PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". 1.Piet.2:9-10
MINÄ > < ME Palaan vielä tähän samaan tekstiin, jota olen käsitellyt aikaisemmissa kappaleissa. Erityisesti pyytäisin sinua huomioimaan, että tekstin painotus on monikko muodossa! Varsinkin me lännen uskikset luemme hyvin usein tekstin yksikössä. Tämä heijastaa meidän yksilökeskeistä kulttuuriamme ja se näkyy myös meidän tavassa tulkita Raamattua. Huomio on siis; MINÄ olen valittua sukua, MINÄ kuulun kuninkaalliseen papistoon, MINÄ olen pyhän heimon kansalainen, MINÄ julistan, MINUT on kutsuttu pimeydestä valkeuteen, MINÄ … Totta kai MINUN kuuluu pelastua ja tulla kaikesta tuosta osalliseksi, mutta tekstin ja sanoisin koko Uuden Testamentin huomio on kuitenkin enemmän uudessa erilaisessa yhteisössä kuin vain yhdessä ihmisessä. MINUN tulee syntyä uudesti ylhäältä ja tulla uudeksi luomukseksi, mutta ei siinä vielä kaikki. MINUT on myös kutsuttu tai oikeammin liitetty uuteen yhteisöön yhdessä muiden ’MINUJEN’ kanssa. Tämän yhteisön pää on Kristus ja me useat MINÄT olemme Hänen ruumiinsa jäseniä. Mitä tämä kaikki sitten merkitsee? RUUMIIN TODISTUS Yksi voimakkain ja puhuttelevin todistus Jumalan Valtakunnan todellisuudesta ja erityisesti itse Kaikkivaltiaan Jumalan läheisyydestä, tapahtuu hyvän seurakuntayhteisön kautta. Ei ole sattumaa, että Jeesus mainitsee sen opetuslapseuden merkiksi: Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut, että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. Joh.13:34-35 että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Joh.17:21 Hyvä uskovien yhteys tuo Pyhän Hengen voiman uskovien keskuuteen. Tässä ei ole kyse vain jostakin sentimentaalisesta rakkaus hömpästä vaan Jumalan rakkaudesta, joka on valmis uhrautumaan, palvelemaan ja antamaan omastaan. Tällainen vaikutus ei onnistu ihmisvoimin. Jotta seurakuntayhteisö voisi heijastaa Jumalan rakkautta, sen on myös opittava sitä ensin Jumalalta. Siihen tarvitaan henkilökohtaista kasvua (vanhan ihmisen tekojen aktiivista poispanemista kunkin jäsenen OMALTA kohdalta) ja uskovien yhteydessä elämisen opettelua. Lihallisten toimintojen käsittelyä Jumalan antamin työkaluin. Ei ole siis sattumaa, että Raamattu puhuu: Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal.6:1-2 Vain jos seurakunnassa on tarpeeksi hengellisiä ihmisiä, jotka ovat oppineet käsittelemään lihan tekoja hengellisesti (katso Gal.5), on heillä mahdollisuus luoda hyvää yhteyttä, joka perustuu rakkauteen totuudessa. Hyvin usein uskovat ovat hyvin lihallisia ja niinpä heidän yhteyden taso on hämähäkin seitin vertaista. Se ei kestä paljoakaan paineita ja loukkaantumiset ja väärinymmärrykset katkaisevat seitin hyvin nopeasti. Tällaisella verkolla ei kalasteta, eikä nosteta saalista (uusia ihmisiä mukaan seurakuntayhteisöön). Hyvässä ja aidossa yhteydessä ihmiset voivat kokea vapautumista vanhan ihmisen ajattelutavoista (lihallisuudesta, josta me kaikki kärsimme ja naapurisi!) ja teoista lisääntyvässä määrin. Tällainen yhteys sitoo sellaisetkin ihmiset lunastettujen yhteisöön, joita maailmassa ei voisi kuvitellakaan tulevan toimeen keskenään. "jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut" Kaikki tuohon yhteisöön kuuluvat tuntevat enenevässä määrin millaisia he olisivat oman lihansa puolesta ja millaisia heistä on tullut ARMON kautta, ei omin ansioin. Jos taas hengellisyys on ihmiseen omaa tuotantoa, voi hän olla siitä ylpeä ja siksi myös kova muita kohtaan, jotka eivät ole ”samalla tasolla”. Yhteytemme koetellaan siis läheisten ihmisten kautta ja jos se ei vastoinkäymisiä niin se on ihmisen toimintaa omassa voimassa – ei Herran. Yhteisö, joka oppii kuolettamaan lihallisuuden teot Jeesuksen ristin kautta, oppii myös palvelemaan toisia armollisesti ja auttamaan muita tuohon ARMAHDETTUJEN joukkoon. Tällainen yhteisö vetää magneetin tavoin uusia ihmisiä mukaansa. Kukapa ei haluaisi kuulua yhteisöön, jossa Jumala toimii voimallisesti.
0 Comments
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". 1.Piet.2:9-10
Olet saanut syntyä tiettyyn kansalaisuuteen ja siinä samalla olet saanut kaikki ne edut ja siunaukset, jotka kuuluvat tuohon kansalaisoikeuteen. Kuinka paljon arvelet sen olevan sinun omaa ansiotasi? Eipä mitenkään. Olet tietyn maan kansalainen ja täten oikeutettu tuon kansalaisuuden tuomiin etuihin ja velvollisuuksiin. Kuinka on sitten Jumalan kansallisuuden kanssa? Siihen synnytään, mutta ei ihmissiemen kautta vaan Jumalan siemenen kautta (Joh.3:1-16). Kukaan ei voi lisätä mitään tuohon armosta saatuun asemaan, eikä ottaa siitä mitään pois. Se on täysin lahjaa. Voi kunpa ymmärtäisimmekin tuon uuden kansalaisuuden merkitystä omassa elämässämme. Meidän haasteenamme on elää tuon korkean kutsumuksen mukaan samalla kun mielemme, ajatuksemme ja kokemuksemme on vielä enimmäkseen tämän katoavan ajan sävyttämää. Uuden kansalaisuuden etuihin pääset tutustumaan vain Jumalan ilmoituksen ja Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen kautta. Siinä on yksi syy miksi tarvitsemme opetuslapsena elämistä, mielenmuutosta ja hengellistä kasvua. Hengellisen kasvun voisi kiteyttää seuraavasti: Se on oppimista elämään Iankaikkisen Valtakunnan lainalaisuuksien mukaan, jotka ovat jo käytössämme. Se on kuten Filemonin kirjeen jae 6 sanoo: ”ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.” Haasteellista, eikö totta, mutta elintärkeää uskonkasvusi kannalta. KANSALLISET VELVOLLISUUDET Jumalan Valtakunnan jäsen on kuninkaallinen pappi, jonka tehtävä on julistaa Kuninkaan sanomaa niin elämällään kuin sanoillaan. Vanhan Liiton aikaan esiintyi kolme tärkeää virkaa, joiden kautta maata ja kansaa johdettiin ja ohjattiin. Papisto hoiti uhrit ja esirukoukset Jumalan puoleen, ns. hengellisen puolen asiat. Kuningas hallitsi ja toi järjestyksen valtakuntaan. Hän edusti oikeuslaitosta ja toi turvaa armeijansa ja lain ylläpitämisen kautta. Kolmantena ryhmänä toimivat profeetat, jotka keskittyivät erityisesti Jumalan tahdon julistamiseen kansalle, sanan kautta. Nyt kun elämme Uuden Liiton aikaa, niin nämä kaikki virat ja tehtävät täyttyvät Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus on ylimmäinen Kuningas, Jeesus on korkein Profeetta ja Jeesus on ylimmäinen Pappi. Niinpä seurakunta, joka on Kristuksen ruumis täällä ajassa, on velvollinen hoitamaan näitä tehtäviä; toimimaan pappeina, osallistumaan hallintoon, vaikuttaen Jumalan tarkoittamaa hyvää järjestystä, sekä tuomaan kaikille tietoon profeettojen tapaan Jumalan ilmoitukset ja tahdon. Tähän yhteyteen on tärkeä mainita, että kukaan yksi ihminen tai edes kirkkokunta, ei omista kaikkea sitä tietoa ja elämää mitä kaikki nämä kolme virkaa edustavat. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessä mainitaan seurakunnan palvelustehtävinä: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11). Huomaa, että tehtävät ovat monikossa. Tästä pitäisi jo ymmärtää, että jos jossakin yhteisössä nostetaan joku ihminen ylitse muiden, esimerkiksi profeetaksi (jota ei saa arvioida tai arvostella), niin tiedät jo silloin, että kaikki ei ole kunnossa. Monissa piireissä on valitettavasti nostettu joku karismaattinen mies tai nainen yläpuolelle Jumalan antamaa auktoriteettia. Tästä on AINA seurauksena se, että yhteisöön tulee mitä erikoisimpia oppeja ja korostuksia (ja usko pois niitä on monta!). Näistä väärinkäytöksistä riittäisi kerrottavaa täällä Suomessakin, mutta tämä teema ei ole nyt aiheenamme (vaikka kyllä mieli tekisi kertoa muutama esimerkki). Yleensä ihmisten lisäämät opit liittyvät ruokiin, tiettyihin päiviin, seksuaalisuuteen, omiin uskonnollisiin traditioihin, mutta ei Jumalan sanaan (Kol.2:16-23). No, meidän tehtävänämme on tuoda esiin Jumalan Valtakunnan elämää ja säädöksiä, jotka koskettavat erityisesti uutta luomusta ja uutta elämää täällä ajassa. Tästä esimerkiksi apostoli Paavali sanoo: Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! Gal.6:15-16 Kaikki, jotka tämän säännön* mukaan vaeltavat! *[kanón] = standardi, mitta, normi Tuo normi on annettu meille ylhäältä ja sen opettelu ja käytäntöön paneminen kuuluu meille. Ehdotan, että rukoilet Jumalaa avaamaan hengelliset silmäsi näkemään Jumalan Valtakunnan mittakaavoja (Ef.1:17-23; 3:16-21). Jatkoa alla oleviin kirjoituksiin (uusin aina päällimmäisenä)
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". 1.Piet.2:9-10 Historiamme ja taustamme, kasvatuksemme, perheemme, sukumme, kansalaisuutemme ja etninen taustamme (+ moni muu asia) vaikuttavat merkittävällä tavalla identiteettiimme ja toimintakulttuuriimme, ehkä enemmän kuin haluaisimmekaan tai suostuisimme myöntämään. Tämä ei ole mikään uusi asia, sillä myös apostoli Pietari sai havaita saman asian vaikuttavan hänenkin hengelliseen elämäänsä (katso edelliset kappaleet). Pietarin juutalainen taustansa, kansallinen identiteetti ja uskonnolliset traditiot, uskomukset ja kulttuuri vaikuttivat merkittävästi Pietarin elämään, eikä aina hyvällä tavalla. Hänellä meni verrattain pitkä aika oppiessaan Jumalan Valtakunnan laajuutta ja suuruutta, joka koski myös ei-juutalaisia. Ja vaikka Pietari lopulta ymmärsi uuden maailman kansalaisuuden koskevan kaikkia ihmisiä, niin hän silti lankesi kulttuurinsa paineessa ja ihmispelon tähden heijastamaan oman kansansa kulttuurillisia ja kansallisia ajatuksia. Näin evankeliumin suora tie katosi ainakin hetkeksi Pietarin elämästä. On siis hyvin tärkeää ymmärtää ja osoittaa Jumalan Valtakunnan arvoja ja suhtautumista, eikä antautua erilaisten uskonnollisten, kansallisten ja toisia ihmisiä väheksyvien oppien valtaan. Meidän identiteettiimme vaikuttavat niin asuinpaikkamme kuin ihmiset joiden kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. Itsekin asuin joitain vuosia ulkomailla ja se jätti jälkensä myös minuun niin ihmisenä kuin persoonana. Muistat varmaan evankeliumeista kuinka Pietari tunnistettiin Galilean alueen syrjäkyläläiseksi hänen puhetapansa vuoksi. Tätä identiteettiä Pietari koetti sadatella ulos, mutta turhaan (Mk.14:69-72). Taustamme siis vaikuttavat meihin, osa niistä ovat hyviä vaikutteita, toiset taas vähemmän hyviä. Itselläni ulkomailla asuminen vaikutti avartavasti ja on auttanut minua ymmärtämään hiukan lisää Jumalan Valtakunnan suuruutta ja kulttuurien erilaisuutta. Identiteettimme ei varmaankaan pysy ihan samana läpi elämämme vaan se voi pikkuhiljaa muuttua useiden eri asioiden vaikutuksesta. VALTAKUNNAN IDENTITEETTI Jumalan Valtakunnan kansalaisuus tulisi olla kristityn ykkösidentiteetti ja kaikki muu sen jälkeen. Yksi syy on jo se, että Jumalan Valtakunta on pysyvä ja iankaikkinen valtakunta, joka ei katoa. Muuta valtiot ja sitä kautta kansallisuuden tulevat katoamaan. Toinen syy on se, että kukin meistä on kutsuttu heijastamaan Jumalan kansaa ja Hänen arvojaan jo täällä ajassa. Pietari mainitsee tekstissään, että uskova on adoptoitu uuteen kansallisuuteen ja sitä kautta myös uuteen merkittävään tehtävään. Hän paljastaa myös, ettei kukaan ole päässyt tähän etuoikeutettuun asemaan hänen omin avuin tai meriitein, vaan päinvastoin asema on annettu yksin armosta – ei ansiosta. Tämä on Raamatun mukainen evankeliumi, sillä ihminen laittaisi mielellään hiukan (tai paljon) lisäehtoja Valtakunnan jäsenehdoiksi. Mutta ei Jumala! Uskova on kutsuttu yhteisöön, joka JO elää iankaikkista elämää ja voisi sanoa jopa (ainakin osin) Jumalan Valtakunnan resurssien mukaan. Uskoon tullut ihminen saa siis uuden kansallisuuden, aseman ja identiteetin, joka on paljon verrattomampi kuin yksikään kansalaisuus mitä maanpäällä voi saavuttaa. Parhaassakin tapauksessa täällä ajassa, maahanmuuttaja voi saada vuosien oleskelun jälkeen esim. Suomen kansalaisuuden, mutta hänen integroituminen ja Suomalaisuuteen sulautuminen vie silti pitkän aikaan. Jumalan Valtakunnan kulttuuri ja kansalaisuus ovat paljon merkittävämpiä ja suurempia asioita kuin kaikki parhaatkin maanpäälliset valtakunnat yhteensä. Siinäpä meillä on sopeutumista, mutta miten se tapahtuu? Miten voimme tutustua uuteen Valtakuntaan, uuteen Hallitsijaan ja kulttuuriin? Kuinka opimme elämään tämän uuden kansalaisuuden mukaan? Jatkuu… |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |