PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
1. Kor.12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. Apt. 5:23 Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.” Ef. 3:10-11 Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Seurakunta on melkoinen mysteeri varsinkin kun se elää keskellä langennutta maailmaa ja on itse myös osallinen kaikista sen heikkouksista, mutta samaan aikaan se on Jumalan ilmestysmaja, jossa Kristuksen on tarkoitettu paljastuvan monella eri tavalla lähetyskäskyn kehotuksen mukaisesti ja vieläpä kaikille kansoille. 2 Kor. 4:7-11 7.Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8.Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9.vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.10.Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11.Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Vaikka evankeliumi siis tulee täydellisestä maailmasta, on se tarkoitettu etenevän ”vaakatasossa”, ihmiseltä ihmiselle. Tavallinen lankeemuksesta osallinen ihminen, joka on saanut omakohtaisesti kokea syntien anteeksisaamisen Kristuksessa, on tarkoitettu elämään Jumalan evankeliumin todistajana koko elämällään, kaikkina aikoina, yhdessä muiden uskon perheenjäsenten kanssa. Seurakunnan ja myös uskovan keskeneräisyys ei siis ole este Jumalan todellisuuden ja erityisesti evankeliumin leviämiselle vaan se kuuluu Jumalan suunnitemaan. Usein evankeliointi nähdään yksinomaan yksilökeskeisenä toimintana ja sen ajatellaan tapahtuvan lähinnä kaduilla ja/tai isoissa tapahtumissa. Kuinka rajallinen ja jopa vääristynyt kuva tämä onkaan. Tietysti evankeliointia tulee tapahtua noillakin alueilla, mutta entäpä koko seurakunnan todistus? Itsekin kyllä teen ovityötä varsinkin opiskelijoiden parissa, mutta se on lähinnä ”evankeliumiin valmistavaa” ja ensikosketusta Jumalan pelastussanomaan Kristuksessa. Evankeliumin heijastamista ei ole tarkoitettu vain jollekin sissiryhmälle vaan koko seurakunnalle. Jumala on kutsunut kaikki oppilaansa so. seuraajansa edistämään valtakuntansa laajenemista ja usein miten se tapahtuu hyvin intiimisti, ihmiseltä ihmiselle, ei niinkään suurissa kokouksissa, joissa valitettavan usein etsitään enemmänkin jotain tiettyä tunnelmaa kuin, että siellä ohjattaisiin ihmiset ymmärtämään evankeliumia. Esimerkkinä voisi mainita ensimmäisen vuosisadan ihmiset. Roomassa uskovien isommat kokoukset ja ”katutyö” oli tuolloin liki mahdotonta. Valtio ja keisari rajoittivat kristittyjen toimintaa hengenlähdön uhalla. Niinpä seurakunnan todistus oli suurilta osin yhdeltä henkilöltä toiselle ja pienen opetuslapsijoukon kohtaamista, rakkauden osoittamista hädänalaisille. Toisaalta seurakunnan kokoontumiset olivat usein myös salaisia ja tapahtuivat hyvin erilaisissa paikoissa, katakombeja myöten. Evankelioinnin ja evankeliumin kirkastuminen uskovan elämässä, ei tulisi jäädä vain jonkun erikoisryhmän asiaksi vaan on koko Kristuksen ruumin tehtävä. Seurakunnan merkitys on erityisen ilmeinen varsinkin evankelioinnin yhteydessä. Timothy Keller sanoo osuvasti: vain henkilö, jota evankelioidaan jatkuvan palvonta- ja paimenyhteisön yhteydessä, voi olla varma siitä, että hän tulee vihdoin kotiin, elintärkeään ja pelastavaan uskoon.[1] Miksi näin? Meillä Suomessa vaikuttaa hyvin yksilökeskeinen käsitys uskovana elämisestä. Se ei ainoastaan heikennä seurakunnan todistusta vaan on vaarallinen ilmiö erityisesti juuri uskoon tulleelle ja pelastusta etsivälle ihmiselle. Eipä ole tavatonta, että juuri uskoon tullut henkilö joutuu etsimällä etsimään sopivaa seurakuntayhteyttä / evankeliumikeskeistä pienpiiriä. Hänhän ei useinkaan aluksi tiedä onko mahdollinen ryhmä hyvä hänelle. Pieni lapsi on otollinen uuden oppimiseen kunhan hänellä on siinä hyvä perheyhteisö tukenaan, samoin on myös juuri uskoon tulleen laita, hän tarvitsee kasvattavaa ympäristöä, joka on Jumalan luoma seurakunta. Peräänkuuluttaisinkin tässä yhteisön yhteisestä todistusta, joka antaa laajemman kuvan Kristuksen evankeliumista. Esim. alussa lainaamani Efesolaiskirjeen jakeet nousevat seurakuntaruumiin moninaisuudesta ja kuinka Jumala on tarkoittanut, että kristittyjen erilaiset lahjat ovat tarkoitettu siunaamaan muita ja antamaan myös kokonaisemman kuvan Jumalan valtakunnasta ja itse Jumalasta. Esimerkiksi joillakin kristityillä on erinomainen taito osoittaa vieraanvaraisuutta, joka on hyvin tärkeä osa evankeliumin todistusta. Joku toinen taas osaa avata evankeliumin laajuutta ja monipuolisuutta sanallisin taidoin. Jo pelkästään nämä kaksi erilaista lahjaa yhdessä saisivat monet seurakuntamme kasvamaan, saatikka sitten, että uskovat suostuvat elämään ja toimimaan muillakin tavoin yhdessä evankeliumin asialla. Tällöin seurakunta toteuttaa kutsumustaan heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja läheisyyttä tässä rikkoutuneessa maailmassa. Yksi suurimpia ihmetekoja on oikeastaan uskovien perheyhteys. Jeesuksen oppilaiden keskinäinen suhde puhuttelee, varsinkin jos tämä joukko on hyvin erilaisista taustoista ja etnisistä ryhmistä. Onhan se outoa kun entiset viholliset elävät sovinnossa jopa välittävät toisistaan. Joh. 13:34-35 Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Tästä myös apostoli Paavali puhuu kirjeissään usein: Gal. 3:28 Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. “Seurakunnan tarkoitus on tehdä näkymätön valtakunta näkyväksi uskollisen kristillisen elämän ja todistamisen kautta.” J.I. Packer[2] Pohdittavaksi:
[1] Timothy Keller, Why Plant Churches?, Incubator training material, Redeemer City to City, 2009. [2] J. I. Packer, Concise Theology: A Guide to Historic Christian Beliefs, Carol Stream, Tyndale House Publishers, 2001, s. 194.
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |