PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Mysteerin avaaminen jatkuu
Ef. 3:10-11 Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Seurakunta on mysteeri, koska se on yhteisö, joka heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, uudesti luotua sukukuntaa, joka on lähtöisin ”toisesta maailmasta”, se on, täydellisestä ja synnittömästä todellisuudesta. Luuk 17:20-21 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” R.C. Sproul sanoo artikkelissaan ’Näkymättömästä valtakunnasta todistaminen’ (Bearing Witness to an Invisible Kingdom),[1] seurakunnan tehtävänä on todistaa tuosta näkymättömästä valtakunnasta, tai kuten Calvin sanoi, kirkon tehtävänä on tehdä Kristuksen näkymätön valtakunta näkyväksi. Vaikka se on näkymätön, se on kuitenkin todellinen. Seurakunta on samaan aikaan näkymätön ja näkyvä. Se edustaa valtakuntaa, joka on jo täällä ajassa, mutta ei vielä kaikessa sen kunniassaan ja kauneudessaan. Tämän valtakunnan Kuningas on läsnä Pyhän Hengen ja hänen edustajiensa kautta, joka on hänen seurakuntansa. Kuningas myös palaa takaisin hallitsemaan kaikkia muita valtakuntia kuten Danielin kirjan luku 7:13-14 paljastaa: Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä.” Myös Psalmi 2 puhuu tästä Kuninkaasta ja muista valtakunnista seuraavasti: 1.Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat? 2.Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan: 3.”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” 4.Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä. 5.Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan: 6.”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” 7.Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. 8.Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi. 9.Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.” 10.Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit! 11.Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa. 12.Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Seurakunnan mysteeri liittyy sen kaksijakoiseen ilmentymään: Se on samaan aikaan todistus viimeisestä ja täydellisestä tulevasta valtakunnasta, joka täyttää kerran kaiken maan ja toisaalta se on läsnä tässä langenneessa ajassa heikkouden kautta ja juuri tämä hämää monia. Jumalan valtakunta ei tullutkaan sen kaikessa täyteydessään kuten niin monet juutalaiset sekä opetuslapset aikanaan olettivat, vaan se tuli pienen kasvin tavoin, joka vähitellen täyttää kaiken maan. Tähän samaiseen oletukseen lankeavat myös aikamme menestysteologit, jotka kuvittelevat, että heidän tulisi nähdä (usein jopa käskyttämällä) Jumalan valtakunnan kaikki lupaukset, jotka liittyvät terveyteen, menestykseen ja onneen. Heidän teologiansa voisi tiivistää sanoihin: ’nyt-ja-heti’. Kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä huomenna. Mielenkiintoista kuitenkin on, että heidän kiinnostuksensa lähes poikkeuksetta keskittyy heidän omaan kunniaansa ja menestymiseensä, varsinkin heidän oman talouden suhteen! UT antaa kristityn ja seurakunnan elämästä aivan toisenlaisen kuvan. Jeesus puhui useissa vertauksissaan Jumalan valtakunnasta kuten pienestä siemenestä, josta kasvaa puu tai hapatuksesta, joka hapattaa koko taikinan, ei yhdellä kertaa, nopeasti, vaan pikkuhiljaa. Annan tässä hyvän vinkin, joka auttaa ymmärtämään Raamatun isoa kuvaa Jumalan lupausten toteutumisesta ja täyttymisestä niin uskovan kuin seurakunnan kohdalla. Se on – ’NYT-JA-EI VIELÄ’. Jeesuksen inkarnaation aloitti maailman palauttamisen ennalleen (jopa paremmaksi), takaisin Jumalan tahtoa kohti. Monet Jumalan lupaukset alkoivat toteutua Kristuksen lunastuskuolemasta jälkeen. Tämä oli maailmankaikkeuden historian käännekohta, jolloin ”vedet alkoivat jälleen kerran virtaamaan Jumalan valtakuntaa kohden”. Tällä tarkoitan sitä, että Jeesuksen ennalta profetoitu syntiuhri aloitti käänteentekevän ja historiallisen muutoksen kohti kaiken täyttymystä. Emme kuitenkaan vielä näe kaikkea Jumalan täyteyttä: 1 Joh. 3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Kaiken täyttymys on siis vielä edessäpäin, kuten uskovan uuden ylösnousemusruumiin ilmestyminen, luonnon ennalleen asettaminen ja Jumalan koko kirkkauden ja kunnian ilmestyminen kaikkialla maailmassa. Tämä samainen ’nyt-ja-ei vielä’ -todellisuus näkyy myös uskovan pyhityselämässä. Hän on jo Jumalan perheen jäsen, Kristus asuu hänessä Pyhän Hengen kautta ja hänet on tarkoitettu kasvamaan kasvin tavoin pikkuhiljaa. Kaikkien lupausten täyttymys on kuitenkin vielä edessäpäin. Näin Paavali kuvaa uskovan oikeaa asennetta ja uskoa: Fil. 3:12-14 Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen. Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa Uskova on siis jo Jumalan valtakunnan jäsen, osallinen Pyhästä Hengestä ja silti hän on samaan aikaan heikko saviastia, keskeneräinen, jonka ”ulkoinen olemus” ei vastaa vielä kaikkea Jumalan lupausten todellisuutta. Tämä vaatii uskovalta suostumista oppilaana elämiseen (meillä käytetään opetuslapseus -sanaa vaikka alkukielissä tuota lapsi sanaa ei ole. Lapsi sana on mahdollisesti tullut meille ruotsinkielen vaikutuksesta) ja hänen kasvuprosessia kohti enenevää Kristuksen tuntemisesta. Uskovan asema on siis jo taattu, mutta hänen vaellus ja kasvu tapahtuu yhteistyössä Pyhän Hengen työn kautta. Tässä kohden seurakunnan merkitys paljastuu eli millainen käsitys ja suhde kristityllä on paikalliseen uskon ilmaisuun, seurakuntaan. Tämä ratkaisee paljolti miten hänen hengellinen kasvunsa etenee. Hän ei kasva vain yksin vaan se vaatii hyvää seurakuntaa, jossa Kristus on kaiken keskiössä. Paavali puhuu hengellisestä alaikäisyydestä, joka on vaarallinen tila ja vastaavasti kasvu hengelliseen aikuisuuteen tapahtuu hyvän seurakuntaruumiin yhteydessä. Ef. 4:11-16 11.Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi 12.tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13.kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. 14.Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, 15.vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. 16.Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. Tässä keskeneräisessä maailmassa ei siis ole syytä kompastua vajavaisuuteen koskipa se sitten seurakuntaa tai uskovan omaa tilaa. Meidän tulee ottaa Jumalan antamat armovälineet aktiiviseen käyttöömme: uskovien seurakuntayhteys ja mm. sakramentit: kaste ja Herran ateria (ei vain ulkoisena toimituksena vaan erityisesti niiden sisällön ja merkityksen takia), josta puhun myöhemmissä blogeissani. Tässä kohtaa meillä on siis PALJON PARANNETTAVAA JA YKSI ISO MYSTEERI ON RATKAISTAVANA: mikä paikka seurakunnalla on sinun hengellisessä kasvussasi? Pohdittavaksi:
[1] It is the task of the church to bear witness to that invisible kingdom, or as Calvin put it, it is the task of the church to make the invisible kingdom of Christ visible. Though invisible, it is nevertheless real. (www.ligonier.org/posts/bearing-witness-invisible-kingdom).
0 Comments
Apostoli Paavali sai ilmestyksen kautta ymmärtää mysteeriä, joka aste asteelta oli paljastettu Adamille, Aabrahamille, Moosekselle ja muille profeetoille ja nyt Kristuksen Apostoleille, tavalla, jota siihen asti ei ollut vielä tapahtunut. Jumalan pelastussuunnitelma on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille. Jumala ei rakastanut ainoastaan Israelia vaan niin kuin tuttu Raamatun paikka Joh. 3:16 sanoo ”sillä niin on Jumala MAAILMAA rakastanut, että …”. Aabrahamille annettu lupaus koski siis kaikkia kansoja, jonka luvattu Messias, Kristus tulisi lunastamaan. Siksipä myös lähetyskäsky oikeastaan vain jatkaa tätä samaa sanomaa: ”tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani … Matt 28:18-20. Siispä Jumalan pelastus on tarkoitettu julistettaman kaikille kansoille kääntymykseksi, jotta uusi luominen voisi tapahtua ihmisessä ja hänestä tulisi Jumalan lapsi ja osallinen hänen valtakuntannastaan. Tässä mysteerissä on kuitenkin ”jatko-osa”, joka on jostain syystä meillä Suomessa jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja/tai sen tärkeyttä ei ole ymmärretty. Mikä se sitten on? Jumalan suunnitelma ihmiskunnalle tässä särkyneessä maailmassa on tuoda ilmi Hänen aivoituksensa, erityisesti evankeliumi seurakunnan kautta. Siis yhteisön kautta – ei vain yksilöiden! ”Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Huomaatko, että tuo aikaisemmin mainittu pelastuksen sanoma lankeemuksen orjuudessa elävälle ihmiselle, mysteeri, on tarkoitettu kaikuvan ja heijastuvan seurakuntaruumiin kautta! Se ei siis ole vain jokin näkymätön ilman ”ruumista” leijuva tieto vaan paikkakunnalla olevien Kristukseen uskovien yhteisö, jolle on uskottu sanoma, joka on ”toisesta maailmasta”, so. täydellisestä valtakunnasta, ja jonka jäseneksi tullaan vain Kristuksen kautta. Seurakunta on kuitenkin valitettavan suuri mysteeri jopa monille kristityille. Koska tämä mysteeri on Jumalan suunnittelema niin meidän tulisi tietysti tarkoin syventyä siihen mikä se on. Meitä ei ainoastaan sekoita omat inhimilliset käsityksemme ja Raamatun vähäinen tunteminen vaan myös seurakuntiin tuodut vieraat opit ja jopa eri kirkkokuntien versiot ja väännökset. Yksi tyypillinen hämmentäjä on esim. meidän ’temppeli’ -keskeisyys. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että esim. VT:n temppeli kuvaukset ja papiston tehtävät on edelleen otettu malliksi ja jatkettu siitä mihin taas UT:n alkuseurakunta laittoi stopin. Meidän ei enää tarvitse rakennella pyhiä huoneita, joiden ylläpito on todella kallista ilman säilytystä ja jota yleensä käytetään vain yhtenä päivänä viikossa vaan rakennamme seurakuntaa elävistä kivistä, Kristuksen omista – eli uskovista. Huomio on ihmisissä, ei rakennuksissa! Temppeli oli syntiuhria varten ja jos se nyt on jollekin uusi asia, niin Kristuksen uhri täytti kaikki VT:n uhrit ja lupaukset yhdellä kertaa. Temppeli oli kuva tulevasta todellisesta uhrista ja sovituksesta. Heprealaiskirje kertoo kaikista näistä yksityiskohtaisemmin, joten kehotan lukemaan sen uudelleen. Niinpä myös Jumalanpalvelus, niin itse kokoontuminen ja pappistoimi muuttui radikaalisti. Ennen papit keskittyivät uhraamaan moninaisia uhreja, joita ei enää tarvita. Reformaattorit havahtuivat näihin UT:n totuuksiin ja aloittivat seurakunnan puhdistuksen ja uudistuksen ensinnäkin karsimalla tapoja ja toimintoja, jotka eivät kuuluneet Uuden Liiton seurakunnalle. Jokaisen sukupolven tulee säännöllisesti tarkastella omia toimintojaan, onko niihin tuotu jotain vierasta Jumalan sanan ja ohjeistuksen tilalle. Huomaamatta monet seurakuntayhteisöt täyttävät toimintansa ja elämänsä kaikenlaisilla tärkeiltäkin tuntuvilta asioilla, mutta itse asiassa menettävät ensirakkauden Kristukseen. Pohdittavaksi:
Ef. 3: 2.Olette varmaan kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, joka on uskottu minulle teidän hyväksenne. 3.Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. 4.Sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen. 5.Tätä salaisuutta ei ole menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: 6.myös pakanat ovat meidän kanssamme perillisiä, samaa ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta. 7.Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta sen lahjan mukaan, joka hänen voimansa vaikutuksesta on minulle annettu. 8.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9.ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. 10.Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11.sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Mysteerin avaaminen jatkuu … seuraavaksi KRISTUS-YHTEISÖ TODISTAJANA Meillä Suomessa ei ole totuttu maksullisiin moottoriteihin, mutta etelä-Euroopassa ne ovat tuttu näky autoilijoille. Hyvä ja nopea tie on käytettävissä, mutta sen käyttö maksaa. Tiesitkö, että on olemassa YKSI tie, johon rikkaimmallakaan ihmisellä ei ole varaa? Tämä tie on niin kallis, ettei kukaan ihminen voi kulkea siinä ellei hän tunne tien valmistajaa henkilökohtaisesti. Tämän lisäksi tien käyttö on kulkijoille tämän jälkeen ilmaista. Tälle tielle pääsy ei kuitenkaan ole mahdotonta, mutta kovin moni ei halua sinne nousta, kun kuulee mitä se maksaa. Jes 35 8.Siellä on oleva valtatie, jonka nimi on Pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen, se on niitä varten, jotka vaeltavat Herran tiellä. Tyhmätkään eivät sillä tiellä eksy. 9.Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto. Sellaisia ei siellä tavata, lunastetut siellä kulkevat. 10.Näin palaavat Herran lunastamat: he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Tien nimi on PYHÄ TIE. Sinne ei ole mitään asiaa kenelläkään, joka vaeltaa vanhan langenneen ihmisen alaisuudessa. Tällainen ihminen päinvastoin suuntaa kulkunsa aivan toisaalle, sillä kun tätä tietä lähestytään, paljastuu hänen itsekeskeinen ja Jumalaa hylkivä olemus. Jotkut kyllä koettavat nousta tälle tielle ajatellen, että heidän hyvät tekonsa ja moraalinsa mahdollistaisivat pääsyn tälle tielle, mutta se ei ole kuitenkaan mahdollista. Henkilö, joka pyrkii tielle omilla ansioillaan käännytetään jo heti kättelyssä. Hän ei voi ottaa edes yhtä askelta tällä tiellä. Uskonnolliset niin hyvin kuin vapaamieliset eivät tälle tielle astu. Tämä tie on Jumalan valmistama ja sinne astutaan vain Jumalan puhdistavan pesu-aseman kautta. Tätä on vaikea useimpien hyväksyä. Eikä muka sinun oma hyvään pyrkivä elämäsi riitä? Etkö ole riittävän hyvä? Lyhyesti sanottuna: ET OLE! Ihmisen suurimpia esteitä tälle tielle nousulle on hänen oma kuviteltu hyvyytensä, mitä uskonnollisempi hän on, sitä parempi hän kuvittelee olevansa. Hänen kokee, että Jumala on hänelle velkaa ja ovet iankaikkiselle tielle tulisi siis olla auki tällaiselle hyvyyttä uhkuvalle henkilölle. Mutta kun se ei ole mahdollista! Ihminen on langenneen luontonsa puolesta kapinallinen ja Jumalaa hylkivä olento. Hän ei näe itseään oikein vaan kuvittelee omaavansa hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta riittävästi, jotta jopa Jumala ottaisi hänet vastaan. Tämä on langenneen ihmisen tapa ajatella ja jokainen ihminen kärsii tästä valheellisesta kuvasta ainakin jossain määrin, jopa Jumalaan uskova kristitty. Tässä syy: Jumalan Valtakunnan elämä on armo pohjainen, jonka ainoa perusta on Jumala itse. Tätä armoa on vaikea käsittää ja vastaanottaa koska se paljastaa , että ihmisellä ei ole mitään omia ansiota tuoda Jumalan eteen. Hänen täytyisi tunnustaa oma vararikkonsa Jumalan edessä ja hyväksyä Jumalan täydellinen armolahja: Jeesuksen uhri- ja sijaiskuolema hänen vuokseen. Tämä ihmeellinen armo tulee täydellisestä maailmasta, joka sotii ihmisen luonnollista ajatusta vastaan. Vaikka Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on oikeastaan täysin ilmainen eli lahja, ihmisen on hyvin vaikea nöyrtyä ja vastaanottaa se ilman, että hän saisi lisätä siihen jotain omaansa. Hän ei halua olla velassa Jumalalle vaan mieluummin, että Jumala olisi velassa hänelle ja velvollinen päästämään hänet tälle kallisarvoiselle tielle. Hän itse haluaa määritellä mikä on oikeaa ja väärää – näin on ollut ensimmäisistä ihmisistä lähtien! Syntiinlankeemus vei ihmiseltä oikean käsityksen Jumalan armosta ja hänen seurassaan vaeltamisesta. Samoin kuin Aatami ja Eeva pakenivat metsään ja koettivat pystyttää omaa vanhurskauttaan, so. omaa hyvyyttään ja peitellä lankeemustaan, nyt tuolla metsässä on nyt paljon enemmän ihmisiä, jotka koettavat selvitä omin ansioin ja langenneiden ihmisten antamien elämänohjein. Siellä on jopa kristillisiäkin ryhmiä, jotka antavat ohjeita hyvään elämään: kieltoineen ja seitsemän askeleen ’tee-se-itse’ oppaineen. Siellä on jopa supersaarnaajia, jotka lupaavat menestystä ja terveyttä kunhan käyttävät heidän oppejaan metsässä selviytymiseen. Valitettavasti samaisessa metsässä on myös iso joukko hurmioituneita karismaatikkoja, jotka koettavat käskyttää heidän jumalaansa tekemään heidän tahtonsa; Nyt ja heti! Meno on varmasti viihdyttävää, mutta ongelma on silti sama, kaikki he ovat metsässä ja rakentavat ihmisen omatoimista pelastusta, joka ei kuitenkaan ohjaa häntä takaisin Jumalan armon yhteyteen. Mitä tästä vielä voisi sanoa, paljonkin, mutta ystävä hyvä, ota tämä vastaan: lakihenkinen ihminen, ihminen joka luottaa omaan riittävyyteen, ihminen, joka ei suostu tunnustamaan omaa tilaansa, ei voi kulkea tällä pyhällä tiellä, koska vain Jumalan armon vastaanottaminen mahdollistaa sen Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä tie on siitä kummallinen, että tyhmäkin ihminen voi siinä kulkea, mutta tyhmäkin Jumalan oma on viisaampi kuin älykkäin lankeemuksessa vaeltava ihminen. Joko sinä olet noussut tälle tielle? Siellä on oleva valtatie, jonka nimi on Pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen, se on niitä varten, jotka vaeltavat Herran tiellä. Tyhmätkään eivät sillä tiellä eksy. [email protected] Joonan kirja on Raamatun kummallisimmista tarinoista. Todellinen ongelma ei ole kirjassa mainitut erikoiset tapahtumat vaan sanoma Jumalan armosta: Jumalan pelastussanoma on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille! Kaikista vaikein tapaus on profeetta itse. Kaikki muut ”eikkarit”, niin merimiehet kuin niiniveläiset kääntyvät Jumalan puoleen. Jopa eläin- ja kasvikunta tottelevat Jumalaa, mutta profeetalle se on vaikeaa. Joona välttelee Jumalan kutsua viedä sanoma pakanain keskelle. Mitä Jumala haluaa meille sanoa tämän erikoisen kertomuksen kautta? Tärkein asia johon meidän tulisi kiinnittää huomio on se mitä tämä kirja kertoo Jumalasta? Kirja paljastetaan Jumalan pelastussuunnitelman, joka on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille. Aivan alusta asti Jumala valitsi ihmisiä elämään hänen todistajinaan. Joona edustaa Israelia, joka ei täyttänyt Jumalan Aabrahamille annettua kutsua elää siunauksena muille kansoille. Tästä syystä he saivat maistaa Jumalan ohjaavaa kuritusta, jotta pelastussanoma menisi eteenpäin. Jumalan pelastussuunnitelman, joka ei koske vain pientä Israelin kansaa, vaan kaikkia kansoja. Siunaus ja ”lopullinen ratkaisu” lankeemuksen ongelmaan oli vielä edessä, mutta näiden tapahtumien kautta Jumala osoitti rakkautensa langenneita ihmisiä ja kansoja kohtaan, jopa Israelin vihollisten tuli kuulla Jumalan pelastava sanoma. Kirjan päähenkilö on Jumala ja tottelematon profeetta, joka täyttää vastahakoisesti Jumalan antaman kutsun todistaa Jumalan armosta. Pääviesti on Jumalan myötätunto langenneita ihmisiä kohtaan. Kaikki ihmiset ovat tuomion alla, mutta pelastus tulee niille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. Avainsana on ”Pelastus kuuluu Herralle” (2:10). Yksi kirjan pääaiheista liittyy siis Abrahamin siunaukseen. Aabrahamin kautta Jumala lupasi siunata kaikkia kansoja (1.Moos.12). Jumala antoi tämän tehtävän hänen kuvansa kantajille. Ensin Aadamille ja Eevalle, joiden tuli täyttää maa Jumalan kuvilla. Abrahamin liitto tarkensi Jumalan suunnitelmaa, joka koskisi kaikkia kansoja. Jumalan kuvan kantajat ovat siis luomisesta lähtien kutsuttu olemaan siunaukseksi kaikille kansoille. Valitettavasti Israel lankesi tässä tehtävässä, ja profeetta Joona osoittaa tätä samaa tottelemattomuutta. Huolimatta Joonan sanoman menestyksestä, ei kuitenkaan riittänyt että ihmiset kääntyivät, vaan Jumalan tahto on että uskovat muuttuvat Jumalan luonteen kaltaisuuteen (2 Kor.3:18; 1 Joh 3:1-2). Joona ei ollut vielä ”valmis” ja hänellä oli vielä paljon opittavaa Jumalan armosta. Apostoli Paavali tiivistää tämän kauniisti sanoen: ”kunnes Kristus on saanut muotoa sinussa.” (Gal.4: 19). Joonan ongelma oli nationalismi tai heimo-ylpeys, jopa itsekeskeisyys ja itsesääli. Tarina saa lukijat tunnistamaan itsensä Joonan eri vaiheissa. Jumala kutsuu kääntymään pois säälimästä itseään kohti suurempaa sääliä: "Jumalan rakkautta ja huolenpitoa koko ihmiskuntaa kohtaan". MILLAINEN JUMALA?Kirja paljastaa kolme ihmisryhmää ja heidän näkemyksiään Jumalasta. Pakanoille Jumala on tuntematon. Merimiesten ja niiniveläisten epätoivo paljastaa heidän epäjumalansa. Jokainen ihminen palvoo lopulta jotakin. Kolmas ryhmä edustaa Jumalan omaa kansaa, Israelia. Profeetta Joona on Jumalan lähettiläs, mutta hänen näkemyksensä Jumalasta on puutteellinen, vaikka hän on saanut poikkeuksellinen ilmoituksen suoraan Jumalalta. Hän kyllä tietää, että vain Jumala voi pelastaa, mutta Joona ei välitä pakanoista. Joonalla on puuttuu rakkaus ”muita” (so. erilaisia kuin me) ihmisiä kohtaan. Tästä huolimatta ’pahikset’ Niinivessä kääntyvät Jumalan puoleen kuultuaan vain lyhyen viestin. Pakanat olivat valmiita kuulemaan uutiset. Ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää Jumalan armoa. Se ei ole ns. yleistä tietoa ja se sotii vastoin ihmisten luonnollisia viisautta vastaan. Sanoma Jumalan armosta tulee täydellisestä paikasta langenneen maailman keskelle. Tärkein Raamatun kirjan lainaus löytyy on 2.Moos. 34 luvusta, kun Joona rukoilee Jumalaa: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja täynnä armoa ja totuutta...” Joona valittaa, että hänen matkansa on turha, koska Jumala on joka tapauksessa armollinen ja tekee niin kuin tahtoo. Joona ei näe rooliaan, eikä halua niiniveläisten pelastuvan. LOPPU PÄÄTELMÄT”Pelastus tulee Herralta” tiivistää Joonan kirjan (Joona 2:10). Jumala on suvereeni ja tätä pelastusta tulee julistaa kaikille. Ihmisten on tehtävä parannus! Jumalan armo ja pelastus vie meitä tielle, jossa muutumme Kristuksen luonteen mukaisuuteen (luku 4). Joonalle annetut nimet paljastavat samoja teemoja. Jumala on tosi ja uskollinen (Joonan isän nimi), Joona on hauras kuin kyyhkynen ja tapahtumat, jotka muokkasivat Joonaa olivat kuin viinipuristin (Joonan kotipaikka). Myöhemmin todellinen uskollinen Jumalan Palvelija saapui ja kesti viinipuristimen (= Getsemanen puutarha) paineen. Kristuksen kautta kaikki kansat voivat olla siunattuja, koska Jumalan uskollinen palvelija ei kääntynyt lohdutuksen puoleen kuten Joona (lomamatka Tarsiiseen), vaan käänsi päättäväisesti kasvonsa kohti langenneita kansoja, ei tuomitakseen vaan pelastaakseen heidät. Joonan viettämä aika kalan vatsassa käy yhteen Jeesuksen hautaamisen ja ylösnousemuksen kanssa (kolme päivää ja yötä). Aivan kuten Joona, Jeesuksen kuolema ei ollut tarinan loppu, eikä se mitätöinyt Jumalan pelastusta. Jumalan tehtävän suorittamiseen tarvittiin ylösnousemus. Joonan kokemukset kuolemasta ja ylösnousemuksesta toimivat Jeesuksen mainitsemana tyyppinä. Jeesus on Jumalan uskollinen palvelija, joka täyttää kaikki lupaukset ja Hänen pelastussanomansa kuuluu nyt kaikille kansoille. Joonan kirjan sanoman tiivistyy Jeesuksen palvelustehtävän alussa kun hän sanoo: ”Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on käsillä; tee parannus ja usko evankeliumiin. " Markus 1:15. "Jotain suurempaa on täällä"! Mieti oletko sinä ja seurakuntasi täyttämässä teille annettua evankeliumin ja opetuslapseuttamisen tehtävää?
Tämän blogin artikkelit ovat uusin aina ensin.
Ihmisen elämä ja erityisesti hänen sisimpänsä on Jumalan työmaa-aluetta (Jaak.4:5). Jumalalla on joko sinulta lupa työskennellä siellä tai sitten hän joutuu katselemaan sitä vielä ulkopuolelta. Uskoon tullessa ihminen oikeastaan antaa Jumalan Pyhälle Hengelle luvan tulla hänen sisimpäänsä, aloittaakseen jättimäisen rakennusurakan. Uskoon tullut ihminen on näin saanut vastaanottaa täydellisen Jumalan valmistaman pelastuksen, johon hän ei voi mitään lisätä tai myöskään ottaa siitä mitään pois. Ydin asia siinä on tämä: Uskovalle on alkanut valjeta Jumalan armon merkitys Kristuksessa Jeesuksessa. Eli kysymys ’miksi Jeesus’ saa näin vastauksen. Eipä siis ole ihme, että useimmissa Paavalin kirjeissä keskitytään oikeastaan uskon perustukseen, joka löytyy Jeesuksen uhrikuolemassa, ristin työn merkityksen sisäistämisessä. Uskovalle paljastuu täten Jumalan armo, joka on vastaanotettavissa ainoastaan Kristuksen kautta. Tämä on evankeliumi ydinasia, mutta ei tässä ole vielä kaikki. Liian usein meillä suomalaisessa kristillisissä piireissä ajatellaan, että vain uskoon tullessa tarvitsemme evankeliumia ja sen jälkeen tarvitaan jotain ”vahvempaa”. Tällöin ei kyllä ymmärretä, että uskovan tulisi oikeastaan kasvaa Jumalan armon ja evankeliumin tuntemisessa joka päivä. Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 2. Piet. 3:18 Pietarin tervehdys ei ole vain hyvän päivän toivotus vaan pureutuu oikeastaan hengellisen elämän ytimeen, sillä kaikki hengellinen kasvu on sidoksissa Jumalan armon tuntemiseen. Miksi näin? Koska oikea hengellinen kasvu on todellisuudessa osallisuutta uuden maailman vaikutuksesta. Tälle Jumalan työmaalle ei tuoda mitään vanhaa, ei mitään katoavaa tämän langenneen ajan materiaaleja. Jumala rakentaa ihmisen sisintä uusilla ’aineilla’. Tätä rakennusta kutsutaan uudeksi luomukseksi. Tämä on Raamatun suurimpia sanomia ja samalla myös mitä ihmeellisin asia käsittää. Tässä on yksi syy, miksi evankeliumin oikea jakaminen ja sen ymmärtäminen ovat niin keskeisiä asioita, ei ainoastaan Raamatun totuutena, vaan myös todellisen hengellisen elämän toteutumisena, niin yksittäisen uskovan kuin seurakuntayhteisön elämässä. Eipä siis ole yllätys, että apostoli Paavali varmistaa useimmissa kirjeissään ensiksikin sen, että uskovat ymmärtäisivät evankeliumin perustuksen heidän omassa ja seurakuntayhteisön elämässä. RAKENNUKSEN PERUSTUKSET 24.”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. 25.Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. 26.Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. 27.Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.” Matt. 7:24-27 Jokainen ihminen rakentaa elämäänsä jonkinlaiselle pohjalle eri uskomustensa mukaan ja niiden ohjaamana. Ihminen on luotu niin, että hän etsii elämäänsä perustuksia ja hän tekee sen tietoisesti tai tietämättään (Apt.17:24-30). Esimerkiksi joku uskoo elämän syntyneen sattumien ja ajan synnyttämänä, alkulimoineen jne. Tähän hän käyttää uskoaan ja ottaa todesta asiat, jotka hänen mielestään todistavat tätä tarinaa (satua) hänelle. Tällainen uskon valheperustus ei tietysti kestä suurempaa ravistelua, mutta tämä usko on ihmisessä kuitenkin sitkeässä. Syitä on tietysti monia, mutta pääkohta on tämä: Hän on valinnut uskoakseen tämän tarinan koska se sopii hänen sen hetkiseen maailmankuvaansa ja mahdollistaa hänen toimivan näennäisesti oman elämänsä herrana. Jumaluuden tunnustaminen saattaisi ravistella tätä näkemystä ja näin ’MINÄ-jumala’ joutuisi siirtymään valtaistuimeltaan. Vaikea paikka, mutta näin tehden ihminen on kapinallinen ja on anastanut valtaistuimen häneltä, jolle se oikeasti kuuluu. Tällaisessa tilassa oleva ihminen ei saa rauhaa, vaikka hän saisikin synnistä hetkellisiä nautintoja (Hepreal.11:25). Myös uskova voi rakentaa elämänsä asumuksen katoavien materiaalien varaan. Tämä on valitettava elämän tragedia, jossa ihminen on anastanut Jumalan lahjat omien halujensa ja himojensa täyttämiseen. Jokainen kyllä rakentaa elämänsä rakennusta, mutta minkä varaan ja kenen ohjauksessa? 10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 12.Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13.itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. 14.Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15.Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 2. Kor.1:10-15 Tässä Raamatun tekstissä puhutaan erityisesti siitä mihin ihminen on tähdännyt elämässään, onko hän elänyt itsekeskeistä elämää vai Jumalan ohjauksessa ja hänen tahtonsa mukaisesti (2. Kor. 5:15)? Raamattu puhuu tästä myös toisenlaisella kuvakielellä, joka ilmaisee sen ihmisen lihallisuutena, Jumalan tahdon vastaisena elämänä, joka kapinoi Jumalaa ja hänen tahtoansa vastaan. Samalla ihminen sotii myös itseänsä ja sitä muutosta vastaan, mitä Jumala tahtoisi vaikuttaa hänen elämässään. ETKÖ AJATTELE OIKEIN? Evankeliumin ydinsanoma keskittyy Jeesuksen ristin työn merkityksen ja vaikutuksen tuomiseen ihmisen elämään. Tämä ei ole tarpeen ainoastaan kun ihminen tulee uskoon eli ottaa vastaan Jumalan pelastuksen Kristuksessa. Evankeliumin ydinsanoma on keskeistä myös uskovan kasvussa. Joskus olen kuullut sanottavan, että nyt kun ihminen on tullut uskoon, hän tarvitsee tämän jälkeen vahvaa ruokaa. Tällä on annettu ymmärtää, että kun evankeliumi on nyt vastaanotettu, - mitäs seuraavaksi? Tässä taisi käydä kuten Galatian seurakunnille kun he saivat tulla uskoon Jumalan armosta, mutta erehtyivät palaamaan ihmisen omin suorituksin ja omin voimin järjestettyyn uskonnon harjoittamiseen. Eivät he suoranaisesti kieltäneet Jeesusta, mutta hengellinen elämä oli kääntynyt omin voimin parkertamiseen, ei ainoastaan pysäyttäen omaa hengellistä kasvua, vaan myös vaarantaen koko uskon perustan. Kova nuhde oli siis paikallaan: 1.Te mielettömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? 2.Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 3.Niinkö mielettömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihanko mukaan nyt pyritte päämäärään? Gal.3:1-3 Huomaatko, Paavali sanoo Galatian maakuntien uskovia ’ei-ajatteleviksi’ (vapaa käännös), ilman ajatusta eläviksi ihmisiksi! Kovasti sanottu ja tulee mieleen, että moniko hengellinen vastuunkantaja uskaltaisi tänä päivänä nuhdella näin? Syy tähän kovaan ilmaisuun löytyy juuri tuosta älyvapaasta ajattelusta. ”TE ETTE NYT AJATTELE OIKEIN”. Otitte vastaan Kristuksen sovitustyön ja nyt ajattelitte jatkaa omin neuvoin ja voimin. Ei tämä ’oma-voimainen-uskovaisuus’ ole vierasta meidänkään seurakuntiemme parissa. Päinvastoin tämä on verrattain yleistä ja totta puhuen jokainen meistä on luontonsa puolesta taipuvainen rakentamaan uskonsa omavanhurskauden, ihmisvoimin tuotettujen pelastus ja pyhitys yrityksien varaan. Tämä tapahtuu valitettavan helposti. Kun katseemme kääntyy pois Kristuksen evankeliumista, alamme saman tien tuottamaan omaa rakennusmateriaalia uskomme ja elämämme pohjaksi. Nämä ovat niitä olkia ja heiniä, jotka eivät kestä ajan tuolle puolelle. Ne tulevat palamaan. Tästä syystä Raamattu painottaa monen eri tavoin evankeliumin merkitystä ihmiselle. Pääasia siinä on kuitenkin se, että ihminen, Pyhän Hengen valaisemana ja opettamana, saa ymmärryksen omasta todellisesta tilastaan ja kuinka Jeesus on siihen vastaus. Jumalan päämäärä ihmiselle on ihmeellinen. Hän kutsuu meitä tähän Isän, Pojan ja Pyhä Hengen täydelliseen keskinäiseen yhteyteen, jossa jokainen persoona tuntee täydellisesti niin itsensä kuin toisensa. Tämä ns. kolminaisuuden yhteys on täydellistä keskinäistä rakkautta. Mikään pahuus tai synti ei sotke tätä sidettä. Siinä ei ole pahuudella mitään sijaa. Tähän yhteyteen Jumala siis kutsuu meitä syntisiä ja lankeemuksen sotkemia ihmisiä. Ihmisen tullessa uskoon, hän suostuu Jumalan pelastussuunnitelmaan ja pääsee osalliseksi Jumalan täydellisestä armosta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Näin ihminen saa vastaanottaa täydellisen lahjavanhurskauden ja niin hänet vapautetaan niin syyllisyydestä kuin tulevasta rangaistuksesta. Aivan käsittämättömän suuri lahja, joka menee meidän inhimillisen käsityskyvyn yli niin, että tukka pölisee! Kuitenkin liian usein kristillisyys ja usko nähdään vain tuon uskoon tulemisen ja vastaanottamisen hetkenä tai vain tästä perspektiivistä. Saatamme kyllä ymmärtää, että Jumalan armoa tarvittiin tuohon uudestisyntymiseen, mutta entäpä miten elämä jatkuu tämän jälkeen. Suomessa kristillisyys on usein jäänyt tähän uskonelämän alkuhetkeen ja pyhityselämän ymmärtäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle tai se on jopa saatettu sekoittaa armosta pelastumiseen, näin langeten Galatian seurakuntien tavoin, itsensä parantamis-ohjelmiin ja omilla teoilla pelastatumis-pyrkimyksiin (tee-se-itse-uskomukset ja parantelu yritykset).
KESKENERÄINEN TYÖMAA Häntä me julistamme neuvoen ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.Sitä varten minä näen vaivaa taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka vaikuttaa minussa voimakkaasti. Kol 1:28-29 Jumalan päämäärä sinun elämässäsi on paljon suurempi kuin uskallat uskoa ja unelmoida. Hänen tarkoituksena on tehdä sinusta hänen kaltaisensa, että pääsisit osalliseksi hänen täydellisestä luonnostaan (2.Piet.1:3-4, Hepreal.12:10). Uskoon tullessa ihminen lähtee ja suostuu tälle muutosmatkalle, mutta miten tämä muutosprosessi oikein etenee meidän elämässämme? MUUTOKSEN TARVE Koska Jumalan suunnitelma on muuttaa sinut Kristuksen kaltaisuuteen niin meidän on syytä tutustua Raamatun antaman viisauden avulla tähän ihmeellisen muutostyöhön. Esimerkiksi useimmat Paavalin kirjeet koskettavat juuri tätä hengellisen kasvun aluetta. Kun alamme ymmärtämään Jumalan muutosprosessia omassa elämässämme, vaikkapa tietysti vielä hyvin vajavaisesti, niin näemme eri elämän alueissamme tarvetta suurelle muutokselle. Tutustuminen vanhaan langenneeseen ihmiseen ei ole miellyttävä prosessi, mutta se on kuitenkin välttämätöntä, jotta oppisimme näkemään mitä muutosta Jumala haluaa meidän kokevan. Useimmiten lähdemme tekemään muutostyötä omin voimin, perustuen ihmisen omiin pyrkimyksiin ja jopa omaan uskonnollisuuteen. Paavali varoitti Kollosan seurakuntalaisia tästä itsetuotetusta uskomuksen ansasta sanomalla: Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten ”älä tartu, älä maista, älä kosketa”? Nehän ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, ja ne koskevat sellaista, mikä on tarkoitettu käytössä häviämään. Niillä tosin on viisauden maine itse valitun jumalanpalveluksen, nöyryyden ja ruumiin säälimättömän kohtelun vuoksi, mutta mitään arvoa niillä ei ole, ja niitä noudatetaan vain lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:20-23 Oikeastaan jokainen uskova koettaa, ainakin jossain määrin, tuottaa hengellistä muutosta omin voimin tai ihmisviisauksin. Koetamme pystyttää omaa hengellisyyttämme ponnistellen, parhaat jopa mitä suurimmalla innolla, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Monet kuitenkin pettyvät kun suuri Herran palveleminen ja into ei tuotakaan sellaista hedelmää josta Raamattu puhuu (Gal.5:22). Niinpä sitten saatetaan tyytyä kristilliseen elämäntapaan ja käytöskoodeihin, näin täyttäen lain ulkoiset vaatimukset, mutta ilman Jumalan voimaa ja hänen tuomaa sisäistä muutosta. Saatamme jopa kiivailla ”Herran työssä”, mutta ilman hengellistä kasvua ja Kristuksen saamaa muotoa meissä (Gal.4:19). Itse olen ainakin sortunut tähän. Muistan kun nuorena uskovana olin hyvin pettynyt itseeni ja omaan hengellisyyteeni. Intoa ja halua kyllä löytyi, mutta jostain syystä se ei ’tulostautunut ulos.’ Paavali sanookin: Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni. Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:22-23 Tämä itsensä mahdottomaksi havaitseminen onkin hengellisen kasvun yksi tärkeä osa-alue, jonka tulisi ohjata meitä etsimään ja löytämään Jumalan valmistama tie ja vaellus Pyhän Hengen johdossa. Tämä ei kuitenkaan ole aivan helppoa koska meidän vanha sisin taistelee tätä muutosta vastaan. Nuorena uskovana olin aivan ymmällä koska en vielä käsittänyt tätä vanhan ja uuden ihmisen sotatilaa sisimmässäni. Halua kyllä oli, mutta ei voimaa tai kykyä tuoda tarvittavaa muutosta. En ollut vielä päässyt ymmärrykseen Jumalan evankeliumin mahdollistamasta muutoksesta vaan koetin pystyttää juutalaisten uskonnollisten tavoin omaa vanhurskauttani (Room.10:2-4). Olin hyvin pettynyt itseeni, mutta en vielä ymmärtänyt, että niin tulikin tapahtua! Tämä oli Jumalan paljastavia tekoja minun omassa elämässäni. Olin päässyt näkemään Jumalan työmaata, ja se työmaa olikin minun oma sisin! Rakennustelineet olivat paikoillaan, perustus jo valmistumassa (1. Kor.3:11; Ef. 2:7-9), mutta osa rakennusluvista oli vielä saamatta! Jumala odotti, että hän saisi minulta luvan rakentaa niin kuin hän parhaaksi näkee. Minun olisi siis opittava olemaan ja elämään hänen keskeneräisellä rakennustyömaalla. Ulkopuolisille olisi mielestäni syytä laittaa varoituskyltti kuten: ”Työmaa-alue, käytettävä Jumalan armon suojavarustuksia”. Näin muutkin kulkijat saisivat oikean ja terveemmän käsityksen, että tässä kulkee keskeneräinen ihminen, jota Jumalan armo muuttaa. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, Tiit. 2:11-12 Jumalan armo on kotoisin oikeastaan ”toisesta maailmasta”, se ei ole tämän langenneen ja rikkinäisen maailman tai sen ihmisten tuotosta tai keksintöä. Luonnollinen ihminen ei voi edes vastaanottaa tätä armoa omin avuin, eikä pysty alistumaan hyvän Jumalan Hengen johdolle ilman ulkopuolisen, so. Jumalan apua. (Room. 8:6-7). Tässäpä meille ongelma! Lyhyesti sanottuna ihminen sotii Jumalan hyviä tarkoitusperiä vastaan. Uskovakaan ei ole tästä täysin vapaa, vaan voi vielä elää suurelta osin vanhan ihmisen mielentilassa ja sen orjana ja ohjailtavana. Mikä sitten on Jumalan työmaan seuraava prosessi? Niin paljon kun haluaisimmekin olla oman rakennuksemme herroja, niin se ei ole mahdollista jos haluat, että tämä rakennus muotoutuu Jumalan tahdon mukaisesti ja hänen kaltaisuuteensa. Tästä syystä mitä nopeammin opit suostumaan ’työnjohdon’ alaisuuteen niin sitä paremmin pääset ymmärrykseen mihin suuntaan Jumala tätä työmaatasi on viemässä. jatkoa luvassa “Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös) MIKÄ ON JUMALAN PÄÄMÄÄRÄ IHMISELLE? Jotta ymmärtäisimme mikä on vastaus tähän kysymykseen, meidän on tärkeä ymmärtää jotain Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta. Mistä olemme tulleet ja miksi olemme tänään sitä mitä olemme. Ilmaisen tämän lyhyesti näin: IHMINEN EI OLE TÄNÄÄN SITÄ, MILLAISEKSI HÄNET ALUN PERIN TARKOITETTIIN OLEVAN JA TULEVAN Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1.Moos.1:26). Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani maininnut, niin tätä ihmisen olotilaa meidän on tänään hyvin vaikea ymmärtää, koska kenelläkään meistä ei ole kokemusta tästä. Ensimmäinen mies ja nainen, Aatami ja Eeva elivät täydellisessä sopusoinnussa itsensä, toisensa ja Jumalan kanssa. Jos saisimme maistaa tuota Aatamin ja Eevan kokemusta tänään, niin kokisimme sen varmaankin jopa euforisena olotilana, koska ajatuksemme olisivat hyvät ja oikeat, olisimme ruumiiltamme terveitä ja eläisimme täydellisessä tasapainossa myös luonnon kanssa. Nyt huonot uutiset: Ihmisen lankeemus tuhosi tärkeän osan ihmisen oikeasta olemuksesta. Hänen mielensä, tahtonsa, tunteensa ja ruumiinsa joutuivat korruption alle. Tästä seurasi paljon vahingollisia asioita, joita en nyt lähde tässä luettelemaan. Olet itse saanut jo siitä osasi ja maistanut omaa korruptiotasi, joka tuli syntiin lankeemuksen kautta meidän kaikkien osaksi. Pääkohta tässä on se, että vaikka ihmisessä on edelleen ”jumalan kuvaa”, se on pahasti korruptoitunut, vääntynyt väärään muotoon, joka vahingoittaa ennen kaikkea häntä itseään sekä myös muita ihmisiä. Emme siis ole ja elä kuten meidät on tarkoitettu. Meidän oikea ihmisyys on nyt hyvin puutteellinen ja vailla täyttymystä. IHMINEN ON OIKEASTAAN LANKEEMUKSEN TAKIA ALI-IHMINEN JA ALI-INHIMILLINEN Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisyytemme ei ole sitä mihin meidät alun perin luotiin. Raamatun kielellä puhutaan vanhasta ihmisestä ja ”vanhasta aatusta”. Ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Vanha, korruptoitunut, katoava ja viheliäinen ihminen kärsii epäinhimillisyydestään. Hän ei ole sellainen kuin hänen tulisi olla ja kuinka hänet on alun perin tarkoitettu olemaan ja elämään. Tästä todellisuudesta olemme kaikki osallisia ja kärsimme siitä jatkuvasti. Monenlaisia selityksiä on pyritty myös antamaan tälle epäinhimillisyydelle. Monet selitysyritykset pitävät jopa tätä nykyistä tilannetta aivan normaalina, jonka kanssa nyt vain on pärjättävä. Useat ismit ja uskomukset eivät kuitenkaan tunnista tätä synnin, korruption ja pahuuden ongelmaa ja parhaassakin tapauksessa ne koettavat selittää niitä mm. kehitysopin kautta. Kumma kyllä tuo kehitys menee koko ajan vain huonompaan suuntaan, ei parempaan. Itse kutsun tätä devoluutioksi – ihmisen ja luonnon alamäeksi evoluution so. kehitysopin sijaan. Ihmisen normaali on epänormaalia Jumalan mittapuun mukaan. Jumalan ilmoitus paljastaa meille tämän ja antaa meille aivan uuden näkemyksen millaiseksi ihmiseksi, sinä ja minä, on alun perin tarkoitettu ja luotu. Ilman Jumalan ilmoitusta ja ratkaisun tuomista tähän meitä kaikkia kohdanneeseen ongelmaan, olisimme täysin avuttomat korjaamaan tilannetta tai oikeammin vastaanottamaan siihen ratkaisun –tähän tarvitsemme ulkopuolisen apua, ihminen ei pysty asiaa korjaamaan. jatkuu … suurempi päämäärä paljastuu ... ihmeellisempi kuin uskaltaisit toivoa .... “Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös) Evankeliumin tarkoitus on palauttaa ihminen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, ei ainoastaan antamaan hänen syntejänsä anteeksi, mikä on tietysti olennainen osa ilosanomaa. Jumalan suunnitelma on johtaa ihminen takaisin alkuperäiseen yhteyteen, johon hänet alun perin luotiin. Ihminen on tarkoitettu elämään vapaudessa, jossa hän voi nauttia Jumalan täydellisestä pyhyydestä ja hyvyydestä, keskinäisestä yhteydestä, vapaana lankeemuksen vaikutuksista, elämään täyttä elämää koko persoonallaan. Evankeliumi ei siis tarkoita vain yhtä päätöstä ottaa vastaan Jumalan valmistama pelastus Kristuksessa vaan vielä paljon, paljon enemmän. Kuvittelepa että ihminen on kuin lasinen kahvipannu, joka on täynnä vanhaa mustaa kahvia. Kahvi on ollut astiassa jo kauan aikaa ja pannun sisäpinta on likainen ja hyvin pinttynyt. Jos nyt lisäisin pannuun pisaran puhdasta vettä niin se ei toisi mitään näkyvää muutosta, mutta jos lisään pannuun päivittäin pisaran tai pari vettä, niin vähitellen pannu neste kirkastuu. Olettaen tietysti, että pannuun ei lisätä uudelleen vanhaa kahvia. Tämä kuvaus, vaikka onkin hyvin vaillinainen, mutta se kuvaa ainakin paria asiaa:
Jumala tahto on muuttaa ihmistä päivittäin Hänen kaltaisuutta kohden. Mitä se on? Se on lyhyesti sanottuna, Jumalan luonteen sulautumista ihmiseen, tulemalla osalliseksi Hänen luonnostaan (2.Piet.1:1-3; Hepreal.12:9-11). Tämä on parasta mitä ihminen voi kokea täällä ajassa ja tähän Jumala tähtää kasvattaessaan ihmistä.
Uskoon tulo on oikeastaan suostumista, lähtemistä tähän valtavan hienoon muutosprosessiin. Täällä ajassa ei kukaan meistä täydellisty kaikkeen siihen ihanuuteen mitä kerran tulemme olemaan. Tästä esim. Apostoli Johannes puhui kun hän sanoi kirjeessään (1.Joh.3:1-3): 1. Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. 2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 3. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas. Uskoon tulo on ratkaiseva käännekohta, jossa ihminen alkaa ymmärtämään, vaikkakin vielä hyvin pienessä määrin, omaa todellista tilaansa ja pääsee näkemään vastaavasti Jumalan hyvyyttä ja pyhyyttä, joka paljastuu hänelle Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä käännekohta voi tapahtua nopeasti tai hitaasti, mutta sen on tapahduttava joka tapauksessa. Monille meistä tämä aika ei ole helppoa koska ensimmäistä kertaa näemme itsemme oikeassa valossa ja se mitä paljastuu ei ole mieluista katseltavaa. Synnin ihminen, vanha langennut minä, on masentavaa katseltavaa ja osalle meistä tämä paljastuminen on hyvin vaikea niellä ja tunnustaa. Mielellämme olisimme mukavia ja hyviä ihmisiä, mutta kun Jumalan valkeus paljastaa meille todellista tilaamme ja langennutta luontoamme, niin saatamme heittää puolustusmekanismin päälle; alamme selittää omaa tilaamme ja jopa syyttämään toisia ihmisiä omasta tilastamme. Osalle meistä iskee masennus ja järkytys mitä itsestämme paljastuu. Ihminen on jo täysin alaston Jumalan edessä, mutta nyt se tulee yllätyksenä itse ihmiselle. Osa ihmisistä heittäytyy hyvin uskonnolliksi tässä tilanteessa, luullen, että heidän oma uskonto pelastaisi heidät tai riittäisi peittämään heidän häpeänsä. Tuttua asia, josta Raamatun kolmas luku myös kertoo. Myös Aatami ja Eeva halusivat peitellä häpeäänsä ja syntejään, siinä kuitenkaan onnistumatta. (Edellinen artikkelini kertoo tästä enemmän). Hengellistä kasvua voisi kuvata siten, että ihmiselle kirkastuu enenevässä määrin kaksi seuraavaa asiaa:
jatkuu … Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18
Miten sanoma rististä voi olla ilosanoma? Miten tuollainen groteski ja irvokas teurastustapa voisi kommunikoida ilosanomaa? Tämä kysymys on aiheellinen ja oikeutettu. Onhan merkillistä, että jonkun toisen ihmisen kuolema ilahduttaisi sinua tai jopa vapauttaisi ihmisen synneistä ja kuolemasta. Miksi näin? Apostoli Paavali puhuu tästä Jumalan viisautena, joka avautuu, ei ihmisen omalla järkeilyllä vaan Pyhän Hengen paljastamana. 6.Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, 7vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, 8sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut-sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet 9vaan, niin kuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". 10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 1.Kor.2:6-10 Mistä on oikein kyse? Miksi Jumalan Pojan Jeesuksen täytyi tulla ihmiseksi, kokea ihmisenä elämisen haasteet, vaivat, kiusaukset ja lopulta väkivaltaisen kuoleman? Tämän asian ymmärtäminen on Jumalan viisauden tuntemista. Palataanpa vielä ihan alkuun, joka löytyy Raamatun kolmesta ensimmäisestä luvusta (1.Moos.1-3). Jumalan kuvaksi luomat ihmiset, Aatami ja Eeva nauttivat täydellisestä yhteydestä, niin Jumalan kuin toistensa seurassa. Tätä meidän on vaikea ymmärtää jo siitä syystä, että kenelläkään meistä ei ole kokemusta, josta tämä ensimmäinen aviopari sai nauttia. Heidän niin sisäiseen maailmaansa kuin ulkoiseen maailmaan ei kuulunut ns. lankeemusta. He olivat viattomia ja ajatuksiltaan puhtaita. Tätä kannattaa miettiä pitkään. Kuvittelepa päivää, jolloin eläisit ilman korruptiota, päivää jolloin sinun ajatukset olisivat selkeät ja puhtaat, ilman syyllisyyttä tai ajatusta epäonnistuneesta päivästä. Sinun mielentilasi olisi jatkuvasti harmoniassa niin Jumalan, läheisten kuin ympäröivän luonnon kanssa. Saatko hiukan jo kiinni, millaisessa maailmassa Aatami ja Eeva elivät? Kaiken lisäksi he elivät täydellisessä maailmassa, jonka luonto oli täydellinen, puutarhassa, missä ei ollut lainkaan vahingollisia asioita. Käsittämätön maailma ja mitkä olosuhteet? Tällaisessa symbioosissa Aatami ja Eeva elivät ja nauttivat elämästään. Lankeemuksessa, josta ensimmäinen Mooseksen kirjan luku kolme kertoo, he menettivät tuon viattomuuden ja euforisen tilan. Oletko ajatellut, miltä Aatamista Eevasta tuntui tuon kauhean lankeemuksen jälkeen? He pakenivat metsän suojaan häpeässä, pelossa ja syyllisyydessä, täysin uudessa mielentilassa, josta heillä ei aiemmin ollut mitään kokemusta tai tietoa. Nyt he käsittivät mitä he olivat menneet tekemään ja mitä he menettivät. Meidän on vaikea ymmärtää kuinka kauhea olotila ensimmäisillä ihmisillä on ollut tuolloin. Heille alkoi valjeta, mitä he olivat valinnoillaan menettäneet ja olivat nyt täysin tietämättömiä kuinka asian voisi korjata. Mikä järkyttävä ja epätoivoinen olotila. Heillä ei ollut mitään millä asian olisi voinut korjata. Myös lankeemuksen seuraukset alkoivat hiljalleen valjeta molemmille. Pelko, häpeä ja syyllisyys, niin oikeat kuin väärätkin, tulivat jokaisen ihmisen osaksi aina tuosta lankeemuksen päivästä lähtien. Tästä olisi syytä kirjoittaa enemmänkin, mutta sanottakoon lyhyesti, että tuo lankeemus toi ihmiskuntaan aivan uuden vahingollisen viruksen, josta kaikki joutuisivat kärsimään. Niin ihmisen viaton luonto kuin heidän elinympäristönsä joutui korruption alle. Kaiken huipuksi jokainen ihminen ja jopa luonto joutuisivat kokemaan kuoleman, vihollisista viimeisimmän. Täysin toivoton ja järkyttävä tilanne, ilman mitään mahdollisuutta ihmisen itse korjata asiaa. Tähän tilanteeseen tarvitaan joku täysin ulkopuolinen persoona, jolla on kyky ja valta tuoda asiaan ratkaisu. Kuka on siis tähän arvollinen? Arvannetkin, että vain itse Jumala voi tuoda tähän ratkaisun. Niinpä jo samassa lankeemus-luvussa (1.Moos.3), Jumala antaa lupauksen ratkaisusta: Tässä tulee hyvät maailmanhistorian ensimmäinen ilmoitus ilosanomasta eli evankeliumista: Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.” 1.Moos.3:15 Tätä lupausta kutsutaan nimellä pro-evankeliumi, koska se on ensimmäinen Jumalan antama lupaus ja kuvaus, tuoda lankeemukseen ja synti ongelmaan ratkaisu. Lupaus kuvaa ihmeellistä persoonaa, joka syntyy naisen siemenen kautta ja joka murskaa päävihollisen ja vapauttaa ihmisen. Tässä on viittaus historiallisiin tapahtumiin, jossa Jumalan Poika tulee ihmiseksi neitsyen kautta. Hän joutuu kokemaan kärsimystä, mutta hän murskaa vihollisen. Tästä tekstistä alkaa ns. Raamatun pelastushistoria, joka selkiytyy jokaisessa Raamatun kirjassa ja kirkastuu kun Jeesus tulee maailmaan: 25.Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. 26.Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?” 27.Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu… 46.Ja hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, 47.ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Luuk.24:25-27, 46-47 Palataanpa vielä Aatamin ja Eevan luo. Ennen tuon lupauksen antamista Jumala kysyy: Missä sinä olet? Ketä varten tämä kysymys? Jumala kyllä tiesi missä Aatami ja Eeva ovat, mutta he eivät tienneet mihin he olivat joutuneet. Kysymys vaatii vastausta ja Aatami vastaa: ”Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin.” 1.Moos.3:10 Aatamilla oli ollut läheinen suhde Jumalaan. Mitä todennäköisimmin hän tapasi Jumalan Poikaa päivittäin ja se mikä aiemmin oli tuonut iloa ja onnellisuutta, aiheuttikin Aatamissa nyt pelkoa ja ahdistusta. Niinpä Jumalan Pojan äänen kuullessaan, hän pakeni ja piiloutui. Tämä osoittaa Aatamin ajatusten syvän korruption. Hän luuli voivansa paeta kaikkitietävää Jumalaa. Ääni, joka oli riemastuttanut aikaisemmin, tuottikin nyt pelkoa! Näin langennut ihminen tulkitsee tilanteen kun hän kohtaa hiemankaan Jumalan hyvyyttä ja pyhyyttä. Hänen tekee mieli piiloutua ja paeta, pelko, häpeä ja syyllisyys sisimmässään. Ongelmaa vielä lisää se, että metsässä on nykyään paljon muitakin ihmisiä, jotka koettavat parhaansa mukaan selittää mikä ihmiskuntaa mättää ja kuinka asia pitäisi ratkaista. Kaikki ’metsästä’ löytyvät uskomukset, maailmankuvat ja ismit koettavat antaa ihmiselle selityksen meidän alkuperästä ja tarkoituksesta: Mistä olemme tulleet, mikä maailmassa on pielessä ja millainen olisi paras ratkaisu ongelmiimme. Ihminen etsii perimmäistä selitystä mistä tämä korruptio ja maailmassa oleva pahuus on saanut alkunsa. Jos tutustut esim. 1800-1900 luvun sekä nykypäivän filosofeihin, niin he kaikki koettavat parhaansa mukaan selittää mistä ihmisen pahuus ja korruptoituneisuus johtuu. Moni heistä tunnistaa nuo Aatamin ja Eevan ensimmäiset negatiiviset kokemukset: pelon, häpeän ja syyllisyyden. Mistä sitten apu jos kerran ihminen ei asiaa voi ratkaista? Metsästä löytyy siis paljon ihmisiä, jotka yrittävät hukuttaa syyllisyytensä mitä erilaisimmin konstein, apua kuitenkaan saamatta. Palataanpa vielä tuohon syyllisyyteen. Langenneen ihmisen on vaikea tunnustaa olevansa syyllinen. Näin kävi myös Aatamille ja Eevalle. He väistivät ensin oman vastuunsa ja selittivät tekojensa johtuneen tuosta toisesta; koska tuo nainen antoi minulle, tai koska joku muu saattoi minut tekemään näin. Tuttua meille kaikille. Syyllisyyttä koetetaan selittää lieventävillä asia haaroilla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuo vaimo sai minut hermostumaan ja sitten minä … minä vain reagoin asiaan koska ne muut saivat minut sellaiseen mielentilaan. Huomaatko? Syyllinen koettaa kaikin keinoin oikeuttaa oman tilansa ja tekonsa, hän haluaa pysyä metsässä, pimennossa eikä tulla paljastetuksi. Jumala siis kutsuu sinua: ”Missä sinä olet” ja sinun on parasta vastata, jotta saisit todellisen avun. Ei ole kuitenkaan helppoa tunnistaa ja tunnustaa omaa todellista tilaansa ja astua esiin, paljastettuna ja haavoittuvaisena. Ihmisen tulee vastata Jumalan kutsuun, jotta hän voisi vastaanottaa vapautuksen. Kun vastaamme Jumalan kutsuun, niin astumme esiin hänen eteensä täysin paljastettuna ja alastomana. Sanottakoon, että olet joka tapauksessa alaston ja paljastettu Jumalan edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Heprea.4:13). Jumalan näkökulmasta olet jo alaston ja paljastettu – tässä kohdassa puhutaan siitä kun ihminen ITSE käsittää oman oikean tilansa. Kun Pyhä Henki paljastaa ihmiselle hänen tilaansa niin se ei ole aivan helppoa sulateltavaa. Langennut mieli kun näkee asian ensin todella huonona ja pelottavana asiana. Moni asia koettaa tällöin pimentää tätä todellisuutta ja estää ihmisen vastaamista Jumalan kutsuun. Aatami ja Eeva vastasivat ja saivat kokea Jumalan avun. Heidän kauhea ja aiheellinen pelko, häpeä ja syyllisyys käsiteltiin. Jumala antoi lupauksen tulevaisuudessa tapahtuvasta lopullisesta ratkaisusta, mutta hän myös vapautti heidät elämään hänen yhteydessään tämän langenneen maailman keskellä. Jumala puetti Aatamin ja Eevan ja lähetti heidät pois Paratiisista, johon ihmiskunta kerran tulisi palaamaan (tästä kerroin edellisessä artikkelissani). Pelastushistorian päätapahtumat avautuvat juuri Pääsiäisen sanomassa. Koko Raamatun historia, tapahtumat, lupaukset ja profetiat täyttyivät juuri Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tämä mahdollistaa ihmisen täydellisen pelastumisen ja vapautumisen lankeemuksesta ja sen seurauksista. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema kun Jumalan Poika nousee ylös ja osoittaa, että ”Se on täytetty”, kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat nyt ylös nousseessa Kristuksessa. Apostoli Johannes summaa ytimekkäästi kuinka ihmisen tulee vastata Jumalan kutsuun: 5.Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. 6.Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. 7.Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 8.Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. 9.Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10.Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. 1.Joh.1:5-10 Näin ristin hullutuksesta so. evankeliumin ydinsanomasta, tuleekin ihmiselle maailmankaikkeuden arvokkain aarre. seuraavaksi Evankeliumin muuttavasta voimasta Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ilm.2:7
Jumalan suunnitelma ihmiselle ylittää kaikki parhaimmatkin käsityksesi ihanuudesta ja hyvyydestä, koskipa se sitten terveyttäsi, elämistä muiden rakkaiden kanssa, onnellisuutta tai lyhyesti sanottuna täydellistä hyvinvointia kaikilla elämän mittapuilla. Kyse ei ole vain sinun lyhyestä elämästäsi tässä ajassa vaan elämästä, joka jatkuu ja jatkuu ilman loppua. Kaiken lisäksi jos ymmärtäisit millaisesta mielentilasta ja onnellisuudesta tässä on kyse, niin haluaisit varmasti päästä osalliseksi tällaisesta siunauksesta. Se on mahdollista, mutta kerronpa ensin hiukan historiaa ja kuinka se on paljastettu meille. ENSIMMÄINEN LANKEEMUS Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Heidät luotiin elämään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen täydellisessä yhteydessä, nauttien toistensa hyvästä seurasta ja palvellen tehtävissä, jotka Jumala oli antanut ihmiselle (1.Moos.1-2). Raamattu antaa ymmärtää jopa Aatamin ja Eevan päivittäin tavanneen Jumalan kanssa (1.Moos.3). Lyhyesti sanottuna Aatami ja Eeva elivät onnellista ja vilpitöntä yhteyttä Jumalan ja toistensa seurassa. Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa kerrotaan kuinka ihminen on alusta pitäen tarkoitettu elämään Jumalan Pojan Jeesuksen kautta tässä, voisipa sanoa, jopa euforisessa tilassa. Jo ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään. Ef.1:4 Rakkaussuhteen yksi peruskulmakivi on sen vapaaehtoisuus eli toisin sanoen vapaaehtoinen halu elää rakkaansa kanssa. Jos suhde olisi pakotettu niin se ei enää olisikaan rakkautta vaan aivan jotain muuta. Aatami ja Eeva joutuivat kiusaukseen, jossa langennut enkeli Saatana halusi rikoskumppaneita ja houkutteli ihmisen epäilemään Jumalan hyvyyttä ja valitsemaan omat standardit Jumalan sijaan. Näin ihminen itse ajatteli voivansa päättää mikä olisi oikein tai väärin. Ajatuksena oli, että heistä itsestään tulisi jumalankaltaisia, riippumattomia Jumalasta. Traagista tässä lankeemuksessa oli se, että vaikka ihminen luuli saavuttavansa jumalankaltaisuuden omilla saavutuksillaan ja teoillaan, niin hän sen sijaan lankesi pois Jumalan yhteydestä, jossa hän oli jo nauttimassa Jumalan kuvana olemisesta ja muutosprosessista. Saatan petti ihmisen ja eksytti hänet pois Jumalan Pojan, Jeesuksen yhteydestä. Tästä syystä ihminen ajettiin pois Paratiisista ja hän joutui pakolaisuuteen, elämään ainaisessa vaarassa, kuoleman varjostaessa häntä ja lopulta saavuttaen jokaisen paratiisin pakolaisen! Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu. 24.Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. 1.Moos.3: 23 Tästä alkoi ihmiskunnan taistelu löytää takaisin Jumalan suunnitelmiin, mutta mitä tehdä kun Paratiisin tie on nyt suljettu? Tällä tiellä ovat vartijat, joita kukaan ihminen ei voi ohittaa, olipa se sitten hänen omia saavutuksiaan, viisautta, hänen parhaita ominaisuuksiaan tai tekojaan. Kuinka sitten löydämme takaisin tuonne Jumalan Puutarhaan? SEURAAVAT LANKEEMUKSET Jumala ei jättänyt ihmistä oman onnensa nojaan vaan antoi lupaukset tulevasta Pelastajasta, joka löytyy jo samasta luvusta, jossa ihmiset lankesivat pois Hänen suunnitelmistaan (pro-evankeliumi). Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän. 1.Moos.3:15 Jumalan pelastushistoria löytyy myös jokaisesta Raamatun kirjasta, nivoen yhteen Jumalan ison suunnitelman palauttaa ihmiset takaisin Hänen yhteyteensä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. 26.Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?” 27.Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu. Luuk.24:25-27 Heprealaiskirje ilmaisee asian näin: Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. 2.Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat. 3.Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja Hänen olemuksensa kuva, ja Hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä Hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Hepreal.1: 1-3 JUONEN PALJASTUS (ps. jos et ole vielä lukenut Raamattua niin seuraavassa osiossa on juonen paljastuksia, jotka kertovat miten kirja etenee) Jumala valitsi ensin yhden miehen Aabrahamin ja hänen perheensä välikappaleeksi pelastussanomansa vastaanottajiksi ja sen ilmoittamiseksi kaikille kansoille (1.Moos.12). Aabrahamin kanssa tehty liitto teki hänen jälkeläisistään pelastussanoman kantajia, joiden kautta Jumalan ilmoitus saatettiin vähitellen myös kirjalliseen muotoon. Tästä Raamatusta (VT ja UT), joka on kokoelma n. 1500 vuoden ajalta ja yli 50 eri kirjoittajan käsialaa, omaa silti saman pääjuonen, joka menee läpi koko Raamatun ja sen historian. Stoori / juoni voidaan ilmaista näin: Luominen, lankeemus, lunastus ja kaiken lupausten lopullinen täyttymys. Pääasiallinen sanoma keskittyy erityisesti lunastukseen, joka paljastuu askel askeleelta ja kirkastuu sitten UT:ssa, jossa Messias eli Kristus ilmestyy. Raamatun kolmannessa luvussa mainittu pelastaja tulee ihmiseksi kuten UT:n evankeliumit sen paljastavat meille. VALITTU KANSA JA TEHTÄVÄ Aabrahamista polveutuneen juutalaisen kansan tehtävänä oli elää Jumalan ilmoituksen todistajina kaikkien muiden kansojen keskellä. Heidän tuli olla erilainen kansa ja yksi heidän päätehtävistään oli ylläpitää Jumalan ilmestysmajan palvelusjärjestelmää ja erityisesti sen syntiuhriseremonioita niin kuin Jumala oli ne heille tarkasti ilmoittanut. Tärkein osa tuossa seremoniallisessa tehtävässä oli huolehtia alttarilla hoidetut tehtävät. Tämä ei ole mikään triviaali asia vaikka lukiessasi kolmatta Mooseksen kirjaa, voit vain ihmetellä erilaisten uhrien hyvin tarkkoja kuvauksia; miten ja missä tapauksissa ne piti uhrata. Nämä kaikki uhrit ja toimitukset ovat esikuvia, kuten UT:n Heprealaiskirje ne meille tarkentaa. Lyhyesti: On vain yksi paikka ja yksi alttari, jossa ihmisen lankeemus ja synnit voidaan käsitellä. Ei ole olemassa muuta paikkaa tai mahdollisuutta. Jumalan käskystä Mooseksen aikainen ilmestysmaja ja myöhemmin Jerusalemiin rakennettu temppeli, kuvasivat Jumalan pelastushistoriallista suunnitelmaa tuoda ihminen takaisin jumalayhteyteen, Eeden paratiisiin - yhden tien ja oven kautta. Siksi ilmestysmajan ja temppelin koristelu, esineiden ja esimerkiksi verhojen ja ovien asettelu kuvasivat tuota Jumalan puutarhaa monilla hienoilla elementeillä, muistutuksena meille mistä meidät oli ajettu pois ja mihin meidän on mahdollisuus palata. Ilmestysmajaa ja temppeliä tuli siis hoitaa ja käyttää tarkalleen kuten Jumala oli määrännyt. Miksi juutalaiset sitten joutuivat maanpakolaisuuteen ja vieläpä useampaan otteeseen? Pääasiallinen syy oli se, että he luopuivat oikeasta Jumalan palvelemisesta, jossa oikea syntiuhri oli kaikkein tärkein elementti jumalasuhteen ylläpitämisessä ja sen paljastamisena myös muille kansoille. Juutalainen kansa sortui epäjumalanpalvelukseen, josta useat profeetat varoittivat useiden vuosien aikana. Epäjumalanpalveluksen ydinongelma paljastui suhteessa tuohon yhden alttarin ja yhden paikan teologiaan. Israel uhrasi syntiuhrejaan sekä muita uhreja useilla eri paikoilla ja näin sortui ns. synkretismiin (uskontojen toisiinsa sekoittumista ja yhteensulautumista) ja monien eri jumaluuksien palvelemiseen. Tästä oli hyvin vakavat seuraukset kansalle ja lopulta se johti heidät pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin temppelin hävitykseen. Miksi tuo yksi alttari ja yksi paikka on niin tärkeä asia? Oliko se nyt niin vakavaa jos muuallakin poltellaan uhreja ja ihmiset rukoilevat eri jumalia? Vastaus: Kyllä on. Kaikki muut uhrit ja uskomukset, epäjumalat ja ihmisten omat standardit ovat vakava rikos itse pyhää Jumalaa vastaan. Ihminen menettää tällöin mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi, päästä jumalayhteyteen ja sitä kautta Jumalan pelastussuunnitelman osallisuuteen. Hän menettää mahdollisuuden iankaikkiseen elämään, Jumalan Paratiisissa. VT:n kaikki temppeliuhrit ovat esikuvia Jeesuksen Kristuksen täydellisestä, ainutkertaisesta uhrista, joka täyttää kaikki vaatimukset, joita ihminen ei koskaan voi täyttää. Tästä syystä israelilaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen. He halveksivat Jumalan käskyjä ja alttaritoimia, joita heidän tuli hoitaa tarkalleen niin kuin heille oli määrätty. Epäjumalanpalvelus paljastui suhteessa tuohon yhteen alttariin. Näin kävi Israelin kansalle ja heidät siirrettiin pois Israelista! Aatami ja Eeva, sekä Jumalan luvattu kansa Israel, ajettiin pois Paratiisista koska he luopuivat ainoasta tiestä, joka johtaa ihmiset jumalayhteyteen: Juutalaiset luopuivat ’Paratiisin ovesta’, joka pidettiin esillä Mooseksen aikana ilmestysmajassa ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä ja erityisesti sen uhrialttari toimituksissa. Molemmissa tapauksissa Jumalan evankeliumi – armo vaihdettiin johonkin muuhun. Seuraukset olivat katastrofaaliset. SEURAKUNTA TÄNÄÄN Miten tämä yksi alttari ja uhrauspaikka liittyy meidän aikaamme ja seurakuntiin? Kaikilta osin, sillä edelleen Jumala kutsuu ihmisiä tälle yhdelle tielle, josta on pääsy Jumalan Puutarhaan. Jumala on asettanut meille yhden tien ja yhden uhrin, jonka kautta ihminen pääsee jumalayhteyteen. Johanneksen evankeliumissa on hyvä teksti tähän liittyen: Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?” 6. Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joh.14:5-6 Missä on tie takaisin? Miten löydät sen? Lyhyesti sanottuna se löytyy Jeesuksessa. Hän on tie Jumalan Puutarhaan. Hän on se ainoa uhri joka riittää! Jeesus on evankeliumi eli hyvä uutinen, joka pelastaa ihmisen täydellisesti ja hoitaa hänen syntiongelmansa, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Tästä syystä evankeliumi Kristuksesta Jeesuksesta on seurakunnan tärkein sanoma, jonka ympärille meidän tulee kokoontua, varjella tätä viestiä so. sanomaa ja huolehtia, että ihmisillä on mahdollisuus kuulla tästä ainoasta tiestä. Tässä langenneessa ajassa Jumalan seurakunta kokoontuu siis Jumalan pelastusteon ja -sanoman äärelle. Tästä syystä esim. apostoli Paavali joutui nuhtelemaan Galatian alueen seurakuntia kovin sanoin. He olivat luopuneet ja luopumassa evankeliumin sanomasta ja lisänneet siihen omia standardeja ja aatteita. He olivat perustaneet omia alttareita luullen niiden riittävän pelastumiseen ja uskon harjoittamiseen. Tämä oli sama erehdys johon israelilaiset lankesivat! 6.Minua ihmetyttää, että te niin pian olette luopumassa hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. 7.Se ei kuitenkaan ole mikään toinen evankeliumi. Jotkut vain hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumia. 8.Mutta jos joku meistä – tai vaikka enkeli taivaasta – julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9.Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. Gal.1:6-9 Te mielettömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Gal.3:1 Joko ymmärrät miksi Paavali puhuu näin ankarasti Galatian seurakunnille ja tätä kautta myös meille? On siis kyse elämästä ja kuolemasta, iankaikkisesta elämästäsi. Tämä sama viesti ja sanoma on tarkoitettu kaikille kansoille kaikkialla. Ei ole muuta evankeliumia – ilosanomaa. Tästä syystä meidän ja seurakuntien on syytä pureutua ja olla selvillä Raamatun pelastussanoman sisällöstä, mikä se on ja mitä se ei ole. (tästä aiheesta lisää myöhemmin) 25.Kunnia hänelle, joka voi vahvistaa teitä minun julistamani evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen saarnan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, josta ikiajoista asti on vaiettu 26.mutta joka nyt on ilmoitettu ja profeetallisten Kirjoitusten kautta tehty tiettäväksi iankaikkisen Jumalan käskystä kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. 27.Kunnia Jumalalle, ainoalle viisaalle, Jeesuksen Kristuksen kautta aina ja iankaikkisesti! Aamen. Room.16:25-27 |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |