulo maailmaan tarkoitti siis Jumalan valtakunnan ilmestymistä keskuuteemme, vaikkakaan ei vielä näkyvällä tavalla tai niin kuin ihmiset odottivat ilmestyvän (Lk.17:21). Apostolien teoista näemme tämän uuden ihmiskunnan ja Jumalan valtakunnan kauden alun. Se on ainoa valtakunta, joka kestää läpi kaikkien aikojen ja jatkaa kaikessa täyteydessään nykyisen ajan loputtua. Kaikki muut hallitsijat ja valtakunnat historiassa ovat nousseet toimivat vain oman aikansa ja katoavat. Näin on käynyt kaikille valloille (joihin esimerkiksi Danielin kirja myös viittaa) ja näin on käyvä myös tuleville valloille. Ymmärrätkö asian tärkeyttä? Miten iankaikkisen valtakunnan olemassaoloon tulisi sitten suhtautua? Miksi se on niin tärkeää ja miten se liittyy sinuun ja tulevaisuuteesi? Jumalan valtakunta on keskellämme! Se tarkoittaa iankaikkista historiaa. Iankaikkisen historian kansalaiset! Tästä jatkamme seuraavaksi. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan. Kol.3:16-17
Terve Jumalaa palvova yhteisö vaikuttaa monenlaista hyvää niin yksilötasolla kuin suuremmassa mittakaavassa yhteisönä. Voimallisin muutoksen tuoja ja vaikuttaja on Jumalan ilmoituksen ymmärtäminen ja sen käytäntöön pano. Kun Jumalan sana pääsee vaikuttamaan ihmisten elämään kokonaisvaltaisella tavalla, vaikuttaa se henkilökohtaisen persoonan kasvun lisäksi Jumalan Valtakunnan laajentumista ja uusien alueiden valtaamista monilla eri elämänalueilla. Tämä jos mikä vapauttaa ihmisiä monista eri kahleista, niin mielen tasolla kuin fyysisesti. Seurakunta, joka haluaa nähdä Jumalan Valtakunnan laajenemista, on Jumalan sanan yhteisö. Kysymys kuuluukin: Miten Kristuksen sana asuu meissä ja meidän keskellä? YKSILÖTASOLLA Lyhyesti: Kyse on oikeastaan Jeesuksen Herruudesta ja sitä kautta Pyhän Hengen kontrollista (täyteydestä) ihmisen elämässä. Vaikka uskova on ns. pelastettu niin hänessä on vielä paljon valtaamattomia alueita, jotka hengellisen kasvun ja opetuksen myötä, hän voi oppia luovuttamaan Jumalalle ja vaeltamaan Pyhän Hengen alaisuudessa. Kukaan yksittäinen uskova tai seurakunnan vastuunkantaja ei kykene yksin täyttämään tätä tarvetta vaan se tapahtuu terveessä hengellisessä yhteisössä, erilaisten Jumalan palvelijoiden ja yhteisön vaikuttaman kasvatuksen kautta. Ihminen on langenneen luontonsa vuoksi taipuvainen vaeltamaan vanhan ihmisen tapojen ja aatteiden mukaan. Kaikki nämä yhdessä sotivat usein miten Jumalan suunnitelmia ja tahtoa vastaan ihmisessä itsessään. Ihminen on itsessään jopa kyvytön näkemään omaa sokeutta näissä asioissa. Niinpä Paavali yllä olevassa tekstissä kehottaakin meitä huolehtimaan, että Jumalan sanan opetus ja ohjaus tulisi olla seurakunnan keskiössä. Pelkkä sunnuntain saarnan kuuntelu ei vielä vie Jumalan sanan siementä syvälle ihmisen sydämen maaperään. Siihen tarvitaan työstämistä esim. oman pienryhmän kanssa sekä uskon käytäntöön panemista kaikilla elämänalueilla. Tähän tarvitaan yhteisöä! YHTEISÖ Seurakunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä evankeliumin eteenpäin viemisen lisäksi on kasvattaa so. opetuslapseuttaa ihmiset seuraamaan Jeesusta kaiken arjen keskellä ja palvelemaan Häntä monin eri tavoin. Hyvin helposti keskitymme enimmäkseen tarjoamaan seurakunnan jäsenille hengellisiä palveluja ja kokemuksia, samalla kun kasvatus ja opetuslapseus jää taka-alalle tai jopa kokonaan tekemättä. Tähän meidän on syytä tehdä muutos. Seurakunnat kasvavat jos keskitymme:
VASTUU KAUPUNGISTA Uskovat ovat maan suola, jonka tarkoitus on vaikuttaa ympäristöömme Jumalan tarkoittamalla tavalla. Evankeliumikeskeinen yhteisö tuottaa väistämättä hyvää hedelmää koko paikkakuntansa parhaaksi ja kasvattaa uutta vaikutusvaltaista sukukuntaa monien uusien ihmisryhmien tavoittamiseksi. Jumalan sana tuo monenlaista terveyttä paikkakunnille, joissa sitä opiskellaan ja eletään todeksi arjen keskellä. Aikamme ihmiset ovat hyvin tietämättömiä Jumalan vaikutuksesta ihmisen ja yhteisöjen elämässä. Raamatullinen usko vaikuttaa kaikenlaista terveyttä kun sitä eletään todeksi tässä ajassa. Tässä vain muutama alue maistitiaiseksi: 1. Tervemieli Ihminen on kokonaisvaltainen olento, jonka yksi keskeisiä asioita on mielenterveys. Jumalan sana ja Pyhä Henki vaikuttavat ihmisen ajattelun uudistumista ja mielenterveyttä, joka antaa aivan uutta perspektiiviä maailmaan, elämiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Tämä on yksi hienoimpia asioita, josta jokainen Jumalan oma voi tulla yhä enenevässä määrin osalliseksi. Tähän tarvitaan juuri tuota lainaamani Raamatun tekstin aktiivista suhtautumista Jumalan sanaan. 2. Kohti uutta luontoa Jumalan sanan vaikutus kasvattaa ihmisessä hänen sisintä ja luonnetta. Tämä ei tarkoita, että ihminen muuttuisi joksikin muuksi vaan oikeastaan toisinpäin, hän voi löytää enenevässä määrin millaiseksi hänet on syvimmiltään tarkoitettu kasvavan. Tämä totuus on harmittavan vähän esillä seurakunnissamme. 3. Elämä, joka siunaa kaikkia Jumalan sanan vaikutus ihmisessä on väistämättä myös se, ettei hän voi enää elää vain itselleen tai itsekeskeisesti. Toki hän voi sitä vielä tehdä, mutta silloin hän jää onnettomaksi ihmiseksi, koska ihmisen perimmäiseen olemukseen kuuluu olla ja elää myös muita varten, siunauksena ja antamassa omastaan (2.Kor.5:15; Luuk.6:38; Apt.20:35 ). Persoona, joka oppii tuntemaan Jumalaa, on siunauksellinen ihminen 4. Perheet Yksi yhteiskunnan peruspilareista on perheet; isä & äiti ja lapset. Jumalan sanan vaikutus näkyy perheissä. Eipä ihme, että esimerkiksi kun Raamattu puhuu Jumalan pyhän hengen täyteydestä. Yllä lainattu Raamatunteksti jatkuu ohjeilla ja neuvoilla kuinka Pyhä Henki vaikuttaa perheissä (Kol.3:15-25; Ef.5:18-33) 5. Yhteisö siunauksena Jo nuo neljä mainitsemaani asiaa vaikuttavat paikkakuntasi parhaaksi jos ja kun Jumalan sanaa laitetaan käytäntöön ja sitä hyvin opetetaan. Jumalan vaikutusta on myös se kun halutaan puuttua paikkakuntiemme tai jopa maamme epäkohtiin ja vääryyksiin. Tähän tarvitaan terveitä yhteisöjä, jotka eivät lannistua vaikka tietämättömät ja Jumalaa tuntemattomat ihmiset vastustaisivatkin muutoksen tuojia. Tämä on yksi teema mistä saatan tulevissa artikkeleissa kirjoitella enemmänkin Olethan sinä yksi Jumalan sanan nauttia ja sen voimavaikutuksen kantaja? Siunausten välikappale ja monille iloksi! Jatkoa edelliseen lukuun.
Vanhassa Testamentissa luemme erinäisiä kertoja kuinka silloinen Jumalan kansa ajautui pois Jumalan suunnitelmista ja joutui tilaan, jossa se ei enää kyennyt pitämään puoliaan tai nousemaan pahuutta vastaan; tulipa se sitten oman maan sisältä tai ulkopuolelta, tai kuten usein käy ympäröivän kulttuurin ja erilaisten uskomusten vaikutuksesta. Edellisessä luvussa tutustuimme (2.Sam.17) Israelin sotajoukkojen silloiseen tilaan ja kuinka he eivät kyenneet haastamaan silloisia vastustajiaan. Monenlaiset pelot ja kyvyttömyys olivat vallanneet sotajoukot ja uskallus puuttua vastassa oleviin ongelmiin oli lähes olematon. Seurakunnan hampaattomuuteen vaikuttaa monet eri tekijät. Tässä niistä yksi: SEURAKUNNAN SOTAKUNTO & EPÄJUMALAT Jes.1:16-17 Peseytykää, puhdistautukaa, viekää pahat tekonne pois minun silmieni edestä. Lakatkaa tekemästä pahaa. Oppikaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, ojentakaa sortajaa, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Moni asia vaikuttaa seurakunnan ja uskovan ns. sotakuntoon tai voisi jopa sanoa hengelliseen terveyteen. Yksi suurimmista negatiivisista vaikuttajista ja seurakunnan pysäyttäjistä on mitä erilaisimmat epäjumalat. Ne tekevät seurakunnan ja yksittäisen uskovan kykenemättömäksi toimimaan pahuutta ja jumalattomuutta vastaan, saatikka voittamaan pahaa hyvällä – eritoten evankeliumin muuttavalla voimalla! Epäjumalanpalvelus lamauttaa ja sokaisee ihmiset niin että heidän mielensä ja ajatuksensa menevät yhä kauemmaksi Jumalan päämääristä. Seurakunnan ja uskovien kohdalla se tarkoittaa sitä, että emme enää näe asioita Jumalan standardien mukaan vaan tilalle tulevat ihmisten mielipiteet ja ympäröivän kulttuurin mukaiset standardit. Oikean ja väärän näkeminen sumenee ja vääryyteen tai pahuuteen puuttuminen muuttuu langenneen ihmisluonnon ja eri uskomusten mukaisiksi (tähän kuuluvat myös niin ateismi kuin humanismi, jotka nostavat ihmisten mielipiteet jumaluuden asemaan). Kun epäjumalat uskomuksineen valtaavat alaa seurakunnassa ja uskovien mielissä niin ne vaikuttavat väistämättä myös oikeaan asioiden näkemiseen ja voimiin puuttua pahuuteen ja positiiviseen evankeliumin eteenpäin viemiseen. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat laittomuutta. Sen vuoksi on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin kumppaneitasi. Ps.45:8 Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastustamaan? Ps.94:16 Mitä ihmeen epäjumalia? Epäjumala tuo väistämättä mieleemme, jonkinlaisen entisaikojen patsaan tai esineen, jota palvotaan erilaisin uhrimenoin ja rukouksin. Länsimaalaiselle tällainen epäjumala tuntuu hyvin vieraalta ja kaukaiselta, mutta todellisuudessa epäjumalat toimivat ympäröivän kulttuuriin taustalla erilaisina aatteina, arvoina ja ajatusmalleina. Ne ovat paljon huomaamattomampia kuin VT:ssa mainitut patsaat ja alttarit. Voimme tutkailla epäjumaluutta esimerkiksi siten mitä ne johtavat ihmiset tekemään ja uskomaan. EPÄJUMALIIN USKOTAAN Jokainen ihminen on jonkin sortin uskova. Tätä on humanismi ja ateistien uskovien vaikea hyväksyä. Tosiasia kuitenkin on, että Ihminen ei voi elää ilman uskoa. Uskoa tarvitaan jopa aivan arkipäiväisissä asioissa, sillä usko on mm. luottamusta ihmisen pitämiin tosiasioihin ja toimimista näiden uskomuksen mukaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin autoilu kaupungissa vaatii uskoa. Autoilijalle näkyvä vihreä liikennevalo tarkoittaa, että on turvallista ylittää katu samaan aikaan kun toisaalla valo näyttää punaista. Autoilijan on siis luotettava systeemin toimivan näin ja luottamuksessa tähän järjestelyyn hän voi liikkua turvallisesti. Uskoa voisi kuvata luottamuksena henkilön uskomaan totuuteen, olipa se sitten todellista tai täysin perätöntä. Uskonto taas esitetään yleensä ikään kuin ihmisen toivotteluna johonkin korkeampaan asiaan tai olentoon, jota ei mahdollisesti ole edes olemassa. Länsimainen humanismi peilaa uskon ikään kuin huuhaa ajatteluna, joka ei perustu mihinkään todelliseen vaan on ihmiskeksintöä ja epätoivoista luulottelua korkeimpiin voimiin. Oikean uskon ja eri uskomusten välillä on kuitenkin suuri ero. Raamattu ohjaa ihmisen uskomaan ja käyttämään uskoaan tosi todellisuuteen (kuten tunnettu F.A. Shaeffer asian usein ilmaisi). On aivan eri asia jos ihminen uskoo valheisiin kuin että hän perustaa uskonsa todellisuuteen, joka pitää yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa. Raamatun totuudet käyvät yksiin niin oikean historian kuin maailmaa ylläpitävien voimienkin kanssa. On harhaa ajatella, että vain uskonnolliset ihmiset käyttäisivät uskoa. Jokainen ihminen rakentaa omaa jonkinlaisen maailman, jonka perustuksille hän rakentaa elämäänsä ja toimii sen mukaan. Kuitenkin jos usko ei perustu totuuteen niin uskon kohde on tällöin epäjumala, vaikka ihminen itse ei sitä yleensä näin nimittäisikään. Heprealaiskirje 11:1-3 Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. EPÄJUMALILLE UHRATAAN Ihminen uhraa varoja ja aikaa niille asioille joita hän pitää tärkeinä tai arvostettuina. Epäjumalat ovat kautta aikain kuluttaneet ja vaatineet isoja taloudellisia tai ihmisen aikaa ja energiaa vaativia uhreja. Esimerkiksi tieteen alalla kulutetaan miljardeja euroja erilaisiin evoluutiouskon inspiroimiin tutkimuksiin. Rahaa palaa ja apinateologia vie resursseja monelta todella tarpeelliselta tutkimusalalta. Yksittäiselle ihmiselle ehkä läheisempi epäjumala on mammonan palvonta sen eri muodoissa. Tavarat ja aina vain uudemmat välineet ja asiat eivät lopulta tuokaan tyydytystä vaikka ne antavatkin hetkellisiä nautinnon tunteita. EPÄJUMALAA PALVOTAAN Epäjumala kääntää ihmisen rakkauden kohteen pois aidosta jumalasuhteesta ja ohjaa ihmisten arvomaailman kauemmas Jumalan totuuksista. Epäjumalien palvominen muuttaa ihmistä palvomansa kohteen kaltaiseksi toteuttamaan palvomansa kohteen arvomaailmaa, näin vaikuttaen ihmisen valintoihin ja ajatteluun. PASSIIVINEN SEURAKUNTA Kulttuurimme vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti seurakuntiemme tilaan ja käytäntöihin. Yksi niistä on passiivinen asenne tärkeisiin koko yhteiskuntaa koskeviin asioihin. Suomessa olemme tottuneet, että jokin iso taho (valtio, kunta, viranomainen jne.) hoitaa isot asiat ja yksittäinen ihminen tyytyy ja sopeutuu sitten annettuihin ratkaisuihin. Tällainen maailmankuva ja ilmapiiri on hyvä kasvualusta isolle pahuudelle. Yksittäinen uskova ja edes seurakunta ei koe velvollisuudeksi puuttua isoihin asioihin yhteiskunnassa. Seurakunta on tällöin kuin 1.Sam17-luvun Israelin sotajoukko, joka kyllä voi kokoontua omiin pippaloihin, mutta ei tohdi käydä oikeaa sotaa pahuutta vastaan. Passiivinen seurakunta on voimaton seurakunta. Ylihengellinen passiivisuus Yksi passiivisuuden aiheuttajista on ylihengellisyys, joka pukeutuu monenlaisiin asusteisiin. Tässä niistä muutama: 1. Hengellisyyden rajaaminen Tässä tapauksessa hengellisyys rajataan koskemaan vain tiettyjä elämänalueita ja samalla jätetään monia tärkeitä elämään liittyviä asioita käsittelemättä. Vanha ns. dualismi -ajattelu kuuluu myös tähän kategoriaan. Tällöin uskoa harjoitetaan omassa lokerossa samalla kun moni elämänalue jää uskon ulkopuolelle. Tällaisissa tapauksissa ihminen on vähintäänkin kaksimielinen; hän voi tunnustaa olevansa kristitty, mutta esim. työssään hän voi toimia täysin Raamatun sanan vastaisesti. Monet seurakunnat edustavat tätä nykyä bunkkeri-kristillisyyttä, joka palvelee kyllä hengellistä harrastusta, mutta joka ei vahvista ihmisiä toimimaan kristittyinä tässä ajassamme niin kotina kuin työpaikoillamme. 2. Lopunajan epäterve korostaminen Ylihengellisyys, joka johtaa passiivisuuteen näkyy myös epäterveenä lopunajan kiinnostuksena. Tällöin ihminen tai yhteisö keskittyy epäolennaisiin ja lopunaika teemastahan niitä löytyy. Jotkut ryhmät ohjaavat ihmisiä passiivisuuteen (80-luvulla tämä oli yksi hyvin voimakas piirre Suomessa) koska loppu tulee joka tapauksessa, miksi pitäisi nähdä vaivaa tämän katoavan maailman hyväksi. Yksi seuraus esim. 80-luvulla oli se, että saatettiin jättää koulutus sivuun ja keksittyä vain ”hengelliseen”. Tällainen lopunajan kärvennysteologia tuottaa hyvin epätasapainoisia vauva kristittyjä. 3. Äärikarismaattinen ”oikotie-kristillisyys” Äärikarismaattisuus on sitä, että uskotellaan Jumalan toimivan kristityn elämässä pääasiassa armonlahjojen ja ihmeiden kautta. Niinpä normaali Raamatunopiskelu ja yhdessä oppiminen jää vähemmälle kun taas Jumalan suora puuttuminen ihmeiden ja eri ilmiöiden kautta saa valta-aseman uskovan ja yhteisön toiminnassa. Vaikka pintapuolisesti näyttäisi olevan paljon säpinää ja toimintaa niin todellisuudessa uskova on verrattain passiivinen ulkoa ohjattava robotti. Tämä oikotie hengellisyyteen on itse asiassa este hengelliselle kasvulle ja terveelle kypsymiselle vastuulliseksi uskovaksi. Nämä ja muuta samankaltaiset uskomukset vaikuttavat seurakunnan aktiivisuuteen tai passiivisuuteen varsinkin suhteessa hengelliseen kasvuun ja vastuuseen koko maata koskevista asioista. Mistä löytyy uskovia ja yhteisöjä, jotka ovat saaneet kokea todeksi Jumalan todellisuutta ja jotka tohtivat haastaa aikamme epäjumalia, olipa niitä sitten seurakunnissamme tai kulttuurissamme. Ja niitä on aika paljon! Seuraavaksi aktiivinen seurakunta: |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |