PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Mysteerin avaaminen jatkuu
Ef. 3:10-11 Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Seurakunta on mysteeri, koska se on yhteisö, joka heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, uudesti luotua sukukuntaa, joka on lähtöisin ”toisesta maailmasta”, se on, täydellisestä ja synnittömästä todellisuudesta. Luuk 17:20-21 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” R.C. Sproul sanoo artikkelissaan ’Näkymättömästä valtakunnasta todistaminen’ (Bearing Witness to an Invisible Kingdom),[1] seurakunnan tehtävänä on todistaa tuosta näkymättömästä valtakunnasta, tai kuten Calvin sanoi, kirkon tehtävänä on tehdä Kristuksen näkymätön valtakunta näkyväksi. Vaikka se on näkymätön, se on kuitenkin todellinen. Seurakunta on samaan aikaan näkymätön ja näkyvä. Se edustaa valtakuntaa, joka on jo täällä ajassa, mutta ei vielä kaikessa sen kunniassaan ja kauneudessaan. Tämän valtakunnan Kuningas on läsnä Pyhän Hengen ja hänen edustajiensa kautta, joka on hänen seurakuntansa. Kuningas myös palaa takaisin hallitsemaan kaikkia muita valtakuntia kuten Danielin kirjan luku 7:13-14 paljastaa: Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä.” Myös Psalmi 2 puhuu tästä Kuninkaasta ja muista valtakunnista seuraavasti: 1.Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat? 2.Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan: 3.”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” 4.Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä. 5.Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan: 6.”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” 7.Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. 8.Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi. 9.Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.” 10.Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit! 11.Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa. 12.Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Seurakunnan mysteeri liittyy sen kaksijakoiseen ilmentymään: Se on samaan aikaan todistus viimeisestä ja täydellisestä tulevasta valtakunnasta, joka täyttää kerran kaiken maan ja toisaalta se on läsnä tässä langenneessa ajassa heikkouden kautta ja juuri tämä hämää monia. Jumalan valtakunta ei tullutkaan sen kaikessa täyteydessään kuten niin monet juutalaiset sekä opetuslapset aikanaan olettivat, vaan se tuli pienen kasvin tavoin, joka vähitellen täyttää kaiken maan. Tähän samaiseen oletukseen lankeavat myös aikamme menestysteologit, jotka kuvittelevat, että heidän tulisi nähdä (usein jopa käskyttämällä) Jumalan valtakunnan kaikki lupaukset, jotka liittyvät terveyteen, menestykseen ja onneen. Heidän teologiansa voisi tiivistää sanoihin: ’nyt-ja-heti’. Kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä huomenna. Mielenkiintoista kuitenkin on, että heidän kiinnostuksensa lähes poikkeuksetta keskittyy heidän omaan kunniaansa ja menestymiseensä, varsinkin heidän oman talouden suhteen! UT antaa kristityn ja seurakunnan elämästä aivan toisenlaisen kuvan. Jeesus puhui useissa vertauksissaan Jumalan valtakunnasta kuten pienestä siemenestä, josta kasvaa puu tai hapatuksesta, joka hapattaa koko taikinan, ei yhdellä kertaa, nopeasti, vaan pikkuhiljaa. Annan tässä hyvän vinkin, joka auttaa ymmärtämään Raamatun isoa kuvaa Jumalan lupausten toteutumisesta ja täyttymisestä niin uskovan kuin seurakunnan kohdalla. Se on – ’NYT-JA-EI VIELÄ’. Jeesuksen inkarnaation aloitti maailman palauttamisen ennalleen (jopa paremmaksi), takaisin Jumalan tahtoa kohti. Monet Jumalan lupaukset alkoivat toteutua Kristuksen lunastuskuolemasta jälkeen. Tämä oli maailmankaikkeuden historian käännekohta, jolloin ”vedet alkoivat jälleen kerran virtaamaan Jumalan valtakuntaa kohden”. Tällä tarkoitan sitä, että Jeesuksen ennalta profetoitu syntiuhri aloitti käänteentekevän ja historiallisen muutoksen kohti kaiken täyttymystä. Emme kuitenkaan vielä näe kaikkea Jumalan täyteyttä: 1 Joh. 3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Kaiken täyttymys on siis vielä edessäpäin, kuten uskovan uuden ylösnousemusruumiin ilmestyminen, luonnon ennalleen asettaminen ja Jumalan koko kirkkauden ja kunnian ilmestyminen kaikkialla maailmassa. Tämä samainen ’nyt-ja-ei vielä’ -todellisuus näkyy myös uskovan pyhityselämässä. Hän on jo Jumalan perheen jäsen, Kristus asuu hänessä Pyhän Hengen kautta ja hänet on tarkoitettu kasvamaan kasvin tavoin pikkuhiljaa. Kaikkien lupausten täyttymys on kuitenkin vielä edessäpäin. Näin Paavali kuvaa uskovan oikeaa asennetta ja uskoa: Fil. 3:12-14 Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen. Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa Uskova on siis jo Jumalan valtakunnan jäsen, osallinen Pyhästä Hengestä ja silti hän on samaan aikaan heikko saviastia, keskeneräinen, jonka ”ulkoinen olemus” ei vastaa vielä kaikkea Jumalan lupausten todellisuutta. Tämä vaatii uskovalta suostumista oppilaana elämiseen (meillä käytetään opetuslapseus -sanaa vaikka alkukielissä tuota lapsi sanaa ei ole. Lapsi sana on mahdollisesti tullut meille ruotsinkielen vaikutuksesta) ja hänen kasvuprosessia kohti enenevää Kristuksen tuntemisesta. Uskovan asema on siis jo taattu, mutta hänen vaellus ja kasvu tapahtuu yhteistyössä Pyhän Hengen työn kautta. Tässä kohden seurakunnan merkitys paljastuu eli millainen käsitys ja suhde kristityllä on paikalliseen uskon ilmaisuun, seurakuntaan. Tämä ratkaisee paljolti miten hänen hengellinen kasvunsa etenee. Hän ei kasva vain yksin vaan se vaatii hyvää seurakuntaa, jossa Kristus on kaiken keskiössä. Paavali puhuu hengellisestä alaikäisyydestä, joka on vaarallinen tila ja vastaavasti kasvu hengelliseen aikuisuuteen tapahtuu hyvän seurakuntaruumiin yhteydessä. Ef. 4:11-16 11.Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi 12.tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13.kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. 14.Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, 15.vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. 16.Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. Tässä keskeneräisessä maailmassa ei siis ole syytä kompastua vajavaisuuteen koskipa se sitten seurakuntaa tai uskovan omaa tilaa. Meidän tulee ottaa Jumalan antamat armovälineet aktiiviseen käyttöömme: uskovien seurakuntayhteys ja mm. sakramentit: kaste ja Herran ateria (ei vain ulkoisena toimituksena vaan erityisesti niiden sisällön ja merkityksen takia), josta puhun myöhemmissä blogeissani. Tässä kohtaa meillä on siis PALJON PARANNETTAVAA JA YKSI ISO MYSTEERI ON RATKAISTAVANA: mikä paikka seurakunnalla on sinun hengellisessä kasvussasi? Pohdittavaksi:
[1] It is the task of the church to bear witness to that invisible kingdom, or as Calvin put it, it is the task of the church to make the invisible kingdom of Christ visible. Though invisible, it is nevertheless real. (www.ligonier.org/posts/bearing-witness-invisible-kingdom).
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |