PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
JUMALAN KANSSA VAELLETAAN VAIN ARMON KAUTTA
Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Gal.1:11 Mikä evankeliumissa on vierasta ihmisille? Miksi se on vastoin luonnollisen so. langenneen ihmisen mieltä? Yksi sana riittää vastaukseksi ja sen nimi ARMO. Tämä on evankeliumin merkillisin asia, joka sotii ihmisen luonnollista mieltä vastaan. Armo on tuotu keskuuteemme täydellisestä paikasta, Taivaasta, jossa se on aivan luonnollinen osa elämää ja sen olotilaa. Jumalan armo on ilmestynyt meille Kristuksessa Jeesuksessa ja se paljastaa meille monta asiaa: 1. Ihmisen luonnollinen tila Jumalan armo osoittaa meille meidän todellisen tilamme Jumalan edessä so. olemme synnin alaisuudessa ja kykenemättömiä pelastamaan itseämme millään tavoin. Armo siis paljastaa meidän kauheaa tilaa ja oikein ymmärrettynä johdattaa meidät tarttumaan Jumalan armoon Kristuksessa Jeesuksessa. Todellisen tilamme oikea ymmärtäminen johtaa meitä näkemään itsemme oikein ja tarttumaan Jumalan tuomaan pelastukseen. 2. Ihmisen omat pelastautumisyritykset Ihminen langenneen luontonsa vuoksi ajautuu jatkuvasti etsimään pelastusta (tietoisesti tai tietämättään), joko omien tekojensa kautta tai vapaudesta tehdä mitä itse haluaa: A) Ansiotie = toisenlainen evankeliumi Tämä on yleensä uskonnollisten ihmisten tapa pyrkiä täyttämään lain vaatimukset ja olla eri uskomuksille kuuliainen, jopa kiivailla Jumalan puolesta. Paavali kertoo olleensa tällainen uskonnollinen kiivailija, mutta se ei tehnyt häntä Jumalalle kelpaavaksi. Lain tekojen kautta pelastusyritykset ovat tuttuja myös kristityn elämässä kuten kävi esim. Galatian alueen seurakunnissa, joissa armo oli kyllä tullut tutuksi uskoontulon yhteydessä, mutta joka oli sen jälkeen jäänyt sivuun, omien ansioiden tullessa tilalle. Paavali joutui nuhtelemaan heitä kovin sanoin: ”Minua ihmetyttää, että te niin pian olette luopumassa hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin.” Gal.1:6 Te mielettömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? 2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 3. Niinkö mielettömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihanko mukaan nyt pyritte päämäärään? Gal.3:1-3 Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta. Gal.5:4 Ei siis ole yhdentekevää miten suhtaudumme Jumalan armon evankeliumiin. Ihminen, joka on ymmärtänyt evankeliumin, käsittää myös, ettei mitkään hänen omat tekonsa (parhaatkaan) riitä pelastukseen. Tätä totuutta uskovan tulee opetella koko elämänsä ajan, sillä armon evankeliumi ei ole tarpeen vain uskon alkutaipaleella vaan koko elämän ajan. Tässäpä teema opeteltavaksi! B) Vapaatie = toisenlainen evankeliumi Toinen ääripää, johon ihminen langenneen luontonsa puolesta sortuu on laittomuus ja omavaltaisuus. Siinä ihminen luulottelee, että esim. koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä niin ei ole väliä mitä ihminen tekee tai uskoo. Näin ihminen lankeaa omavaltaisuuteen ja ajattelee, että hän voi asettaa omat standardit, jotka Jumalan tietysti tulisi ’suvaitsevana jumalana’ hyväksyä. Tällainen laittomuus on kuitenkin tosiasiassa vain lihan tekoja, jotka vahingoittavat ihmistä itseään sekä lähimmäisiä, samalla kun hän ylenkatsoo Jumalan valmistaman pelastuksen yksin Jeesuksessa Kristuksessa. 3. Kaikki samalla viivalla Kaikki ihmiset ovat lopulta samalla viivalla, mitä tulee pelastukseen tästä pahasta maailmanajasta Jumalan valtakuntaan. Kukaan ei syntymänsä, kasvatuksen tai minkään muun ihmisansion kautta ole ns. paremmassa asemassa Jumalan edessä. Kaikki ihmiset ovat ansiottomia Jumalan edessä ja tarvitsevat Jumalan tuoman täyden ”pelastuspaketin” ei vain osaa siitä. Kukaan uskonnollinen tai hyvän moraalin omaava ihminen ei ole etulyöntiasemassa vaan on yhä kaukana Jumalan yhteydestä, koska ihminen ei omalla vanhurskaudellaan pysty muuttamaan itseään taivaskelpoiseksi. Aivan eri asia sitten on siinä, että ihminen on esimerkiksi syntynyt alueelle, jossa on elävä ja toimiva seurakunta, joka mahdollistaa paremmin evankeliumin kuulemisen kuin alueilla, joissa ei ole Raamatullista seurakuntaa. 4. Evankeliumi on Kristus itse Armon evankeliumi ei ole vain tietoa totuudesta tai pelastuksesta vaan se on itse Jumalan Poika Jeesus Kristus itse. Armo on siis vastaanotettavissa persoonallisen suhteen kautta Kristukseen. Tämän tulee olla armon evankeliumin ydin asia. 5. Armon tarve niin alussa kuin matkalla Jumalan armo ei ole vain kristityn opin alkeita vaan se on yksi kristityn vaelluksen perusta. Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta. Gal.5:4 Galatalaiset olivat kyllä aloittaneet uskon matkanteon armon kautta, mutta hyvin lyhyessä ajassa he lankesivat tältä lujalta alustalta pois. Tämän saivat aikaan ”toisenlaisen evankeliumin” julistajat, jotka väittivät ettei Jeesuksen uhri riitä tai että uskonelämään tarvitaan muutakin. Näin galatalaiset pyrkivät parantamaan hengellisyyttään ihmisvoimin. Meillä tämän päivän kristityillä on useita tällaisia vaaroja. Tässä muutama: a) Pyhityselämän sekoittaminen uskovan asemaan Kun pyhityselämä sekoitetaan uskovan asemaan, saadaan aikaan paljon vahinkoa ja yksi niistä on armosta pois lankeaminen. Uskovan asema on aina sama, onpa hänen sitten juuri uskoon tullut vauva kristitty tai vanha lähetysveteraani. Tässä kohden näen, että meillä Suomessa on useissa kirkkokunnissa sekaannusta. Pyhityselämä ei muuta ihmisen asemaa Kristuksessa vaan hänen Jumalan tuntemisen määrä kasvaa ja hän oppii tuntemaan sitä lujaa asemaa, jossa hän jo on. Pyhityselämä on tarkoitettu kaikille uskoville, mutta se tapahtuu armon varassa, ei ansioista, muutenhan se ei olisikaan pyhitystä vaan ”lihastusta”. b) Kokemusten lisääminen: Jeesus + jotain muuta Tämä tulee hyvin helposti seurakuntien eri perinteiden, kulttuurien ja vaatimusten muodossa. Kokemuksista yleisin meillä Suomessa on ollut kielilläpuhuminen vaatimus uskoon tulon merkkinä. Tämä kokemus on ajateltu osoittavan hengellä täyttymistä, joka taas osoittaisi oikean kääntymyksen tapahtuneen. Tämä on todella vahingollinen oppi, joka ei pohjaudu Raamatun ilmoitukseen. Tässä yhdenlainen (oikeakin) kokemus on nostettu kynnysasiaksi, näin uhaten oikeaa evankeliumin ymmärtämistä. Sanottakoon, että kielilläpuhuminen tai muunlainen hengen aitoa kokemus on hyvä asia, mutta kun se nostetaan asemaan, johon se ei kuulu, sillä saadaan paljon vahinkoa aikaan. Näin vasta uskoon tullut ihminen ohjataan hakemaan kokemuksia jopa omin voimin ja valitettavasti joskus myös vastavoimien alaisuuteen. Kielilläpuhuminen kun ei ole vain kristittyjen parissa tapahtuva ilmiö. Armonlahjat eivät paranna kenenkään asemaa vaan voivat auttaa häntä ja toisia tuntemaan Jumalaa paremmin. Armonlahja ei siis nosta uskovaa mihinkään parempaan valiouskovien luokkaan. Aito Pyhän Hengen työ kasvattaa ihmisessä hengen hedelmää ja se näkyy mm. nöyryytenä ja palvelualttiutena. c) Moralismi Tämä on lähes aina seurausta lain alla olemisesta. Ihminen luulee omaavansa hyvän moraalin ja halveksii niitä, jotka eivät yllä samaan elämäntasoon. Tällainen asenne ilmenee kovuutena ns. syntisiä kohtaan ja elitisminä, jossa oma porukka on saavuttanut oikean elämisen tason. Tällainen sokeus ei kuitenkaan näe Jumalan standardien sisäisiä vaatimuksia vaan keskittyy lähes kokonaan ulkoisiin toimintoihin ja sääntöjen pitämiseen, liittyi se sitten pukeutumiseen, käyttäytymiseen, oikeaan sanastoon tai ulkokultaisiin uskontomenoihin. d) Sakramentalismi Tämä on tyypillistä uskonnollisille yhteisöille, joissa sakramentin ajatellaan ”tekevän” tehtävänsä” ilman henkilön omakohtaista uskoa. Tämäkin uskomus menee ns. laittomuuden ja omavaltaisuuden kategoriaan koska Raamattu ei tue tällaista uskosta erillään tapahtuvaa toimitusta, jossa ihminen jää syntiseen tilaansa ja jatkaa elämistä valerauhassa. Usein tällainen ulkokohtainen uskomus vastustaa aitoa uskoa, jossa hän joutuisi tunnustamaan syntinsä ja tarttumaan Jeesuksen pelastavaan työhön. Älä erehdy ajattelemaan, ettet sinä lankeaisi tällaiseen. Meillä evankelisilla on omat kompastuskivet tällä alueella. Yksi niistä on ns. äärikarismaattiset uskomukset, josta seuraavaksi. e) Äärikarismaattiset opit Kun uskonnollinen ihminen panee toivoaan ulkokultaisiin uskontomenoihin, äärikarismaatikko ei juurikaan eroa tästä. Äärikarismaattiset opit vievät ihmiset kauemmas Jeesuksesta ja Jumalan pelastuksesta. Yksi syy tähän on se, että siinä haetaan ns. uskon kokemuksia tavalla, joka ei lähde armossa kasvamisesta vaan ihmisen omista suorituksista. Tässä käy hiukan samalla tavalla kuin a) kohdassa, jossa puhuin pyhityselämän ja aseman sekoittamisesta keskenään. Äärikarismaatikot kun korostavat ääri-ilmiöiden kokemisen tärkeyttä Raamatullisen kääntymyksen kustannuksella. Vaikka sanamuodot voivat olla Raamatullisia Pyhän Hengen täyteydestä aina eri armonlahjojen ilmentymisiin, niin niiden saavuttaminen on nostettu sellaiseen asemaan, jota Raamattu ei tunnusta. Hyvä vastalääke näihin harhapolkuihin olisi jos ihminen tutustuisi uskon perusasioihin, näin asettaen hyvän perustuksen terveelle uskon vaellukselle armon kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Hengelliset lahjat ja jopa kokemukset ovat osa uskovan elämää, mutta eivät tulisi olla laivaa ohjaavia asioita. f) Tietämättömyys Tämä on ehkä yksi valitettavimpia asioita nykyseurakuntien keskuudessa. Liian moni kristitty on tietämätön Raamatun perustotuuksista. Tässä kohden seurakuntien vastuunkantajilla on vastuu toteuttaa Ef.4:11-15 antamaa kasvatusohjetta: Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. SUMMA SUMMARUM: Jumalan valtakunnan ilmapiiri on täynnä armotaloutta ja niinpä Jumalan seurassa vaelletaan vain armon kautta. Onko sinulle Jumalan armo tullut tutuksi? Vai vaellatko omin voimin?
0 Comments
Leave a Reply. |
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |