PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Jatkoa edelliseen (katso alla)
SUORAAN EVANKELIUMIN TOTUUDEN MUKAAN Paavalin kirjeessä galatalaisille, apostoli Paavali kirjoittaa Jerusalemin vierailustaan ja kuinka pakanoiden kääntyminen kristityiksi otettiin vastaan messiaanisten juutalaisten toimesta, väittelyjen ja kiivailujen jälkeen lopulta jopa rohkaistiin siihen. Ei-juutalaisten eli pakanoiden kääntymistä ei alkuseurakunnan aikaan ymmärretty kovinkaan laajasti ja vain harvat messiaaniset juutalaiset ajattelivat, että iankaikkisen evankeliumin salaisuus pitäisi julistaa myös muille kansoille. Jopa kaikkien tuntemalla apostoli Pietarilla oli vaikea sisäistää tätä asiaa. Jerusalemista oli jopa lähtenyt joukko uskonnollisia messiaanisia uskovia käännyttämään pakanakristittyjä juutalaiseen kansallis-identiteettiin ja erityisesti heidän seremonialakien noudattamiseen. Apostolien tekojen luvussa 15 asiasta kerrotaan hyvin seikkaperäisesti ja jos olisimme tuolloin olleet paikalla, niin olisimme nähneet melkoisen tunteiden ja väittelyiden vyöryn. Niinpä kun nämä uskonnollisiin Vanhan Liiton tapoihin ja juutalaiseen kulttuuriin käännyttämään pyrkivät miehet tulivat Antiokian seurakuntaan, tavoitteenaan kristittyjen muuttaminen heidän kaltaisikseen, paikallisen seurakunnan vastuuhenkilöiden oli puututtava asiaan. Apostoli Paavali ja Barnabas lähtivät Jerusalemiin selvittämään asiaa. Sieltähän tämä oppi oli myös lähtöisin ja asia piti selvittää siellä. Jerusalemissa Apostoli Paavali kertoi pakanoiden kääntymyksestä ja jopa nuhteli messiaanisia Jerusalemissa asuvia uskovia tai ainakin osaa heistä (Paavali oli itse myös messiaaninen uskova ja tunsi entisenä fariseuksena juutalaiset uskontosäädökset ja kulttuurin perinpohjaisesti), sillä he koettivat vääntää Uuden liiton uskovia vanhan liiton lakien ja säädösten alle. Apostoli Pietari jatkoi todistamista ja sanoi: ”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Apt.15:10-11 Niinpä kun Pietari kertoi komitealle vuosia aikaisemmin saaneesta ilmestyksestä ja Roomalaisen komentajan kääntymyksestä, sekä Jaakob todisti, että onhan tuo kyllä mainittu myös Vanhassa Testamentissa, niin väkijoukko rauhoittui ja lopulta johtajisto päätti, ettei pakanuudesta kääntyviä tule raskauttaa juutalaisten kulttuurillisilla ja uskonnollisilla säädöksillä. Käykö näin vain muille, muttei meille? Niinhän sitä toivoisi, mutta kaikilla meillä on uskonkäsityksissämme ja tulkinnoissamme melkoinen määrä oman kulttuurimme vaikutusta. Sitä vain ei huomata helposti. Meillä on vaara muuttaa Jumalan Valtakunnan evankeliumi oman kansallisen ja/tai kulttuurimme näköiseksi. Tässä en tarkoita, etteikö meillä pidä olla jotain kulttuuria, sillä se olisi jopa mahdotonta, mutta ymmärrä mitä tarkoitan. Meidän tulee tarkata, ettemme muuta universaalia ja iankaikkista evankeliumia kulttuurimme puristuksessa joksikin muuksi kuin mihin se on alun perin tarkoitettu. Niinpä evankeliumin kompastukseksi voikin tulla meidän omat kulttuurilliset tapamme, jopa siinä määrin, että evankeliumi peittyy niiden taakse vesittäen tai turhentaen aitoa ja alkuperäistä sanomaa. Aitoon ja oikeaan sanomaankin voidaan kompastua, mutta se on sitten aivan toinen juttu. Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Matt.21:42-44 Nyt keskitymme kuitenkin Pietarin kasvuun juutalaisesta kalastajasta Jumalan Valtakunnan edustajaksi. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali kertoo tapauksesta, joka paljastaa kuinka kansallinen identiteetti ja kulttuuri voivat nousta merkittäväksi evankeliumia rajoittavaksi tekijäksi. Ja esimerkkitapauksemme tapahtui yhdelle kuuluisimmista evankelistoista ja apostoleista, Jeesuksen läheiselle opetuslapselle Pietarille. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Gal.2:11-14 Tässä vaiheessa ’koulutusta’ olisi jo kuvitellut, että Pietari olisi ollut sen verran vahva, ettei hän olisi antautunut oman juutalaisen kansan, kulttuurin ja uskonnollisten näkemysten valtaan. Toisin kuitenkin kävi. Meidän ei tule väheksyä kansallisten tapojemme ja uskomusten vaikutusta itseemme, sillä niillä on melkoinen valta ja jos siihen on sekoittunut hitusenkaan uskontoa, niin vaikutus voi olla jopa muita kulttuureja voimakkaampi. Huomaa, että suuri apostoli Pietari antoi pelolle vallan, joka sai hänet lankeamaan hetkeksi pois varmalta pohjaltaan, jopa niin, että Paavali joutui sanomaan: ”Ette vaella suoraan evankeliumin totuuden mukaan”. Eli langenneet veljet, Pietari heidän mukanaan, vaelsivat kieroon, ei Jumalan Valtakunnan suoraa tietä. Vakava nuhde! Näin Pietari lankesi juutalaisen kansallis- ja uskonnollismielisten paineessa uudelleen pakanoiden väheksymiseen ja antoi näin väärän ja jopa iljettävän kuvan Jumalan Valtakunnasta, armosta pelastumisesta ja ihmisten asemasta Jumalan edessä. Pietari heijasti kansallista identiteettiään ja sen säädöksiä, ei Jumalan Valtakunnan arvoja. Tämä luku Pietarin julkisesta nuhtelusta ei ole sattumalta Raamatussa vaan se on annettu meille kaikille opetukseksi. Raamattu on hyvin merkillinen kirja ja yksi erityinen piirre siinä on se, että se paljastaa jopa sankarien heikkoudet ja isotkin kämmit. Tätä ei muut historian kirjat tee, vaan päinvastoin ne kaunistelevat tapahtumia ja jättävät varsinkin suurmiesten harharetket ja erehdykset mainitsematta. Mutta Raamattu onkin Jumalan Valtakunnan opaskirja ja nyt Pietarin lankeemukset ovat hyvä esimerkki siitä, että kaikilla meillä on sama potentiaali erehtyä, eikä vähiten meidän oman kulttuurimme pimentämänä. Mitä ovat sitten meidän omat kulttuurimme, kansallisuutemme, perinnäistapojemme ja hengellisten kirkkokuntiemme vaikutukset näkemyksiimme? Voisiko meillä olla sokeita pisteitä ja kuinka ne tulevat meidän tietoisuuteemme? No, jos kerran apostoli Pietarilla kesti aikansa kasvaa kansallisesta identiteetistä kohti Jumalan Valtakunnan identiteettiä, niin eiköhän meilläkin ole siinä vielä melkoisesti työstettävää? Tai pitäisikö sanoa: Jumalalla on paljon työtä meidän kasvattamiseksi kohti Hänen Valtakunnan arvoja On varmasti monia asioita, jotka vaikuttavat kasvuumme Jumalan Valtakunnan kansalaisena. Mainitsen niistä tässä muutamia: a) Kuinka paljon olemme tekemisessä muiden kuin oman kirkkokuntamme kristittyjen kanssa? Tällä en tarkoita sitä, että sinun tulisi jättää oma paikkasi, vaan on hyvä tutustua muihinkin hyviin hengellisiin opetuksiin ja kulttuureihin. Näin saat itsellesi haastetta omiin näkemyksiisi ja mahdollisiin kulttuurisi (kirkkokunnallinen, kansallinen jne.) peittämiin alueisiin. Millään yhdellä seurakunnalla tai kirkkokunnalla, saatikka yhdellä ihmisellä, ei ole koko Jumalan ilmoitus hallussa. Tämä on muuten yksi hyvä kriteeri selvittää oletko mukana kultissa vai kristillisessä seurakunnassa. Jos joku opettaja tai profeetta nostetaan kaiken auktoriteettien ja varsinkin arvioinnin yläpuolelle, voit olla varma, että siinä ryhmässä on paljon erikoisoppeja, jotka eivät perustu Raamattuun (vaikka erityisiä Raamatun jakeita siihen käytetäänkin. Sielunvihollinenkin perusteli omia oppejaan Raamatun jakeilla Matt.4:1-11). Hyvä ystäväni kertoi esimerkin Keski-Aasiasta, jossa vanhoilliset seurakunnat joutuivat tarkistamaan omia käytäntöjään kun muslimitaustaisia ihmisiä alkoi tulla uskoon ja liittyä seurakuntaan. Näillä uusilla muslimitaustaisilla uskovilla oli kysymys: ”Miksi meidän pitää sulkea silmät ja ristiä kätemme kun rukoilemme. Emmekö voi nostaa kädet ylös tai eteen kuten muslimeilla on tapana?”. Tästä nousi melkoinen keskustelu vanhimmiston keskuudessa ja tutkittuaan asiaa he tulivat siihen lopputulokseen, että uudet käännynnäiset olivat oikeassa. Raamattuhan jopa kehottaa rukoilemaan kädet kohotettuna, käsien ristimisestä se ei puhu lainkaan (1.Tim.2:8). Näin eri taustasta tulevat ihmiset haastoivat seurakuntaa oikealla tavalla ja ottamaan huomioon muiden kansallisuuksien tavat (joka ulkoisesti osoittautui jopa Raamatullisemmaksi kuin heidän oma käytäntönä). Toki voimme löytää myös useita negatiivisia esimerkkejä, joissa ympärillä olevat pakanakulttuurit koettavat saada uskovat luopumaan evankeliumin totuudesta. Tätä tapahtuu paljon meidän suomalaisessa kristillisyydessä. b) Kuinka paljon olemme tekemisessä muiden maiden kristittyjen kanssa? Muiden maiden kristityt auttavat meitä huomamaamaan ja havaitsemaan meidän omia erityistapojamme, jotka joskus ovat saaneet hyvinkin tärkeän ja jopa väärän aseman seurakunnassa ja uskovien elämässä. Henkilökohtaisesti ulkomaalaisten uskovien tapaaminen ja heidän kanssaan toimiminen, on auttanut minua ymmärtämän paremmin Jumalan Valtakunnan laajuutta ja Raamatun sanomaa. c) Miten paljon olemme halukkaita tuntemaan Jumalan Valtakunnan kansalaisuutta ja antaa sen vaikuttaa elämäämme. Tämän on jokaisen huomioitava henkilökohtaisesti. Jos henkilö ei ota vastuuta itsestään ja omasta vaelluksestaan Kristuksessa, hän on monenlaisten oppien ja ajatusten heiteltävinä (Ef.4:14). Jumalalla on meille paljon annettavaa, mutta meidän vastaanottokykyä on lisättävä Pyhässä Hengessä. Tämä vaatii tutustumista Jumalan sanaan ja suostumista Hänen nuhdeltavaksi ja ohjattavaksi. Muistan kun nuorena uskovana havaitsin, että Jumala selvästi nuhteli minua asenteissani muihin kansalaisuuksiin. Minulla oli tapana kertoa naapurikansoista heitä alentavia vitsejä, mutta Jumala otti minut niistä kiinni. Sanottakoon, että edelleen kerron vitsejä, mutta huomattavasti paremmalla tavalla. d) Kasvava Raamatun tunteminen kaikilla elämänalueilla. Kulttuurimme tahtoo väistämättäkin vääristää Raamatun kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Esimerkiksi meillä länsimaissa ei tahdota uskoa lainkaan, että on olemassa persoonallinen paha olento ja hänen demonijoukkonsa. Tätä väheksytään eikä edes huomata kuinka nämä sielunvihollisen voimat vaikuttavat keskellämme. Afrikassa suurin osa ihmisistä ymmärtävät, että näitä voimia on, vaikkakin monilla heistä on vääränlainen käsitys niiden vaarallisista voimista. Joka tapauksessa siellä tiedostetaan hengellisen maailman todellisuus. (2.Tim.2:25-26) e) Raamatullisen ihmiskuvan tärkeyttä ei voi jättää huomiotta kun puhumme kulttuurien vaikutuksesta meihin. Väistämättä vääristyneet ja vahingolliset kulttuurivaikutukset ja vahingolliset opit näkyvät suhtautumisena erilaisiin ihmisiin. Ylimielisyys näkyy helposti: äärikansallisena, nationalistisena, erilaisuutta halveksuvana asenteina, jotka ovat ajankohtaisia täällä meillä Suomessa. f) Millaisen kuvan annamme seurakuntana? Tai tarkemmin sanottuna, millaisen kuvan seurakuntasi antaa Jumalan Valtakunnasta? Onko se keskiluokkaisten, verrattain hyvätuloisten kerho, johon työttömän tai yksinäisen on vaikea tulla? Onko seurakuntakulttuurisi pienen piiriin tulkintaa, johon on vaikea päästä mukaan vai otatteko huomioon eri kulttuureista ja taustoista tulevat ihmiset, niin että heillä olisi mahdollisuus ymmärtää evankeliumin universaalius. Jumala kun ei ole vain jokin ’paikallinen’ jumala vaan Kaikkivaltias ja iankaikkisen Valtakunnan Kuningas. Suoraan evankeliumin mukaan vaeltaminen tulee näkyviin asenteissamme ja siinä kuinka kohtaamme muita ihmisiä ja varsinkin niitä, jotka tulevat erilaisesta kulttuurista kuin me. Mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalan Valtakunnan kulttuuria ja sen Kuningasta, sitä paremmin Jumala pääsee vaikuttamaan keskellämme. Oletko samaa mieltä?
0 Comments
Jokainen meistä on oman kulttuurinsa vaikutuspiirissä enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Kuitenkin suurin osa ihmisistä ajattelee, että hän itse on hyvinkin neutraali ja jopa suvaitsevainen muihin verrattuna tai ainakin porukan keskivaiheilla, ei liian radikaali tai nössö, ei liian vanhoillinen tai ääri-liberaali. Tohdin kuitenkin väittää, että meissä on vielä paljon työstettävää (lue; poisopittavaa). Kristitty on ennen kaikkea Jumalan Valtakunnan edustaja ja siksi meidän on tärkeä oppia tuntemaan Jumalan kansalaisuuden ihmeellisiä asioita ja kuinka sen tulisi näkyä meidän elämässämme. Samalla meidän oman kulttuurimme, kansallisuutemme, identiteettimme ja jopa hengellisen kasvatuksemme vaikutus paljastuu oikeassa valossa. Jumalan Valtakunnan kulttuuri on paljon kattavampi ja laajempi kuin mitä olemme kuvitelleet.
PIETARI OPPIKOULUSSA Jo Vanha Testamentti opettaa useissa kohdissa kuinka Jumala haluaa pelastaa ei vain juutalaisen kansa vaan myös pakanat (ei-juutalaiset). Jumalan kaikkia kansoja koskeva pelastussuunnitelma kulkee siis läpi koko Raamatun. Kun Jeesus aloitti opetuslastensa ja apostoliensa koulutuksen niin hän kertoi usein ja eri tavoin, kuinka evankeliumi tarkoitettiin vietäväksi kaikille kansoille. Tämä ei kuitenkaan tuntunut uppoavan opetuslasten jakeluun. Heidän oli verrattain vaikea nähdä, että sanoma joka auttoi heitä, kului myös muille kansoille. Opetuslasten intressit näyttivät koskevan enemmän heidän omaa kansaa ja maatansa. Vaikka Jeesus itse ja Vanha Testamentti puhui paljon kaikkien kansojen pelastumisen tarpeesta, niin opetuslapsilla ajatukset pyörivät lähinnä oman paikkakunnan tai kansallisten kysymysten parissa. Aika luonnollista ja tuttua myös meille, eikö totta? Kalastaja Pietari oli yksi näistä opetuslapsista, josta tuli myöhemmin yksi johtavista seurakunnan paimenista ja tärkeimmistä apostoleista. Kuitenkin myös Pietarilla oli vaikea nähdä hänen oman kansallisen ja uskonnollisen identiteettinsä yli. Tällä en tarkoita, että hänen olisi tullut hyljätä juutalaisuuttaan tai edes juutalaisten vanhaan liittoon kuuluvia tapoja. (Moni messiaaninen juutalaisuskova pitää edelleen joitain näitä tapoja erilaisista syistä. Yksi niistä mm. Se, että hän voisi tavoittaa uskonnollisia juutalaisia). Jokainen meistä elää jonkin tai voisi sanoa useiden kulttuurien vaikutusten alaisuudessa. Siitä emme voi olla täysin irti. Kristitylle on kuitenkin tärkeää, että hallitsevat kulttuurit ja uskomukset eivät saisi rajoittaa hänen hengellistä kasvuaan ja sydämen avartumista Jumalan Valtakunnan kulttuurin mukaan. Mikä on henkilön ensimmäinen ja päällimmäinen identiteetti? Onko se kansalaisuus, kirkkokunta vai jokin muu? Tästä teemasta mm. apostoli Pietari opettaa vasta paljon myöhemmin omissa kirjeissään (tästä lisää jatkossa), mutta Pietari on meille hyvä esimerkki kuinka Jumala teki avartavaa työtä hänen elämässään ja muutti hänet vähitellen messiaanisesta, israelilaisesta, kalastajasta jne. Valtakunnan kristityksi. Pietari oli tämänkin jälkeen israelilainen, messiaaninen, juutalainen, kalastaja, mutta hänen identiteettinsä oli ensisijaisesti Jumalan Valtakunnan kansalainen ja siinä on kuulkaa iso ero. Jeesus oli puhunut Pietarille henkilökohtaisesti ja useita kertoja evankeliumin kuuluvan myös pakanoille. Vielä ylösnousemuksensa jälkeenkin, 40 päivän aikana, Jeesus muistutti opetuslapsijoukkoaan useita kertoja siitä, että ilosanoma tulee viedä kaikkialle maailmaan. Kun luet Jeesuksen viimeisiä ”testamentti” –puheita, niin tämä asia tulee hyvin selväksi, eikö totta. Ilosanoman kuuluminen myös pakanoille, ei ole siis mikään vähäpätöinen teema! Noin 8 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari sai merkillisen ilmestyksen, oikeastaan kolminkertaisen näyn, joka koski pakanoiden pelastumista Kristuksessa. Näky teroitti erityisesti sitä, että pakanoita (ei-juutalaisia) ei tule pitää toisen luokan kansalaisina tai väheksyttävinä. Tämän näyn inspiroimana ja muutaman pakanan roudaamana hänet Kesareaan, Pietari tapasi Roomalaisen komentajan ja joukon yhteen kokoontuneita pakanoita. Roomalaiset olivat kuitenkin juutalaisille hyvin vastenmielistä valloittajakansaa, joiden seuraa he välttelivät kuin ruttoa. Pietarin astuessa komentaja Korneliuksen taloon, Kornelius kumartui Pietarin edessä (tämä oli hyvin outo ele, jota roomalaisen komentajan ei varmasti kuulunut tehdä). Pietarilla oli kuitenkin hyvä ja oikea kuva omasta asemastaan Jumalan edessä, niinpä hän sanoi: "Nouse; minäkin olen ihminen" (Apt.10:26). Tämä osoittaa, että Pietari oli ymmärtänyt ettei ketään ihmistä tule nostaa palvonnan kohteeksi, ei edes suurta apostolia. Pietarin oma kansallinen ja kulttuurillinen rajoittuneisuus näkyi kuitenkin hänen tervehdyssanoissaan kokoontuneille ei-juutalaisille: ”Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.” (Apt.10:28) Hyvä tavaton! Millainen tervehdys tulvahtaa suuren evankelistan suusta. Pietari paukauttaa juutalaisten ja silloisen kulttuurillisen asenteen ilmoille ilman mitään suodattimia: ”Niin minunhan ei pitäisi olla täällä lainkaan, koska te olette niin saastaisia ja meidän mielestä teille ei kuuluisi edes Jumalan pelastus tai Jumalayhteys”. (Olen asunut Israelissa joitain vuosia ja tällainen suorapuheisuus ei yllätä minua lainkaan. Edelleen voit tavata vilpittömiä juutalaisia, jotka sanoa paukauttavat mielestään kaiken, ilman mitään suodatinta, vaikka se olisi useimpien mielestä aikamoinen törkeys). Tässä Pietari osoittaa, että vaikka hän tunsi Raamattua ja oli useita kertoja kuullut mm. Jeesukselta itseltään, että ilosanoma kuuluu muille kansoille, niin hän ei ollut vielä sisäistänyt tätä. Tässä on siis kyse apostoli Pietarista! Eikä tässä vielä kaikki. Kun hän sitten palasi evankeliointimatkaltaan silloiseen kotiseurakuntaansa Jerusalemiin, niin siellä oli vastassa suuri messiaanisten uskovien joukko, jotka koettivat haastaa Pietarin ”uutta” näkemystä pakanoiden asemasta Jumalan suunnitelmissa (Apt.11). Ja vaikka asia jotenkin tai osittain hyväksyttiin, niin luulisi, että tämä asia olisi auennut kaikille uskoville, mutta niin ei käynyt. Useita vuosia myöhemmin Jerusalemista lähti liikkeelle ns. judaisteja, juutalaiseen lakiin uskonnollistuttajia, jotka koettivat kääntää vasta kristityiksi (= kreikannos sanasta messias) tulleita, juutalaisiin Vanhan liiton tapoihin (Apt.15). Tästä syystä Paavalin ja Barnabaan piti lähteä Antiokian seurakunnasta (joka oli muuten hyvin monikulttuurillinen) ja mennä Jerusalemiin, ongelman lähteiden juurelle ja todistaa messiaaniselle seurakunnalle pakanoiden kääntymyksestä ja että heidän ei tarvitse muuttua juutalaisiksi. Tämä aiheutti kiivaan väittelyn ja vasta kun Pietari kertoi, jo aika päiviä sitten saamastaan näystä ja kokemuksestaan, sekä Jaakob Jeesuksen veli sanoi tämän asian pitävän paikkansa kirjoitusten kanssa, asia hyväksyttiin mutinoiden kera. Huomaa, että vaikka seurakunnan johtajina toimivat Pietari ja Jaakob (suuret hengelliset johtajat ja Jeesuksen fyysisessä seurassa vaeltaneet miehet) niin silti suurin osa juutalaisista Jeesukseen uskovista olivat edelleen kansallisen ja kulttuurinsa rajoittamat. Heille oli hyvin vaikea ymmärtää, että heidän omat kulttuurilliset ja uskonnolliset tapansa rajoittivat heidän ajatteluaan ja jopa Jumalan pelastussuunnitelman eteenpäin menemistä. Jerusalemin messiaaniset uskovat olivat oman kulttuurinsa vankeja ja oli suuri vaara, että ilosanomakin jäisi tuon kansallisen kulttuurin sitomaksi tai ainakin, että viesti muuttuisi matkalla juutalaisten perinnäistapojen opettamiseksi, näin sivuuttaen armosta pelastumisen. Näin heidän kansallinen kulttuurinsa piti uskovien joukkoa hyvin rajoittuneina. Tästä oli vielä matkaa siihen, että he saattoivat heijastaa isompaa Valtakuntaa kuin heidän oma kansallinen tai uskonnollinen perintönsä edellytti. Ajatteletko, että tuo olisi poikkeuksellista rajoittuneisuutta, emmekä me suomalaiset kristityt olisi minkään kulttuurin sitomia. Eipä ihan. Kaikilla meillä on niin isoja kuin pieniä sokeita pisteitä näkemyksissämme. Otanpa yhden yksinkertaisen esimerkin. Vastikään näin erään suomalaisen seurakunnan web-sivujen mainoksen, jossa sanottiin kirjaimellisesti näin: “Seurakunnalla ei ole Raamatulle vieraita korostuksia ja erityisoppeja.” Mitä arvelet pitääkö ilmoitus paikkansa? Tämä seurakunta kehui olevansa erityisopeista vapaa seurakunta, jolla ei ole erityiskorostuksia. Wau, mitähän sieltä voisi odottaa?. Arvaapa kenen mukaan heillä ei ole mitään Raamatun ilmoituksesta poikkeavia erityiskorostuksia? He itse uskovavat näin! Kuinkahan kävisi jos esimerkiksi kolmen eri seurakunnan tai saatikka eri maasta tulleen pastorin annettaisiin tehdä arvio tämän seurakunnan ”ei-Raamatulle-vierasta-oppia!” -teesistä? Näin sokeita saatamme olla omalle kulttuurille, sen vaikutuksille ja jopa omalle hengelliselle arviointikyvylle. Tästä syystä olisi hyvin terveellistä olla tekemisissä ja tutusta muidenkin kirkkokuntien näkemyksiin ja keskustella myös useiden hyvin Raamattunsa tuntevien henkilöiden kanssa. Jos haluamme avartaa näkemyksiämme Jumalan Valtakunnasta ja Raamatun sanomasta niin on terveellistä tutustua esimeriksi ulkomaalaisiin uskoviin. Näin saattaisi kansalliset ja uskonnolliset kuivat savikokkareet irtoamaan astiastamme. Ehkä myös tietynlainen hengellinen ylimielisyys vähenisi. Mitkä kansalliset käsityksemme tai jopa hengelliset perinnäiskulttuurimme rajoittavat meitä Suomen kristittyjä olemasta avarampia Jumalan Valtakunnan edustajia? Jatkuu … Vanhan testamentin profetaalisessa ja erityisesti lopunaikoja käsittelevässä Danielien kirjan luvussa 7 paljastetaan yksi maailman historian merkittävimmistä asioista, joka koskettaa meitä kaikkia.
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja Hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja Hänet saatettiin tämän eteen. Ja Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat Häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja Hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. Dan.7:13-14 Nykyisen länsimaisen ihmisen uskomusasetuksiin liittyy ajatus ettei ole olemassa ns. universaaleja lakeja tai totuuksia, jotka koskettaisivat kaikkia ihmisiä ja vieläpä kaikkialla. Ajatellaan, että on vain kunkin ihmisen itse itselleen valitsemia tapoja, ympäröivän kulttuurin oletettuja totuuksia, joita muutetaan omien halujen, enemmistön tai voimallisimpien vallanpitäjien tahdon mukaan. Jälkikristillisen ihmisen uskonmantra menee jotenkin näin: Yksilöllä tulee olla vapaus valita oma totuutensa, elää niin kuin ITSE parhaaksi näkee, eikä kenelläkään ole oikeutta estää tämän tapahtumista. Jotkut vielä lisäisivät: kunhan ei vahingoita ketään. Ironista on, että kuitenkaan ei ole mitään millä voitaisiin todeta mikä on toista vahingoittavaa koska sen määrää henkilö itse! Taustalla on ajatus, että totuus on suhteellista ja lopulta kunkin henkilön omassa vallassa. Otan tässä yhden esimerkin. On mielenkiintoista kuinka samalla kun ajatellaan, ettei ole juuri mitään universaalia lakia tai vielä enemmän yhtä totuutta, niin kuitenkin esimerkiksi seksuaalikysymyksissä ja varsinkin länsimaiden yksilönvapauden nimissä, kaikkien pitäisi omaksua hyvin poikkeuksellinen näkemys asiasta. Näin kulttuurimme väittääkin, että tämä yksi näkemys seksuaalisesta suuntautumisesta on universaali totuus! Pienoinen ristiriita! Ihminen on todella sokea oman kulttuurinsa ja uskomustensa vaikutuksista, samalla kun hän kuitenkin uskoo olevansa hyvinkin suvaitsevainen ja oikean asian edustaja. Länsimaat ovat saaneet nauttia pitkän aikaa historiallisestikin merkittävästä vapaudesta, jonka on alun perin saanut aikaan Raamatun ilmoittama kristillinen maailmankuva ja seurakunnan vaikutus. Esimerkiksi ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat esimerkki kristillisen maailmankuvan vaikutuksesta. Samoin yksilön vapaus ja vastuu yhteiskunnassa nousevat Raamatun maailmankuvasta. Valitettavasti näitä totuuksia ei enää tunnisteta ja ajatellaan, että nykyinen vapaus olisi seurausta meidän omista saavutuksistamme. Kuitenkin laittomuuden lisääntyessä ja elämää suojelevien lakien jäädessä yhä vähemmälle huomiolle, vapautemme tulee rajoittumaan huomattavasti, sillä nykyinen demokratia ja vapaus ovat mahdollista vain jos ihmisillä on Jumalan antamat elämän lait mielissään. Sisäisen lain ymmärtämisen puute johtaa lisääntyviin ulkoisiin sääntöihin ja viranomaisten valvonnan tarpeeseen. Tässä on yksi syy miksi joudumme jatkuvasti lisäämään ihmisten valvontaa ja kaitsemista. Mitä kauemmas Jumalan antamat elämänlait siirtyvät ihmisen sisäisestä maailmasta, sitä enemmän tarvitaan muita sääntöjä ja valvontaa jos halutaan pitää yhteiskuntaa edes siedettävässä järjestyksessä. Tuomarien kirjan sanoma on oiva esimerkki mihin laittomuus johtaa. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Tuom.21:25 ”Postmoderneja” ihmisiä on siis ollut aiemminkin. Ihmisellä on joko Jumalan antama totuus elämää suojelemassa tai ihmisten asettamat standardit elämää turmelemassa. Ei ole vaikea ymmärtää kumpi on parempi. Kun Jumalan hyvät elämänlait saavat vaikuttaa ihmisten sisimmässä ja valtion lainsäädännössä, niin ne vaikuttavat hyvää järjestystä ja sopua yhteiskunnassa. Toisaalta jos yksilön vapaus ymmärretään oikeutena tehdä mitä itse haluaa, kenenkään rajoittamatta, johtaa se kaaokseen ja jopa laillistettuun pahuuteen. Koska nykymaailman meno antaa pohjan ’enemmistö on oikeassa’ -ajattelulle, se johtaa valitettaviin lakimuutoksiin, jotka langennut ihminen kulloinkin haluaa tukemaan elämäntapaansa. Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä jos sen enemmistö harjoittaa rajoittamatonta ”itsensä toteuttamista”. Jokainen yhteisö tarvitsee säädöksensä ja auktoriteetit, jotka pitävät yllä järjestystä ja yksilön vastuuta elää ei vain itselleen vaan myös muita varten. Historian aikana monet erilaiset yhteiskunnan hallintamallit ovat menneet ja tulleet. Toiset malli ovat tappaneet enemmän ihmisiä kuin toiset ja aina joku taho on antanut ohjeet ja lait valtakunnan järjestyksestä. Lait voivat perustua joko Jumalan hyviin lakeihin tai jokin muu taho tuo omat standardinsa niiden tilalle. Joko tiedät kumpi on parempi sinulle ja maallesi? Jumalan Valtakunta on universaali järjestys, joka koskettaa kaikkia valtakuntia ja ihmisiä kaikkina aikoina. Se ei ole vain jokin uskonnollinen toive jostakin paremmasta vaan tämä Valtakunta on ollut pystyssä alusta alkaen ja tulee olemaan sitä aina ja iankaikkisesti. Se ei ole siis mikään väliaikainen asia ja siitä syystä meidän on tärkeää oppia tuntemaan Jumalan Valtakunnan asiat hyvin. Mitä paremmin opit tuntemaan tuota ihmeellistä Valtakuntaa, sitä paremmin voit elää ajassamme oikealla asenteella ja oikeilla resursseilla, jotka ovat paljon ihmeellisemmät ja paremmat kuin uskallat toivoa. On tärkeä ymmärtää miten Jumalan Valtakunta on vaikuttanut historian kulkuun ja kuinka se tulee vaikuttamaan historiaamme ja myös sinun tulevaisuuteesi! Jumalan Poika Jeesus Kristus toi iankaikkisen Valtakunnan keskellemme (Matt.4:17), mutta ei näy vielä kaikessa kunniassaan ja voidaan elää todeksi vain uskon kautta (Hepreal.2:8). Niinpä meidän tulee ojentautua tämän pysyvän valtakunnan mukaan ja toimia Jumalan antamissa tehtävissä hyvän valtakunnan edustajina. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa puhutaan paljon Jumalan Valtakunnasta mm. Vuorisaarnassa (Matt.5-7). Apostoli Paavalista sanotaan Apostolien luvun viimeisissä jakeissa seuraavaa: ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä. Apt.28:31 Apostolien päämääränä ei ollut ainoastaan yksittäisten ihmisten johdattaminen sisälle Jumalan Valtakuntaan vaan myös ihmisten kasvaminen Valtakunnan tuntemisessa jo täällä ajassa. Jumalan Valtakunnan ilmoitus, kulttuuri ja lait ovat hyvin erilaisia ja jopa vastakkaisia aikamme arvoihin ja uskomuksiin verrattuna. Syynä on se, että ne tulevat täydellisestä maasta, jonka Kuningas on myös täydellinen ja hyvä. Tästä syystä Jumalan Valtakunnan toiminta voi häiritä nykyihmistä koska se paljastaa hänen, yhteiskunnan ja uskomusten todellisen luonteen ja tilan. Se ikään kuin kääntää auran tavoin maan ja paljastaa uskomusten ja erilaisten rakenteiden todellisen luonnon (Hepreal.4:12). Jumalan Valtakunta on usein ns. vastakulttuuria aikamme ihmiselle. Langenneelle ihmiselle ja myös oppimattomalle kristitylle Jumalan Valtakunnan asiat ovat ”korkeampaa matematiikkaa”, niitä ei tahdota ymmärtää oikein ja ne nähdään jopa ihmisen elämää rajoittavina asioina. Tämä on kuitenkin väärä kuva ja Jeesus paljastakin, että tämä Valtakunta kokee vastustusta loppuun saakka. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta sillä näin on käynyt historiassa ennenkin. ”Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan”. Apt.7:6-7 Jumalan Valtakunnan elämän on tarkoitettu tulemaan esiin seurakunnan kautta (Ef.3:10). Jumalan sana haastaa niin kristityt kuin muut uskovaiset (jokainen ihminen on jonkin sortin uskovainen, sillä hän palvoo aina jotakin tahoa, luottaa tiettyihin uskomuksiin ja auktoriteetteihin) useilla elämänalueilla. Me tarvitsemme kompassin, joka osoittaa oikean suunnan, jota kohti voimme kulkea. Meillä kristityillä on vielä paljon opittavaa Jumalan Valtakunnasta. Terve seurakuntaelämä paljastaa meille todellista tilaamme ja haastaa meitä muutokseen, jonka saa aikaan Jumala itse. Tämä ei koske vain kristittyjä vaan koko yhteiskuntaa. Tässä kohden emme ole heijastaneet oikeaa Jumalan kuvaa ja Hänen tuntemistaan ajassamme. Myös ei-kristityn on hyvä ottaa selvää mihin uskonsa on perustanut. Joskin jos he eivät saa ”ulkopuolista” apua, heillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia edes havaita, että heidän ”uskonsa” on hyvin heikolla pohjalla. Tästä syystä, kun seuraavan kerran kohtaat ei uskovan, niin autapa häntä näkemään hiukan myös hänen omaa uskomustensa taustaa. Meidän on syytä tutustua tähän iankaikkiseen Valtakuntaan paremmin: sen ihmeellisen kulttuuriin, sen hienoihin lakeihin ja erityisesti sen täydelliseen Kuninkaaseen. Hän on uhrannut itsensä alamaistensa puolesta ja ottanut iankaikkisen rangaistuksen päällensä, jotta meilläkin olisi mahdollisuus päästä Hänen iankaikkiseen Valtakuntaansa. Siksi saamme nauttia Hänen ja muiden vapautettujen kanssa täydellisestä maailmasta, joka vielä ilmestyy kaikessa täyteydessään. Aloita se jo täällä ajassa, ettei tule liian iso kulttuurishokki tulevaisuudessa! |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |