PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Jatkoa edelliseen (katso alla)
SUORAAN EVANKELIUMIN TOTUUDEN MUKAAN Paavalin kirjeessä galatalaisille, apostoli Paavali kirjoittaa Jerusalemin vierailustaan ja kuinka pakanoiden kääntyminen kristityiksi otettiin vastaan messiaanisten juutalaisten toimesta, väittelyjen ja kiivailujen jälkeen lopulta jopa rohkaistiin siihen. Ei-juutalaisten eli pakanoiden kääntymistä ei alkuseurakunnan aikaan ymmärretty kovinkaan laajasti ja vain harvat messiaaniset juutalaiset ajattelivat, että iankaikkisen evankeliumin salaisuus pitäisi julistaa myös muille kansoille. Jopa kaikkien tuntemalla apostoli Pietarilla oli vaikea sisäistää tätä asiaa. Jerusalemista oli jopa lähtenyt joukko uskonnollisia messiaanisia uskovia käännyttämään pakanakristittyjä juutalaiseen kansallis-identiteettiin ja erityisesti heidän seremonialakien noudattamiseen. Apostolien tekojen luvussa 15 asiasta kerrotaan hyvin seikkaperäisesti ja jos olisimme tuolloin olleet paikalla, niin olisimme nähneet melkoisen tunteiden ja väittelyiden vyöryn. Niinpä kun nämä uskonnollisiin Vanhan Liiton tapoihin ja juutalaiseen kulttuuriin käännyttämään pyrkivät miehet tulivat Antiokian seurakuntaan, tavoitteenaan kristittyjen muuttaminen heidän kaltaisikseen, paikallisen seurakunnan vastuuhenkilöiden oli puututtava asiaan. Apostoli Paavali ja Barnabas lähtivät Jerusalemiin selvittämään asiaa. Sieltähän tämä oppi oli myös lähtöisin ja asia piti selvittää siellä. Jerusalemissa Apostoli Paavali kertoi pakanoiden kääntymyksestä ja jopa nuhteli messiaanisia Jerusalemissa asuvia uskovia tai ainakin osaa heistä (Paavali oli itse myös messiaaninen uskova ja tunsi entisenä fariseuksena juutalaiset uskontosäädökset ja kulttuurin perinpohjaisesti), sillä he koettivat vääntää Uuden liiton uskovia vanhan liiton lakien ja säädösten alle. Apostoli Pietari jatkoi todistamista ja sanoi: ”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Apt.15:10-11 Niinpä kun Pietari kertoi komitealle vuosia aikaisemmin saaneesta ilmestyksestä ja Roomalaisen komentajan kääntymyksestä, sekä Jaakob todisti, että onhan tuo kyllä mainittu myös Vanhassa Testamentissa, niin väkijoukko rauhoittui ja lopulta johtajisto päätti, ettei pakanuudesta kääntyviä tule raskauttaa juutalaisten kulttuurillisilla ja uskonnollisilla säädöksillä. Käykö näin vain muille, muttei meille? Niinhän sitä toivoisi, mutta kaikilla meillä on uskonkäsityksissämme ja tulkinnoissamme melkoinen määrä oman kulttuurimme vaikutusta. Sitä vain ei huomata helposti. Meillä on vaara muuttaa Jumalan Valtakunnan evankeliumi oman kansallisen ja/tai kulttuurimme näköiseksi. Tässä en tarkoita, etteikö meillä pidä olla jotain kulttuuria, sillä se olisi jopa mahdotonta, mutta ymmärrä mitä tarkoitan. Meidän tulee tarkata, ettemme muuta universaalia ja iankaikkista evankeliumia kulttuurimme puristuksessa joksikin muuksi kuin mihin se on alun perin tarkoitettu. Niinpä evankeliumin kompastukseksi voikin tulla meidän omat kulttuurilliset tapamme, jopa siinä määrin, että evankeliumi peittyy niiden taakse vesittäen tai turhentaen aitoa ja alkuperäistä sanomaa. Aitoon ja oikeaan sanomaankin voidaan kompastua, mutta se on sitten aivan toinen juttu. Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Matt.21:42-44 Nyt keskitymme kuitenkin Pietarin kasvuun juutalaisesta kalastajasta Jumalan Valtakunnan edustajaksi. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali kertoo tapauksesta, joka paljastaa kuinka kansallinen identiteetti ja kulttuuri voivat nousta merkittäväksi evankeliumia rajoittavaksi tekijäksi. Ja esimerkkitapauksemme tapahtui yhdelle kuuluisimmista evankelistoista ja apostoleista, Jeesuksen läheiselle opetuslapselle Pietarille. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Gal.2:11-14 Tässä vaiheessa ’koulutusta’ olisi jo kuvitellut, että Pietari olisi ollut sen verran vahva, ettei hän olisi antautunut oman juutalaisen kansan, kulttuurin ja uskonnollisten näkemysten valtaan. Toisin kuitenkin kävi. Meidän ei tule väheksyä kansallisten tapojemme ja uskomusten vaikutusta itseemme, sillä niillä on melkoinen valta ja jos siihen on sekoittunut hitusenkaan uskontoa, niin vaikutus voi olla jopa muita kulttuureja voimakkaampi. Huomaa, että suuri apostoli Pietari antoi pelolle vallan, joka sai hänet lankeamaan hetkeksi pois varmalta pohjaltaan, jopa niin, että Paavali joutui sanomaan: ”Ette vaella suoraan evankeliumin totuuden mukaan”. Eli langenneet veljet, Pietari heidän mukanaan, vaelsivat kieroon, ei Jumalan Valtakunnan suoraa tietä. Vakava nuhde! Näin Pietari lankesi juutalaisen kansallis- ja uskonnollismielisten paineessa uudelleen pakanoiden väheksymiseen ja antoi näin väärän ja jopa iljettävän kuvan Jumalan Valtakunnasta, armosta pelastumisesta ja ihmisten asemasta Jumalan edessä. Pietari heijasti kansallista identiteettiään ja sen säädöksiä, ei Jumalan Valtakunnan arvoja. Tämä luku Pietarin julkisesta nuhtelusta ei ole sattumalta Raamatussa vaan se on annettu meille kaikille opetukseksi. Raamattu on hyvin merkillinen kirja ja yksi erityinen piirre siinä on se, että se paljastaa jopa sankarien heikkoudet ja isotkin kämmit. Tätä ei muut historian kirjat tee, vaan päinvastoin ne kaunistelevat tapahtumia ja jättävät varsinkin suurmiesten harharetket ja erehdykset mainitsematta. Mutta Raamattu onkin Jumalan Valtakunnan opaskirja ja nyt Pietarin lankeemukset ovat hyvä esimerkki siitä, että kaikilla meillä on sama potentiaali erehtyä, eikä vähiten meidän oman kulttuurimme pimentämänä. Mitä ovat sitten meidän omat kulttuurimme, kansallisuutemme, perinnäistapojemme ja hengellisten kirkkokuntiemme vaikutukset näkemyksiimme? Voisiko meillä olla sokeita pisteitä ja kuinka ne tulevat meidän tietoisuuteemme? No, jos kerran apostoli Pietarilla kesti aikansa kasvaa kansallisesta identiteetistä kohti Jumalan Valtakunnan identiteettiä, niin eiköhän meilläkin ole siinä vielä melkoisesti työstettävää? Tai pitäisikö sanoa: Jumalalla on paljon työtä meidän kasvattamiseksi kohti Hänen Valtakunnan arvoja On varmasti monia asioita, jotka vaikuttavat kasvuumme Jumalan Valtakunnan kansalaisena. Mainitsen niistä tässä muutamia: a) Kuinka paljon olemme tekemisessä muiden kuin oman kirkkokuntamme kristittyjen kanssa? Tällä en tarkoita sitä, että sinun tulisi jättää oma paikkasi, vaan on hyvä tutustua muihinkin hyviin hengellisiin opetuksiin ja kulttuureihin. Näin saat itsellesi haastetta omiin näkemyksiisi ja mahdollisiin kulttuurisi (kirkkokunnallinen, kansallinen jne.) peittämiin alueisiin. Millään yhdellä seurakunnalla tai kirkkokunnalla, saatikka yhdellä ihmisellä, ei ole koko Jumalan ilmoitus hallussa. Tämä on muuten yksi hyvä kriteeri selvittää oletko mukana kultissa vai kristillisessä seurakunnassa. Jos joku opettaja tai profeetta nostetaan kaiken auktoriteettien ja varsinkin arvioinnin yläpuolelle, voit olla varma, että siinä ryhmässä on paljon erikoisoppeja, jotka eivät perustu Raamattuun (vaikka erityisiä Raamatun jakeita siihen käytetäänkin. Sielunvihollinenkin perusteli omia oppejaan Raamatun jakeilla Matt.4:1-11). Hyvä ystäväni kertoi esimerkin Keski-Aasiasta, jossa vanhoilliset seurakunnat joutuivat tarkistamaan omia käytäntöjään kun muslimitaustaisia ihmisiä alkoi tulla uskoon ja liittyä seurakuntaan. Näillä uusilla muslimitaustaisilla uskovilla oli kysymys: ”Miksi meidän pitää sulkea silmät ja ristiä kätemme kun rukoilemme. Emmekö voi nostaa kädet ylös tai eteen kuten muslimeilla on tapana?”. Tästä nousi melkoinen keskustelu vanhimmiston keskuudessa ja tutkittuaan asiaa he tulivat siihen lopputulokseen, että uudet käännynnäiset olivat oikeassa. Raamattuhan jopa kehottaa rukoilemaan kädet kohotettuna, käsien ristimisestä se ei puhu lainkaan (1.Tim.2:8). Näin eri taustasta tulevat ihmiset haastoivat seurakuntaa oikealla tavalla ja ottamaan huomioon muiden kansallisuuksien tavat (joka ulkoisesti osoittautui jopa Raamatullisemmaksi kuin heidän oma käytäntönä). Toki voimme löytää myös useita negatiivisia esimerkkejä, joissa ympärillä olevat pakanakulttuurit koettavat saada uskovat luopumaan evankeliumin totuudesta. Tätä tapahtuu paljon meidän suomalaisessa kristillisyydessä. b) Kuinka paljon olemme tekemisessä muiden maiden kristittyjen kanssa? Muiden maiden kristityt auttavat meitä huomamaamaan ja havaitsemaan meidän omia erityistapojamme, jotka joskus ovat saaneet hyvinkin tärkeän ja jopa väärän aseman seurakunnassa ja uskovien elämässä. Henkilökohtaisesti ulkomaalaisten uskovien tapaaminen ja heidän kanssaan toimiminen, on auttanut minua ymmärtämän paremmin Jumalan Valtakunnan laajuutta ja Raamatun sanomaa. c) Miten paljon olemme halukkaita tuntemaan Jumalan Valtakunnan kansalaisuutta ja antaa sen vaikuttaa elämäämme. Tämän on jokaisen huomioitava henkilökohtaisesti. Jos henkilö ei ota vastuuta itsestään ja omasta vaelluksestaan Kristuksessa, hän on monenlaisten oppien ja ajatusten heiteltävinä (Ef.4:14). Jumalalla on meille paljon annettavaa, mutta meidän vastaanottokykyä on lisättävä Pyhässä Hengessä. Tämä vaatii tutustumista Jumalan sanaan ja suostumista Hänen nuhdeltavaksi ja ohjattavaksi. Muistan kun nuorena uskovana havaitsin, että Jumala selvästi nuhteli minua asenteissani muihin kansalaisuuksiin. Minulla oli tapana kertoa naapurikansoista heitä alentavia vitsejä, mutta Jumala otti minut niistä kiinni. Sanottakoon, että edelleen kerron vitsejä, mutta huomattavasti paremmalla tavalla. d) Kasvava Raamatun tunteminen kaikilla elämänalueilla. Kulttuurimme tahtoo väistämättäkin vääristää Raamatun kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Esimerkiksi meillä länsimaissa ei tahdota uskoa lainkaan, että on olemassa persoonallinen paha olento ja hänen demonijoukkonsa. Tätä väheksytään eikä edes huomata kuinka nämä sielunvihollisen voimat vaikuttavat keskellämme. Afrikassa suurin osa ihmisistä ymmärtävät, että näitä voimia on, vaikkakin monilla heistä on vääränlainen käsitys niiden vaarallisista voimista. Joka tapauksessa siellä tiedostetaan hengellisen maailman todellisuus. (2.Tim.2:25-26) e) Raamatullisen ihmiskuvan tärkeyttä ei voi jättää huomiotta kun puhumme kulttuurien vaikutuksesta meihin. Väistämättä vääristyneet ja vahingolliset kulttuurivaikutukset ja vahingolliset opit näkyvät suhtautumisena erilaisiin ihmisiin. Ylimielisyys näkyy helposti: äärikansallisena, nationalistisena, erilaisuutta halveksuvana asenteina, jotka ovat ajankohtaisia täällä meillä Suomessa. f) Millaisen kuvan annamme seurakuntana? Tai tarkemmin sanottuna, millaisen kuvan seurakuntasi antaa Jumalan Valtakunnasta? Onko se keskiluokkaisten, verrattain hyvätuloisten kerho, johon työttömän tai yksinäisen on vaikea tulla? Onko seurakuntakulttuurisi pienen piiriin tulkintaa, johon on vaikea päästä mukaan vai otatteko huomioon eri kulttuureista ja taustoista tulevat ihmiset, niin että heillä olisi mahdollisuus ymmärtää evankeliumin universaalius. Jumala kun ei ole vain jokin ’paikallinen’ jumala vaan Kaikkivaltias ja iankaikkisen Valtakunnan Kuningas. Suoraan evankeliumin mukaan vaeltaminen tulee näkyviin asenteissamme ja siinä kuinka kohtaamme muita ihmisiä ja varsinkin niitä, jotka tulevat erilaisesta kulttuurista kuin me. Mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalan Valtakunnan kulttuuria ja sen Kuningasta, sitä paremmin Jumala pääsee vaikuttamaan keskellämme. Oletko samaa mieltä?
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |