PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Jumalan sanaa pidetään hyvin usein aikaamme sopimattomana, jäänteenä vanhanaikaisista ja alkeellisista ajatusmalleista, jotka eivät sovi nykyihmisen elämänmenoon. Tämmöinen uskomus ei kuitenkaan perustu tietoon tai viisauteen vaan on aikamme kulttuurin ja uskomustensa lapsi. Ilman absoluuttista Jumalan totuutta ihminen on eksyksissä, kulkemassa elämän matkaa ilman karttaa ja kompassia. Eksynyt ihminen tarvitsee pysyvän kiintopisteen, jonka avulla hän voi löytää oikean suunnan elämälleen. Liikkuva maali, ei voi sitä tehdä. Jatkuvasti muuttuvat arvot johtavat kyllä ihmistä, joskin väärään suuntaan.
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Matt.5:17-19 Raamattu ja Jumalan tahto ovat aina ajankohtaisia asioita. Miksi? Koska Jumala on iankaikkinen ja Hänen suunnitelmansa (ja sanansa) kun ne oikein ymmärretään, ovat parasta mitä ihminen voi toteuttaa elämässään nyt ja iankaikkisesti. Ongelma, jonka kristittynä kohtaamme on kuinka Jumalan ilmoituksen pitäisi näkyä elämässämme ja kuinka sitä tulisi soveltaa ja kontekstualisoida tässä maailman ajassa. Kuinka tulisi elää tässä maailmassa, mutta ei kuitenkaan tästä maailmasta (so. eksyneen ihmisen maailmanarvojen mukaan)? Huomaamattamme ympärillä olevat kulttuurit vaikuttavat ajatteluumme enemmän kuin uskommekaan. Tulemme kotisokeiksi ja tulkitsemme Raamattua oman kulttuurimme lasien läpi. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta jos emme tiedosta tätä niin voimme joutua ympärillä olevien arvojen ja kulttuurin valtaamaksi jopa siinä määrin, että luovumme Jumalan sanan totuuksista. Näin on käynyt suurelta osin meidän rakkaassa Suomessa. Otetaanpa esimerkiksi päivän kuuma peruna eli homoseksuaalisuus. Media ja eri intressiryhmät ovat pumpanneet julkisuuteen homo seksin hyväksymistä jo useita vuosia. Perustelut eivät ole kovinkaan loogisia saatikka totuuteen perustuvia, mutta kun asiaa rummutetaan joka tuutista niin arvovapaa ihminen hyväksyy asian lopulta sen kummemmin miettimättä miten tähän on tultu tai onko asia edes oikein. Koska pysyviä arvoja tai saatikka absoluuttista totuutta ei uskota olevan olemassakaan, voidaan asia kuin asia hyväksyä nykyaikaan kuuluvaksi vapauden ilmaisuksi. Demokratian tavoin 51% prosenttia riittää muuttamaan lait ja säädökset. Tämä on verrattain ymmärrettävää ihmisille, joilla ei ole pysyviä arvoja, mutta kun kirkko tai hengellinen yhteisö perustaa päätöksenteon tähän enemmistö metodiin niin samalla on eksytty kauas Jumalan sanan lujalta pohjalta. On hyvin mielenkiintoista, että ihmiset ja yhteisöt, jotka ovat poikenneet Jumalan sanan perustotuuksista, ovat lähes aina (oman kokemukseni mukaan aina) myös langenneet seksuaalisuuden väärinkäyttöön, kauas Jumalan suunnitelmista, elämän lakeja rikkoen. Tämä on sekä Raamatun ja historian todistus, eikä ihminen ole tässä asiassa muuttunut. Selityksiä on ehkä tullut roppakaupalla lisää, mutta taustalla on kuitenkin vanhan vihtahousun tapa kyseenalaistaa Jumalan ilmoitus: ”Onko Jumala todella sanonut…?”. Mitä arvelet, miksi Jeesus sanoi: ”kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois” (Matt.13:21b). Jumalan sana ja sen kantajat ovat aina kohdanneet haasteita ja jopa vainoja. Yksi syy tähän on se, että Jumalan sana paljastaa ihmisille heidän todellisen tilansa Jumalan edessä ja mitä kauemmaksi Raamatun ilmoituksista mennään, sitä suuremmaksi kasvaa Jumalan tahdon vastustaminen. Oman todellisen tilansa näkeminen Jumalan sanan valossa ei miellytä luonnollista ja lankeemuksen turmelemaa ihmistä. Elävän seurakunnan tehtävä on tuoda esiin Jumalan iankaikkinen ja hyvä tahto. Raamatun ilmoitukset ja varsinkin sanoma pelastuksesta eivät ole suunnattu vain pienelle fanijoukolle vaan on tarkoitettu kaikille ihmisille ja kaikkialla. 80-luvulla Suomi oli vielä hyvin homogeeninen kansa niin etnisesti kuin ajattelumallien muodossa. Monille suomalaisille riitti kun kertoi, että Raamattu kieltää jonkin asian tai että Jumalan sana sanoo kyseisen asian olevan syntiä. Raamatun neljä tosiasiaa löysivät kaikupohjaa useimpien suomalaisten maailmankuvassa koska ei-uskovilla oli perustietoa Raamatun sisällöstä ja merkityksistä. Useimmissa elämän perusasioissa uskovilla ja ei-uskovilla oli lähes sama näkemys, olipa sitten kyse homoudesta, avioliitosta tai eutanasiasta jne. Tavallinen kaduntallaaja ilman omakohtaista uskoa omasi verrattain samankaltaisen maailmankuvan kuin keskiverto kristitty. Kulttuurimme oli kristinuskon kyllästämää tai ainakin sen vaikutus kosketti suurinta osaa suomalaisia. Tästä saamme varmasti olla kiitollisia uskonpuhdistuksen ja 60-70 luvun herätyksille Suomessa. Näin ei ole kuitenkaan enää asian laita. EI ENÄÄ KRISTIKUNTA Osassa Suomen hengellisissä piireissä ja taustalla vaikuttaa edelleen ajatus ns. kristikunnasta. Kristikunta ajatusmalli on historian peruja kirkon vallan ja rakenteiden perustuessa maallisen ja hengellisen vallan erilaisiin yhdistelmiin. Juuret voidaan jäljittää tuonne ensimmäisen vuosituhannen Roomaan kun kirkon johto otti mallikseen keisarillisen tavan johtaa kirkkoa. Kirkon johtajan ja keisarin valta ikään kuin yhdistettiin, hengellinen ja maallinen yhdessä paketissa. Vielä nykyäänkin katolilainen kirkko edustaa suurelta osin tätä ajatusmallia. Toinen malli, joskin ei niin yleinen, nousee Jumalan kansan Israelin toimesta. Siinä koko kansakunta on kutsuttu edustamaan Jumalaa, toimimaan samaan aikaan hengellisenä yhteisönä ja maallisena valtiona. Tämä kutsu on kuitenkin annettu vain Israelille. Huomioitavaa Israelin johtamisessa oli kuitenkin se, että johtajuus ei keskittynyt yhdelle miehelle vaan oli ns. kolmikantahallinto: kuningas, papisto ja profeetat. Näin pyrittiin estämään vallan väärinkäyttö. Tämä oli myös uskonpuhdistajien löytö ja on vaikuttanut länsimaisiin valtiorakenteisiin. Meillä Suomessa kristikunta ja sitä kautta valtiokirkko ajatus on pysynyt luterilaisen kirkon toimesta elossa. Tämä on kuitenkin menneisyyden kaikuja, eikä ole ollut toimiva malli pitkiin aikoihin jos milloinkaan. Kristikunta mallissa ihmiset eivät valitse seurakuntayhteyttä vaan se ikään kuin on jo valmiiksi annettu kulttuurin ja homogeenisen yhteisön puolesta. Tämä ei ole kuitenkaan enää Suomalaista todellisuutta, mutta koska kirkkokunta-ajatus on edelleen vanhemman ikäluokan ajatuksissa läsnä, se vaikuttaa Suomessa eri toimintamalleihin ja varsinkin seurakuntakäsitykseen. Siksi ei ole yllättävää, että aika moneen vaikuttaa edelleen ns. ”äitikirkko” ajatus kristillisestä seurakunnasta. Tässä on yksi syy siihen, että Suomessa uusien seurakuntien rakentuminen ja uudistuminen on ollut verrattain hidasta. Tarvitaan melkoista rohkeutta ja tervettä näkyä, jotta uskalletaan haastaa ns. valtakulttuurillinen näkemys kristillisestä kirkosta ja perustaa uusia yhteisöjä ja seurakuntia. Kristikunta ajattelu hämmentää Uuden Testamentin antaman seurakuntamallin. Mainitsen tässä yhden asian: Kristikuntamalli edustaa ajatusta, jossa seurakuntaan kuuluvat sekä uskovat että ei uskovat eli he kaikki ovat ikään kuin yhden alueen seurakunnan jäseniä. Niinpä seurakunnan vastuutehtäviinkin voi nousta kuka tahansa, joka kuuluu kyseiseen kirkkokuntaan. Omakohtaista uskoa ei edes kysytä, eikä sitä vaadita. Jumalan antamat käskyt ja standardit syrjäytyvät ja kirkkokulttuuri / kristikunta malli nousee Jumalan sanan tilalle. EVANKELJUILUA JÄLKIKRISTILLISESSÄ MAAILMASSA? Tämän päivän suomalaisille yksi isoimpia esteitä uskon vastaanottamiseksi on heidän kuviteltu ajatus kristinuskosta. Vaikkakin yleistän tässä seuraavaa asiaa niin näen sen tarpeellisena kertoa näin: Jälkikristillinen ihminen luulee tietävänsä mistä kristinuskossa on kyse. He hylkäävät Raamatun sanoman ja pelastuksen koska taustalla on ajatus, että kirkko ja kristinusko, ei ole millään tavalla relevantti asia tai että sieltä löytyisi vastauksia aikamme ihmisille. Ikään kuin tiedetään jo mitä kristinusko voisi tarjota ja se ei voisi vähempää kiinnostaa. Asiassa on kyllä totta toinen puoli. Osasyy tällaisiin näkemyksiin lankeaa edellisille sukupolville ja nykyisille seurakunnille, jotka ovat heijastaneet heikosti tai joskus jopa vääristyneesti Raamatun sanomaa ja oikeaa kristityn elämää. Yksi syy on myös kristittyjen jääminen oman kirkkokulttuurinsa vangiksi niin ilmaisujensa kuin tapojensa suhteen. Ja nyt en puhu vain vääristä uskon ilmaisutavoista vaan siitä, että seurakuntien tapa ilmaista uskoa on hyvin usein jämähtänyt jollekin vuosikymmenelle tai jopa vuosisadalle, jääden vähitellen vain marginaaliryhmän, asialle erottuneiden omaksi tavaksi kommunikoida ja nauttia sanomastaan. Ymmärrätkö? Jopa hyvät hengelliset kokoontumistavat ovat aina kulttuurin värittämää ja jos tietty tapa, esim. laulutapa kanonisoidaan pysyväksi suojelukohteeksi, niin on vain ajan kysymys milloin se muuttuu vain pienen marginaali ryhmän nautinto-aineeksi. Musiikin otan esiin sen vuoksi, että se muuttuu nykyään melkoisella vauhdilla ja jos mielestämme vain tietty musiikkilaji kuuluu oikeaan uskon ilmaisemiseen, niin siinäpä on sitten yksi perinne, josta voi tulla kompastuskivi uskosta osattomille. Käy kuten lähetystyössä tekemämme virheet: opetamme pakanoille suomalaisia tapoja, johdamme heidät meidän oman kirkkokunnan kokoontumistapaan, teemme heistä samanlaisia kuin me ja ajattelemme, että ”pakana” ymmärtäisi meidän tapa ilmaista uskoa, joka on mielestämme sitä aitoa ja oikeaa Raamatullista uskoa puhtaimmillaan. Uskoon tullut opetettaisiin tietysti myöhemmin kaikkiin muihin suomalaisen kristillisyyden saloihin. Lopulta henkilö joutuu irtautumaan omasta kulttuuristaan jopa niin, ettei häntä otettaisi enää tosissaan hänen omassa maassaan tai kulttuurissaan. Kuulostaa äärimmäiseltä, mutta teemme tätä samaa jatkuvasti myös täällä koto Suomessa, joskin suurelta osin tiedostamattamme. Evankelioitaessa nykypäivän ihmisiä perustelumme tulee lähteä paljon kauempaa kuin 30 vuotta sitten. Enää ei useille suomalaisille saatikka maahanmuuttajille riitä vain neljä uskon persusasiaa tai joukkokokoustapaiset evankeliointikampanjat. Ne toimivat verrattain hyvin 80-luvulla, mutta väitän, että nykyajan ihmiset tarvitsevat toisenlaista todistelua. Esimerkiksi kun apostoli Paavali lähestyi Raamatun totuuksista tietämättömiä pakanoita niin hän teki sen hyvin eritavalla kuin lähestyttäessä juutalaisia. Yksi syy tähän oli se, että juutalaisilla oli perustietoa Jumalasta kun taas pakanoilla ei juurikaan. Tosi asia on, että on aivan eri asia kertoa evankeliumia ihmisille, jolla on yleistietoa Raamatusta kuin henkilölle, jolta tällainen tausta puuttuu. Tämä tulisi ymmärtää myös meidän nyky-Suomessa. Seurakunnan tehtävä on pitäytyä Jumalan terveissä sanoissa ja kommunikoida Jumalan hyvää tahtoa tämän ajan ihmisille heille sopivalla tavalla. Seurakunta ei voi vain myötäillä maailman arvoja, ihmisten himoja ja haluja. Tällaisen tien valinnut seurakunta ja uskova astuu pois Jumalan tahdosta. Maailman hyväksymistä haikaileva seurakunta menettää kutsumuksensa ja valitettavasti myös asemansa. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Matt.5:13 Jos joku kuvittelee, että kirkkokunta tai seurakunta voi säilyttää asemansa Jumalan edessä, ilman että se pysyy Jumalan sanan auktoriteetti alla, niin tarkista mitä Jeesus sanoi seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 tai miten kävi Jerusalemin temppeleille? Suurin osa seurakunnista saa nuhdetta sen liberaaleista seksuaalistulkinnoista ja vääristä suvaitsevaisuus koodeista. Kyse ei ole vain yksittäisistä ihmisten näkemyksistä vaan esimerkiksi haureuden harjoittaminen oli muutettu seurakunnan hyväksymäksi opiksi eli hyväksyttäväksi toiminnaksi. Näin on käynyt meille myös tämän päivän Suomessa! On aika pohtia Suomessa missä me olemme? Missä olemme poikenneet suoralta tieltä? Mitä meidän tulisi seurakuntana ja yksittäisinä uskovina tehdä? Tästä jatkamme …
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |