Tämä on vaarallisempi kehotus kuin luuletkaan …
 
Aikamme viisaat neuvovat ihmisiä kuuntelemaan oman sydämensä haluja, ikään kuin sieltä kumpuaisi totuuden ja aitouden ääni. Eikä tämä jää ainoastaan yksilön itsensä määriteltäväksi vaan yksilökeskeiset subjektiiviset tuntemukset ja kokemukset ovat nostettu kaiken mittariksi so. totuudeksi, jota muidenkin pitäisi nyt uskoa ja palvella. Niinpä nyt tehdään jopa lakeja, joissa määritellään ihmisen olemusta ja identiteettiä sen mukaan mitä ihminen kokee mielessään sillä hetkellä oikeaksi, huolimatta siitä, että hänen ruumiinsa ja ympäristönsä todistaisi aivan muuta. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö vaan se seurausta ihmisen lankeemuksesta. Ihminen elää todellisuudessa epänormaalissa tilassa syntiinlankeemuksen tähden. Hänen mielensä ja ajatuksensa eivät ole linjassa todellisuuden ja varsinkaan luoja Jumalan tahdon kanssa. Hänen todellinen tilansa on paljon huonompi kuin hän osaa edes kuvitella. Hän on luonnostaan vihan lapsi. 
Ef. 2:1-3
1. Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne. 2.Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa. 3.Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme lihamme himoissa tyydyttäen lihan ja mielen haluja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.

Eräs nuorimies sanoi minulle, kuultuaan, että hän on luonnostaan synnin alla, että tämä on ikävä asia kuulla! Siinä hän oli aivan oikeassa. Sanoinkin hänelle, että se on totta, mutta myös välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme mikä meidän todellinen tilamme on ja kuinka paljon tarvitsemme Jumalan itsensä valmistamaa pelastusta Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. 
 
No, mitä tapahtuu kun rikkinäinen, langennut ihminen rakentaa omaa totuutta? Hän on tällöin omien harhakuvitelmiensa vanki ja ympäristönsä ohjattavissa. Hänen ei elä todellisuudessa vaan on eksynyt ja harhassa. Mitenkö tämä näkyy? Monellakin tavalla ja varmasti selkeimmin juuri seksuaalisuuden alueella. Roomalaiskirje paljastaa meille miksi ihminen menee yhä syvemmälle valheeseen ja harhaan. Syynä on hänen epäjumalanpalveluksensa. 
Room 1:19-25
1. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, 20.sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. 21.Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22.He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.  23.He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi. 24.Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät sydäntensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa. 25.He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, häntä, joka on iankaikkisesti ylistetty. Aamen. 

Ihmisen lankeemus on paljon syvemmällä kuin haluamme uskoa. Olemme luonnostamme epäjumalan tehtaita (uskonpuhdistaja John Calvinin ilmaisu). Epäjumalamme eivät ole vain joitakin Buddha -patsaita tai alttareita vaan monia itsessään hyviä ja Jumalan luomia asioita. Näistä yksi on seksi. Jumala loi miehen ja naisen ja antoi heille keskinäisen liiton (ennen lankeemusta), jossa myös miehen ja naisen välinen seksuaalisuus toteutuu. Kaikki muu avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksin harjoittaminen rikkoo ihmistä ja on syntiä eli Jumalan tahdon vastaista. Tämä on ollut Jumalan sanan ilmoitus alusta alkaen.
1 Kor. 6:18-20
1. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, jota ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan.19.Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat, 20.teidät on kalliilla hinnalla ostettu. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.  

Kun Jeesukselta kysyttiin avioliiton pysyvyydestä, niin hän vastasi siihen kertomalla kuinka Jumala on alusta alkaen tarkoittanut miehen ja naisen LIITTO-yhteyteen. Liitto on pysyvä sopimus Jumalan ja ihmisten edessä. AVOliitto taas oikeastaan tarkoittaa EI-liittoa. Siksi tuo liitto sana kuuluisi jättää pois tuosta ’EI-sopimuksesta’. Palataanpa taas kuumaan aiheeseen, joka ei ole kuitenkaan mikään uusi asia.
 
MIKÄ IHMEEN BILEAMIN OPPI?
Ilm 2:14
Mutta jotakin minulla on sinua vastaan: Sinun joukossasi on niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään israelilaisille ansan, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta. (2 Piet 2:15; Juud 11)
4 Moos 31:16
Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.  

Bileam oli ennustaja, joka opetti mooabilaiselle kuninkaalle Baalakille kuinka israelilaiset saataisiin lankeamaan ja sitä kautta heidät saataisiin hävitettyä tai ainakin sulautettua ympäröiviin pakana kansoihin. Baalak oli aiemmin pyytänyt Bileamia kiroamaan Israelin kansan, mutta useiden yritysten jälkeen ja isojen palkkioiden toivossa hän ei kuitenkaan voinut sitä tehdä. Jumala ilmoitti hänelle, ettei hän voisi sitä tehdä. Palkkio kuitenkin kiinnosti niin suuresti, että Bileam opasti Israelin kansan vihollista langettamaan juutalaiset miehet haureuden kautta. Tästä seuraisi suuri vitsaus koko Israelille. Tämä sama kirous on jatkunut aina meidän päiviimme saakka! Huomaa, että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa Jeesus mainitsee, että kyse on OPISTA! Eli tätä toimintatapaa pidetään totena ja sitä kommunikoidaan hyvänä ja kannatettavana asiana, OPPINA! Kaiken lisäksi tämä oppi on jopa päässyt luikertelemaan seurakunnan sisälle aivan samalla tapaa kuin se tapahtui ensimmäisen kerran Israelin kansan keskellä. 
 
Seurakunta on siis kärsinyt Bileamin opista aina näihin päiviin asti. Tässä ei siis ole mitään uutta, vaikka tätä teemaa tuputetaankin nykyään isoon ääneen ja ihmisiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä, pidetään vanhollisina ja tiukkapipoisina. Huomaa, että epäjumalanpalvelus ja haureus ovat ’kolikon kaksi puolta’. Jokainen ihminen palvoo jotakin. Ihminen on luonnostaan ’homo religiosus’, hän on palvoja ja jokin taho on hänen palvonnan ja uskomusten kohteena, osa tietoisesti ja iso osa hänen tietämättään. Luonnollinen ihminen menee tässä isäntänsä mukana, eikä sokeudessaan näe kuinka hän on epäjumalansa palvelija ja orja.
 
Mikä sitten avuksi tähän ihmisen sokeuden tilaan?
Roomalaiskirje paljastaa evankeliumin todellisuuden meille epäjumalanpalvojille. Ensinnäkin luominen paljastaa ihmisille, että on Luoja, jolle meidän on vastattava elämästämme. 
19.Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, 20.sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. 21.Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22.He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. 23.He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi.  

Tämä tieto ei vielä vapauta eli pelasta ihmistä, mutta se on evankeliumin todistuksen tausta, joka johtaa ihmisen ymmärtämään, ettei hän ole maailman keskipiste vaan Jumala, joka hänet on luonut. Mistä sitten tulee valo ihmisen pimentyneeseen mieleen? Kuka laittaa valot päälle? Se on itse Jumalan Poika ja tuli ja toi ihmiselle mahdollisuuden tulla totuuteen ja löytää oikea elämä, jossa epäjumalat, jotka ovat usein miten itsessään hyviä asioita, löytävät oikean paikan ihmisen elämässä. Hänen rakkautensa korjataan oikeaan. Kirkkoisä Augustinus puhui meidän vääristyneestä rakkaudesta, jossa kohteemme ovat väärässä järjestyksessä. Eli rakastamme asioita, mutta prioriteetit ovat pielessä. Näin on epäjumaliemme laita. Ihminen nostaa elämänsä tärkeimmiksi kohteiksi usein Jumalan luomia hyviä asioita, ne tulevat hänen palvonnan kohteiksi eli epäjumaliksi. Siksipä Jumalan antama ensimmäinen käsky ja varoitus palvoa muita jumalia oikean Jumalan sijaan on tänäänkin aiheellinen.
Roomalaiskirje jatkaa tästä paljastamalla evankeliumiin liittyvän totuuden: kaikki ihmiset ovat synnin alla, eivätkö ole kykeneviä itse pelastamaan itseään (Room 3). Jumala itse pelastaa ihmisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Room 5:8
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Evankeliumi on Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka eli täydellisen elämän ja kuoli puolestamme ja nousi ylös kuolleista. Niinpä ihminen, joka ei itse kykene pelastamaan itseään voikin vastaanottaa lunastuksen = vapaaksi ostamisen kuolemasta, synnistä, sielunvihollisen vallasta. Hänet pelastetaan täysin armosta, ei hänen omista ansioista. Tämä on evankeliumin ydin ja monille ihmisille vaikea pala niellä koska silloin hän joutuisi tunnustamaan, että on rikkonut Jumalaa vastaan ja elää vastoin Hänen tahtoaan, on kadotuksen johtavalla tiellä, ilman oikeaa Jumalaa ja kaiken lisäksi hänellä ei ole kykyä ITSE vaikuttaa pelastukseen. Moni koettaa kyllä täyttää tämän jumalakaipuun tai oikeammin jopa tarpeen kaikenlaisilla korvikkeilla, mutta ne ovat turhia ja parhaassakin tapauksessa ne antavat vain väliaikaista nautintoa (Heprea.11:25). Koska ihmisen ymmärrys oikeasta ja väärästä on vääristynyt, on hänellä myös vaikeuksia nähdä, että hän itse on kalterien väärällä puolella ja vastaavasti Jeesukseen uskova on vapauden puolella! Kummalla puolella sinä olet?
 

1. Kuka/mikä on sinun rakkauden, palvonnan ja ihailun kohde?
2. Miten tämä kohde pelastaa sinut kuolemasta, synnin vallasta, perkeleen orjuudesta ja sinut lankeemuksen tilasta?
3. Mitä Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa merkitsee sinulle tänään?
4. Opetetaanko tai suvaitaanko seurakunnassasi ’Bileamin’ OPPIA? Eli onko seurakuntasi opetus seksuaalisuudesta linjassa Raamatun avioliittokäsityksen kanssa?

Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 6

Ef. 3
8.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9.ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, Hänessä, joka on kaiken luonut. 10.Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11.sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka Hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
 
Taloudenhoitajalla on suuri vastuu hoitaa hänelle annetut tehtävät uskollisesti ja varsinkin omistajan so.  isännän ohjeiden mukaisesti. Talouden suuruus ja arvo tietysti lisää myös annetun vastuun painoarvoa. Jos hoidettava omaisuus on vähäinen niin vastuukin on sen mukainen, kun taas jos omaisuuden arvo on suuri niin vastuun merkitys tietysti kasvaa. Mitä sitten tulee Jumalan evankeliumin taloudenhoitoon, josta tekstimme kertoo, niin sen arvo on jotain sanoinkuvaamatonta, sillä onhan kyse IANKAIKKISESTA EVANKELIUMISTA (Ilm. 14:6). Siksipä tämä Jumalan seurakunnalleen antama tehtävä on ensiarvoisen tärkeä  toteuttaa ”omistajan” eli talon Herran antaman ohjeiden ja käskyjen mukaan. 
Jumalan seurakunnalle uskottuun taloudenhoidon tehtävään kuuluu seuraavia asioita:

1. Ilmoittaa ilosanoma kaikille: Meidän tehtävämme ei ole rajoittaa kuulijakuntaa vaan levittää Jumalan sanan siementä kaikille ja katsoa kuinka se tuottaa hedelmää (Jaak. 5:7; Jes 55; Matt 28:18-20).
2. Hoitaa tehtävä niin, että sanoma julistetaan muuttumattomana, juuri niin kuin se on Jumalan toimesta ilmoitettu so. annettu: Taloudenhoitajalta kysytään uskollisuutta ja erityisesti se näkyy siinä, että uskottu omaisuus -  so. evankeliumi pysyy muuttumattomana (Gal 1).
3. Sanoma on salaisuus, joka täytyy avata ihmisille: Evankeliumin viesti on mysteeri so. salaisuus, joka aukeaa ihmisille Jumalan paljastamana. Se tulee täydellisestä maailmasta ja on ”vieraskielinen” koska ihminen on langennut olento, jolle armon evankeliumi on täyttä ’fgehj’ eli yli langenneen ymmärryksen menevää sanomaa.
4. Sanoma on kätkettynä Jumalassa – so. se ei ole ihmisen keksimä: Ihminen ei ole tuottanut tai keksinyt tätä sanomaa vaan se löytyy Jumalasta, erityisesti Hänen Poikansa olemuksesta ja lunastus teossa. Näin ollen kyseessä ei ole vain oikeasta informaatiosta vaan persoonasta, joka avautuu tuon salaisuuden myötä.
5. Jo pelkästään Jumalan luomistyö tekee ihmisen vastuulliseksi eli hän joutuu vastaamaan omasta elämästään Jumalan edessä riippumatta siitä mitä hän itse haluaa uskoa: Ihminen on luotu ja siitä syystä vastuullinen elämästään Luojalleen. Tätä hän ei voi välttää vaan tulee kerran seisomaan Jumalansa edessä, olipa hän uskonut elämänsä aikana mitä tahansa (Hepr. 9:27; 2. Kor. 5:10; Dan 7:9-14).
6. Jumalan salaisuus eli evankeliumin viisaus on tarkoitettu paljastumaan seurakunnan kautta: Evankeliumin taloudenhoito on uskottu koko Jumalan perheväelle ja tästä syystä Jumalan seurakunnan hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta Jumalan pelastava sanoma olisi aistittavissa ja elettynä todeksi langenneen ihmiskunnan keskellä (1. Kor. 1:21).
7. Pääkohta evankeliumissa on Jeesus Kristus: On vain yksi Jumalan Poika, joka voi pelastaa ihmisen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Ei ole muuta tietä (Apt. 4:12; Room. 7:24-25; 1. Kor. 3:11). Tämä evankeliumin salaisuus eli sisältö ei ole vain pikainen hätäratkaisu lankeemuksen kriisiin vaan on ollut Jumalan suunnitelmissa jo ennen ajanlaskumme alkua, ikuisen suunnitelman mukaisesti.

 
Evankeliumin sanoman tulee olla seurakunnan keskiössä, sillä se on Jumalan antama voima ja ase kaikkea lankeemusta, syntiä, kuolemaa, vanhaa ihmistä ja saatanaa vastaan. Uskonpuhdistajat Luther ja Calvin määrittelivät todellisen seurakunnan merkiksi eritoten sen kun se saarnaa apostolista evankeliumia.  Jos taas apostolinen evankeliumi muutetaan joksikin toiseksi tai hylätään tyystin (muuttaminen on jo hylkäämistä), niin seurakunta ei ole enää todellinen Jumalan seurakunta, vaan täysin merkityksetön koska siltä puuttuu sen pääsanoma, sen perustus (Matt. 5:13; 21:42-44).
 
Ihminen elää kadotetussa tilassa ja on täysin kykenemätön löytämään omin avuin pelastusta. Jumalan taloudenhoidon merkitys näkyy erityisesti tässä, sillä vain evankeliumin kautta ihmisille tarjotaan ovea, josta hän pääsee takaisin Jumalan suunnitelmaan, Puutarhaan, josta hänet karkotettiin ensimmäisten ihmisten lankeemuksen tähden, kun Aadam ja Eeva ajettiin pois Paratiisista. 
Jumala on tarkoittanut, että seurakunnan olemus ja toiminta tuo ihmisten läheisyyteen oven, josta hän voi käydä iankaikkisen Jumalan valtakuntaan (Joh. 10:9; 14:6). Tästä syystä ei ole yhdentekevää miten seurakuntaa toimii ja mikä on sen toiminnan keskiössä. Liian usein juuri evankeliumin sanoma ja merkitys siirtyy pikkuhiljaa seurakunnan keskiöstä sivuasiaksi kuten kävi niin usein Israelin kansalle VT:ssa. 
 
Pohdittavaksi:

1. Mitä Jumalan seurakunnalleen antama taloudenhoito sisältää ja millainen sanoma siihen liittyy?
2. Kenen vastuulla on sanoman säilytys ja toteutus? Miten se näkyy / ilmenee?
3. Miksi tämä taloudenhoito on haastavaa? Mitä haasteita kohtaamme: yksilönä, seurakuntayhteisönä (sisäisiä ja ulkoisia haasteita)?
4. Kuinka sinä olet mukana seurakuntasi evankeliumin todistuksen todeksi elämisessä ja sen etenemisessä ihmisille, jotka eivät vielä siitä mitään tiedä?

Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 5

Ef. 3:8
Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta …
 
Paavali tunsi syvällisesti Kristuksen, mutta siinä samassa hän sai havaita myös oman mahdottomuutensa lihansa puolesta. Tämä on kristitylle vaikea pala niellä, sillä vanhan ihmisen lemu on karmeaa varsinkin kun se kulkee uskovan mukana kaikkialla. Ihmisen keksimät omatoimiset yritykset peittää tuo kuoleman haju on tuomittu epäonnistumaan. Evankeliumin kuuluu myös oikea ymmärrys ihmisen, so. sinun omasta tilasta. Tästä syystä puhun usein, että evankeliumi on ensin evankeljuilua, koska se osoittaa ja paljastaa ihmisen todellisen tilan pyhän Jumalan edessä. Kun opit tuntemaan todellista Kristusta niin samalla havaitset oman korruptoituneen luontosi. Nämä kaksi käyvät käsikädessä: Kun Jumalan pyhyys ja hyvyys kirkastuu ihmiselle niin samalla myös todellinen synnin luonne paljastuu kasvavassa määrin (Evankeliumi 24/7 blogissa asiasta lisää). Näin Jumala avaa ihmisen ymmärryksen suuntautua päivittäin kohti armon evankeliumia Kristuksessa. Jumalan armo on taivaallinen voima, jotta ihminen voi elää Jumalan tahdossa tämän lyhyen lankeemuksen ajan tässä kuoleman varjon maassa.
1 Tim 4:9-10
Tämä sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen. Siksihän me teemme työtä ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.
Tiit 2:11-13
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12.ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13.kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. 

Kerran eräs nuorimies tuli kysymään neuvoa pitäisikö hänen matkustaa ulkomaille ja näin pyrkiä jättämään taaksensa kotona ja omassa elämässään olevat moninaiset ongelmat, joista olimme keskustelleet useita kertoja aiemmin. Annoin seuraavanlaisen neuvon: ”Tässä on vain yksi iso pulma, sinun ongelmasi matkustaa valitettavasti kanssasi samalla lipulla”. Ei auta jos koetamme paeta ongelmiamme tai peittää ne jollakin muulla toiminnalla, joka usein on omaa uskonnollista itsevalittua jumalanpalvelusta eli epäjumalanpalvelusta (Kol. 2:23). 
 
Tehtävämme on siis julistaa ”evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta”, eli sieltä löytyy jatkuvasti ammennettavaa. Evankeliumi on paljon suurempi ja syvempi asia kuin osaamme edes uneksia. Toiseksi olemme edelleen saviastioita, joiden sisältä löytyy iankaikkinen ja uusi luomus. Vaikka olemuksemme ei vielä täysin heijastaa Kristuksen täyteyttä niin sen ei tule estää meitä olemasta Hänen todistajansa. 
Evankeliumi on tarkoitettu etenevän vaakatasossa, ihmiseltä ihmiselle. Jumala on se joka vaikuttaa uskon, sillä hän on sekä uskon alkaja, että sen täyttäjä (Hepr. 12:2). Hyvä mittari on oikeastaan kysyä: ”Tunnetko Kristusta tänään enemmän kuin silloin kuin tulit uskoon?”.
 
“Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” 
​C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös)
 
Pohdittavaksi:

1. Mitä haasteita sinulla on kun sinun oma langennut luontosi paljastuu sinulle?
2. Miksi on haasteellista uskoa evankeliumi omalle kohdalle?
3. Millä tavalla Jumalan armo kasvattaa ihmistä hylkäämään langenneen ihmisen ajatukset ja teot?
4. Miten heijastat kristityn uutta elämää ympärillesi / naapuristossa / työssä / maailmassa? 

1. Kor.12:27
Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. 
Apt. 5:23
Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.”
Ef. 3:10-11
Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
 
Seurakunta on melkoinen mysteeri varsinkin kun se elää keskellä langennutta maailmaa ja on itse myös osallinen kaikista sen heikkouksista, mutta samaan aikaan se on Jumalan ilmestysmaja, jossa Kristuksen on tarkoitettu paljastuvan monella eri tavalla lähetyskäskyn kehotuksen mukaisesti ja vieläpä kaikille kansoille. 
2 Kor. 4:7-11
7.Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8.Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9.vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.10.Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11.Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin.
 
Vaikka evankeliumi siis tulee täydellisestä maailmasta, on se tarkoitettu etenevän ”vaakatasossa”, ihmiseltä ihmiselle. Tavallinen lankeemuksesta osallinen ihminen, joka on saanut omakohtaisesti kokea syntien anteeksisaamisen Kristuksessa, on tarkoitettu elämään Jumalan evankeliumin todistajana koko elämällään, kaikkina aikoina, yhdessä muiden uskon perheenjäsenten kanssa. Seurakunnan ja myös uskovan keskeneräisyys ei siis ole este Jumalan todellisuuden ja erityisesti evankeliumin leviämiselle vaan se kuuluu Jumalan suunnitemaan.
 
Usein evankeliointi nähdään yksinomaan yksilökeskeisenä toimintana ja sen ajatellaan tapahtuvan lähinnä kaduilla ja/tai isoissa tapahtumissa. Kuinka rajallinen ja jopa vääristynyt kuva tämä onkaan. Tietysti evankeliointia tulee tapahtua noillakin alueilla, mutta entäpä koko seurakunnan todistus? Itsekin kyllä teen ovityötä varsinkin opiskelijoiden parissa, mutta se on lähinnä ”evankeliumiin valmistavaa” ja ensikosketusta Jumalan pelastussanomaan Kristuksessa. Evankeliumin heijastamista ei ole tarkoitettu vain jollekin sissiryhmälle vaan koko seurakunnalle. Jumala on kutsunut kaikki oppilaansa so. seuraajansa edistämään valtakuntansa laajenemista ja usein miten se tapahtuu hyvin intiimisti, ihmiseltä ihmiselle, ei niinkään suurissa kokouksissa, joissa valitettavan usein etsitään enemmänkin jotain tiettyä tunnelmaa kuin, että siellä ohjattaisiin ihmiset ymmärtämään evankeliumia. Esimerkkinä voisi mainita ensimmäisen vuosisadan ihmiset. Roomassa uskovien isommat kokoukset ja ”katutyö” oli tuolloin liki mahdotonta. Valtio ja keisari rajoittivat kristittyjen toimintaa hengenlähdön uhalla. Niinpä seurakunnan todistus oli suurilta osin yhdeltä henkilöltä toiselle ja pienen opetuslapsijoukon kohtaamista, rakkauden osoittamista hädänalaisille. Toisaalta seurakunnan kokoontumiset olivat usein myös salaisia ja tapahtuivat hyvin erilaisissa paikoissa, katakombeja myöten.
Evankelioinnin ja evankeliumin kirkastuminen uskovan elämässä, ei tulisi jäädä vain jonkun erikoisryhmän asiaksi vaan on koko Kristuksen ruumin tehtävä.
 
Seurakunnan merkitys on erityisen ilmeinen varsinkin evankelioinnin yhteydessä. Timothy Keller sanoo osuvasti:
vain henkilö, jota evankelioidaan jatkuvan palvonta- ja paimenyhteisön yhteydessä, voi olla varma siitä, että hän tulee vihdoin kotiin, elintärkeään ja pelastavaan uskoon.[1]

Miksi näin? Meillä Suomessa vaikuttaa hyvin yksilökeskeinen käsitys uskovana elämisestä. Se ei ainoastaan heikennä seurakunnan todistusta vaan on vaarallinen ilmiö erityisesti juuri uskoon tulleelle ja pelastusta etsivälle ihmiselle. Eipä ole tavatonta, että juuri uskoon tullut henkilö joutuu etsimällä etsimään sopivaa seurakuntayhteyttä / evankeliumikeskeistä pienpiiriä. Hänhän ei useinkaan aluksi tiedä onko mahdollinen ryhmä hyvä hänelle. Pieni lapsi on otollinen uuden oppimiseen kunhan hänellä on siinä hyvä perheyhteisö tukenaan, samoin on myös juuri uskoon tulleen laita, hän tarvitsee kasvattavaa ympäristöä, joka on Jumalan luoma seurakunta.
 
Peräänkuuluttaisinkin tässä yhteisön yhteisestä todistusta, joka antaa laajemman kuvan Kristuksen evankeliumista. Esim. alussa lainaamani Efesolaiskirjeen jakeet nousevat seurakuntaruumiin moninaisuudesta ja kuinka Jumala on tarkoittanut, että kristittyjen erilaiset lahjat ovat tarkoitettu siunaamaan muita ja antamaan myös kokonaisemman kuvan Jumalan valtakunnasta ja itse Jumalasta. Esimerkiksi joillakin kristityillä on erinomainen taito osoittaa vieraanvaraisuutta, joka on hyvin tärkeä osa evankeliumin todistusta. Joku toinen taas osaa avata evankeliumin laajuutta ja monipuolisuutta sanallisin taidoin. Jo pelkästään nämä kaksi erilaista lahjaa yhdessä saisivat monet seurakuntamme kasvamaan, saatikka sitten, että uskovat suostuvat elämään ja toimimaan muillakin tavoin yhdessä evankeliumin asialla. Tällöin seurakunta toteuttaa kutsumustaan heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja läheisyyttä tässä rikkoutuneessa maailmassa. Yksi suurimpia ihmetekoja on oikeastaan uskovien perheyhteys. Jeesuksen oppilaiden keskinäinen suhde puhuttelee, varsinkin jos tämä joukko on hyvin erilaisista taustoista ja etnisistä ryhmistä. Onhan se outoa kun entiset viholliset elävät sovinnossa jopa välittävät toisistaan. 
Joh. 13:34-35
Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

Tästä myös apostoli Paavali puhuu kirjeissään usein: 
Gal. 3:28
Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
 
“Seurakunnan tarkoitus on tehdä näkymätön valtakunta näkyväksi uskollisen kristillisen elämän ja todistamisen kautta.” J.I. Packer[2]
 
Pohdittavaksi:

1. Millaista evankeliointitapaa sinä/seurakuntasi käyttää? Kuinka moni on siinä mukana?
2. Miksi seurakuntaruumiissa on erilaisia jäseniä? Mihin erilaisia lahjoja tarvitaan? 
3. Kuinka voisitte yhteisönä / useamman uskovan toimesta elää Jumalan valtakunnan todellisuutta todeksi, että ei-uskovat saavat kosketuksen evankeliumin voimasta?
4. Mikä sinua puhutteli kristinuskossa ennen uskoontuloasi?

 
[1] Timothy Keller, Why Plant Churches?, Incubator training material, Redeemer City to City, 2009.
[2] J. I. Packer, Concise Theology: A Guide to Historic Christian Beliefs, Carol Stream, Tyndale House Publishers, 2001, s. 194.

Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 3

1 Kor. 3:1-2
1.Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.2.Juotin teille maitoa enkä antanut vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään …
9.sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus. 10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 
 
Paavalin kirjeet ovat kohdistettu Jumalan seurakunnille, jotta ne kasvaisivat Jumalan tuntemisessa ja heijastaisivat yhteisönä oikeaa Jumalan kuvaa. Paavali ottaa tässä tekstissä esimerkiksi pienen vauvan, jonka vatsa ei vielä kestä vahvaa ruokaa vaan ravinto pitää juottaa hänelle pieninä annoksia ja kasvun myötä elimistö voi ottaa vastaan sitten tukevampaa ravintoa. Paavali ei tarkoita tässä meillä Suomessa usein selitettyä versiota, että evankeliumi olisi tuo maitoruoka ja jokin muu hengellinen totuus sitten sitä vahvaa ruokaa. Ei, tässä ei ole kyse siitä, koska näin meidän kesken puhuttuna, evankeliumi on aina vahvaa ruokaa, missä vaiheessa sitten oletkin hengellistä kasvuasi. Sinun kuuluu jatkuvasti paneutua evankeliumiin Kristuksessa, jotta voisi kasvaa hengellistä aikuisuutta kohden. Tiituksen kirjeessä Paavali sanoo osuvasti:
Tiit 2:
11.Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12.ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13.kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
 
Evankeliumi kuuluu siis uskovan KAIKKIIN RUOKAVALIOIHIN, sillä muuten hän ei ymmärrä eikä pysty elämään Jumalan tahdon mukaisesti. 
No mistä sitten tästä vahvasta ruoasta on kysymys? Konteksti paljastaa, että Paavali puhuu seurakunnasta, sen perustuksista ja Jumalan lasten yhteisöstä. Samoin kuin usein lainaamani Efesolaiskirjeen kohta seurakunta mysteeristä, niin tässäkin on kyse seurakunnan merkityksen ja sen perustusten tärkeydestä. Oikeastaan koko korinttolaiskirje painottaa tätä useassa kohdassa. 1.Kor luku 12 jopa selittää sen perustuvan kolminaisuuteen: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ja samaan aikaan erilaisia. 
Seurakunta on osa Jumalan taivaallista rakennelmaa ja siksi sen oikeaan ymmärtämiseen ja rakentamiseen tarvitaan tämän mysteerin avautumista sanan ja Pyhän Hengen kautta. Muussa tapauksessa tuomme siihen omia rakennelmia ja ajatuksia eli heinää ja olkia kuten Paavali ilmaisee:
 10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 12.Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13.itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. 14.Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15.Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. 16.Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17.Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. 18.Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä luulee olevansa viisas tässä maailmanajassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
 
Seurakunta on siis Jumalan viisauden ilmaisu ja siksi meidän tulee tarkoin perehtyä mikä se on ja mille perustuksille se rakennetaan. Meidän ei tulisi olla tietämättömiä tästä Jumalan temppelistä vaan huolella tarkastella sitä kuten profeetta Hesekiel, jolle annettiin näky tulevasta Herran temppelistä (luvut 40-47).
Hes 43:
10Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden. 11Ja jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset, kaikki muodot ja kaikki lait; kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan. 12Tämä on temppelin laki: sen koko alue vuoren laella yltympäri on korkeasti pyhä. Katso, tämä on temppelin laki."
 
Hes 44:5
"Ihmislapsi, ota huomioosi, katso silmilläsi ja kuule korvillasi kaikki, mitä minä sinulle puhun kaikista Herran temppelin säädöksistä ja kaikista sen laeista, ja ota huomioosi, kuinka temppeliin on mentävä kustakin pyhäkön uloskäytävästä.
 
Tarvitsemme siis Jumalan ilmestystietoa seurakunnan merkityksestä. Tämä on sitä vahvaa ruokaa, joka löytyy Raamatusta, mutta joka on jäänyt valitettavan monelle kristitylle salaisuudeksi. Syitä tähän on varmasti useita. Suomessa yksi syy on se, että meidän seurakuntamallit nousevat usein enemmän katolilaisuuden vaikuttamista ajatuksista, kuin Uuden Liiton ilmoituksesta. Jotkut puhuvat jopa ’äitikirkosta’, jolle tulee olla uskollinen vaikkakin juuri uskonpuhdistajat joutuivat puuttumaan tällaiseen ajatukseen. Uskonpuhdistajat pitivät seurakunnan pääasiallisena merkkinä evankeliumin julistusta, sen kaikissa muodoissa ja heidän omaan aikaansa sopivalla tavalla. Seurakunta jossa ei enää ole Kristus keskiössä, evankeliumin sanoma kirkkaana esillä, ei ole uskollinen Jumalan seurakunnalle uskottuun tehtävään. Siinä tapauksessa se ei heijasta Jumalaa ja hänen pelastussanomaansa. 
Jos kerran Mooseksen ja Hesekielin tuli tarkoin kirjata ja esittää ilmestysmaja ja temppelin piirustukset, niin mitä arvelet kuinka tärkeätä se on meille ja tänään?
 
Pohdittavaksi:

1. Mitä Paavali tarkoittaa ruokavertauksellaan?  
2. Miksi ajattelet seurakunnan merkityksen jääneen mysteeriksi niin monelle uskovalle?
3. Mikä sinun suhde on paikalliseen uskovien yhteisöön, seurakuntaan?
4. Mitä sinun tulisi muuttaa suhtautumisessa paikalliseen seurakuntaan?
5. Mikä on seurakunnan pääsanoma? Entäpä jos se ei ole seurakunnan keskiössä?

Mysteerin avaaminen jatkuu

Ef. 3:10-11
Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
 
Seurakunta on mysteeri, koska se on yhteisö, joka heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, uudesti luotua sukukuntaa, joka on lähtöisin ”toisesta maailmasta”, se on, täydellisestä ja synnittömästä todellisuudesta.  
 
Luuk 17:20-21
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
 
R.C. Sproul sanoo artikkelissaan ’Näkymättömästä valtakunnasta todistaminen’ (Bearing Witness to an Invisible Kingdom),[1]
seurakunnan tehtävänä on todistaa tuosta näkymättömästä valtakunnasta, tai kuten Calvin sanoi, kirkon tehtävänä on tehdä Kristuksen näkymätön valtakunta näkyväksi. Vaikka se on näkymätön, se on kuitenkin todellinen.
 
Seurakunta on samaan aikaan näkymätön ja näkyvä. Se edustaa valtakuntaa, joka on jo täällä ajassa, mutta ei vielä kaikessa sen kunniassaan ja kauneudessaan. Tämän valtakunnan Kuningas on läsnä Pyhän Hengen ja hänen edustajiensa kautta, joka on hänen seurakuntansa. Kuningas myös palaa takaisin hallitsemaan kaikkia muita valtakuntia kuten Danielin kirjan luku 7:13-14 paljastaa:
Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä.”
 
Myös Psalmi 2 puhuu tästä Kuninkaasta ja muista valtakunnista seuraavasti:
1.Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat? 2.Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan: 3.”Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” 4.Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä. 5.Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan: 6.”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” 7.Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. 8.Pyydä minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi. 9.Rautaisella valtikalla sinä ne murskaat, särjet kuin saviastian.” 10.Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit! 11.Palvelkaa Herraa hänen pelossaan, iloitkaa ja vaviskaa. 12.Suudelkaa Poikaa, ettei hän vihastuisi ettekä te suistuisi tieltä, sillä hänen vihansa syttyy äkkiä. Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
 
Seurakunnan mysteeri liittyy sen kaksijakoiseen ilmentymään: Se on samaan aikaan todistus viimeisestä ja täydellisestä tulevasta valtakunnasta, joka täyttää kerran kaiken maan ja toisaalta se on läsnä tässä langenneessa ajassa heikkouden kautta ja juuri tämä hämää monia. Jumalan valtakunta ei tullutkaan sen kaikessa täyteydessään kuten niin monet juutalaiset  sekä opetuslapset aikanaan olettivat, vaan se tuli pienen kasvin tavoin, joka vähitellen täyttää kaiken maan. Tähän samaiseen oletukseen lankeavat myös aikamme menestysteologit, jotka kuvittelevat, että heidän tulisi nähdä (usein jopa käskyttämällä) Jumalan valtakunnan kaikki lupaukset, jotka liittyvät terveyteen, menestykseen ja onneen. Heidän teologiansa voisi tiivistää sanoihin: ’nyt-ja-heti’. Kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä huomenna. Mielenkiintoista kuitenkin on, että heidän kiinnostuksensa lähes poikkeuksetta keskittyy heidän omaan kunniaansa ja menestymiseensä, varsinkin heidän oman talouden suhteen! UT antaa kristityn ja seurakunnan elämästä aivan toisenlaisen kuvan.
 
Jeesus puhui useissa vertauksissaan Jumalan valtakunnasta kuten pienestä siemenestä, josta kasvaa puu tai hapatuksesta, joka hapattaa koko taikinan, ei yhdellä kertaa, nopeasti, vaan pikkuhiljaa. Annan tässä hyvän vinkin, joka auttaa ymmärtämään Raamatun isoa kuvaa Jumalan lupausten toteutumisesta ja täyttymisestä niin uskovan kuin seurakunnan kohdalla. Se on – ’NYT-JA-EI VIELÄ’. Jeesuksen inkarnaation aloitti maailman palauttamisen ennalleen (jopa paremmaksi), takaisin Jumalan tahtoa kohti. Monet Jumalan lupaukset alkoivat toteutua Kristuksen lunastuskuolemasta jälkeen. Tämä oli maailmankaikkeuden historian käännekohta, jolloin ”vedet alkoivat jälleen kerran virtaamaan Jumalan valtakuntaa kohden”. Tällä tarkoitan sitä, että Jeesuksen ennalta profetoitu syntiuhri aloitti käänteentekevän ja historiallisen muutoksen kohti kaiken täyttymystä. Emme kuitenkaan vielä näe kaikkea Jumalan täyteyttä:
1 Joh. 3:2
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.
 
Kaiken täyttymys on siis vielä edessäpäin, kuten uskovan uuden ylösnousemusruumiin ilmestyminen, luonnon ennalleen asettaminen ja Jumalan koko kirkkauden ja kunnian ilmestyminen kaikkialla maailmassa. Tämä samainen ’nyt-ja-ei vielä’ -todellisuus näkyy myös uskovan pyhityselämässä. Hän on jo Jumalan perheen jäsen, Kristus asuu hänessä Pyhän Hengen kautta ja hänet on tarkoitettu kasvamaan kasvin tavoin pikkuhiljaa. Kaikkien lupausten täyttymys on kuitenkin vielä edessäpäin. Näin Paavali kuvaa uskovan oikeaa asennetta ja uskoa:
Fil. 3:12-14
Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen. Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa
 
Uskova on siis jo Jumalan valtakunnan jäsen, osallinen Pyhästä Hengestä ja silti hän on samaan aikaan heikko saviastia, keskeneräinen, jonka ”ulkoinen olemus” ei vastaa vielä kaikkea Jumalan lupausten todellisuutta. Tämä vaatii uskovalta suostumista oppilaana elämiseen (meillä käytetään opetuslapseus -sanaa vaikka alkukielissä tuota lapsi sanaa ei ole. Lapsi sana on mahdollisesti tullut meille ruotsinkielen vaikutuksesta) ja hänen kasvuprosessia kohti enenevää Kristuksen tuntemisesta. Uskovan asema on siis jo taattu, mutta hänen vaellus ja kasvu tapahtuu yhteistyössä Pyhän Hengen työn kautta. Tässä kohden seurakunnan merkitys paljastuu eli millainen käsitys ja suhde kristityllä on paikalliseen uskon ilmaisuun, seurakuntaan. Tämä ratkaisee paljolti miten hänen hengellinen kasvunsa etenee. Hän ei kasva vain yksin vaan se vaatii hyvää seurakuntaa, jossa Kristus on kaiken keskiössä. Paavali puhuu hengellisestä alaikäisyydestä, joka on vaarallinen tila ja vastaavasti kasvu hengelliseen aikuisuuteen tapahtuu hyvän seurakuntaruumiin yhteydessä.
Ef. 4:11-16
11.Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi 12.tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13.kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. 14.Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, 15.vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. 16.Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.
 
Tässä keskeneräisessä maailmassa ei siis ole syytä kompastua vajavaisuuteen koskipa se sitten seurakuntaa tai uskovan omaa tilaa. Meidän tulee ottaa Jumalan antamat armovälineet aktiiviseen käyttöömme: uskovien seurakuntayhteys ja mm. sakramentit: kaste ja Herran ateria (ei vain ulkoisena toimituksena vaan erityisesti niiden sisällön ja merkityksen takia), josta puhun myöhemmissä blogeissani. 
Tässä kohtaa meillä on siis PALJON PARANNETTAVAA JA YKSI ISO MYSTEERI ON RATKAISTAVANA: mikä paikka seurakunnalla on sinun hengellisessä kasvussasi?
 
Pohdittavaksi:

1. Miten ’NYT-JA-EI VIELÄ’ todellisuus – auttaa sinua ymmärtämään omaa keskeneräisyyttäsi ja seurakunnan salaisuutta / mysteeriä?
2. Miksi kaikki Jumalan lupaukset eivät vielä toteudu? Miten uskova voi heijastaa tätä ’NYT-JA-EI VIELÄ’ todellisuutta muille (erityisesti ei-uskoville)?
3. Miten uskovan kasvu liittyy seurakuntayhteyteen? Miksi?
4. Miten Jeesuksen oppilaana eläminen liittyy hänen vertauksiin siemenestä, kasvista Jumalan valtakunnasta? 
5. Millaisia askelia sinun tulisi ottaa, jotta löydät hyvän Kristus -keskeisen seurakuntayhteyden? 

[1] It is the task of the church to bear witness to that invisible kingdom, or as Calvin put it, it is the task of the church to make the invisible kingdom of Christ visible. Though invisible, it is nevertheless real.
(www.ligonier.org/posts/bearing-witness-invisible-kingdom).

Apostoli Paavali sai ilmestyksen kautta ymmärtää mysteeriä, joka aste asteelta oli paljastettu Adamille, Aabrahamille, Moosekselle ja muille profeetoille ja nyt Kristuksen Apostoleille, tavalla, jota siihen asti ei ollut vielä tapahtunut. Jumalan pelastussuunnitelma on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille. Jumala ei rakastanut ainoastaan Israelia vaan niin kuin tuttu Raamatun paikka Joh. 3:16 sanoo ”sillä niin on Jumala MAAILMAA rakastanut, että …”. Aabrahamille annettu lupaus koski siis kaikkia kansoja, jonka luvattu Messias, Kristus tulisi lunastamaan. Siksipä myös lähetyskäsky oikeastaan vain jatkaa tätä samaa sanomaa: ”tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani … Matt 28:18-20.
Siispä Jumalan pelastus on tarkoitettu julistettaman kaikille kansoille kääntymykseksi, jotta uusi luominen voisi tapahtua ihmisessä ja hänestä tulisi Jumalan lapsi ja osallinen hänen valtakuntannastaan.
 
Tässä mysteerissä on kuitenkin ”jatko-osa”, joka on jostain syystä meillä Suomessa jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja/tai sen tärkeyttä ei ole ymmärretty. Mikä se sitten on? Jumalan suunnitelma ihmiskunnalle tässä särkyneessä maailmassa on tuoda ilmi Hänen aivoituksensa, erityisesti evankeliumi seurakunnan kautta. Siis yhteisön kautta – ei vain yksilöiden!
 
”Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
 
Huomaatko, että tuo aikaisemmin mainittu pelastuksen sanoma lankeemuksen orjuudessa elävälle ihmiselle, mysteeri, on tarkoitettu kaikuvan ja heijastuvan seurakuntaruumiin kautta! Se ei siis ole vain jokin näkymätön ilman ”ruumista” leijuva tieto vaan paikkakunnalla olevien Kristukseen uskovien yhteisö, jolle on uskottu sanoma, joka on ”toisesta maailmasta”, so. täydellisestä valtakunnasta, ja jonka jäseneksi tullaan vain Kristuksen kautta. 
 
Seurakunta on kuitenkin valitettavan suuri mysteeri jopa monille kristityille. Koska tämä mysteeri on Jumalan suunnittelema niin meidän tulisi tietysti tarkoin syventyä siihen mikä se on. Meitä ei ainoastaan sekoita omat inhimilliset käsityksemme ja Raamatun vähäinen tunteminen vaan myös seurakuntiin tuodut vieraat opit ja jopa eri kirkkokuntien versiot ja väännökset. Yksi tyypillinen hämmentäjä on esim. meidän ’temppeli’ -keskeisyys. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että esim. VT:n temppeli kuvaukset ja papiston tehtävät on edelleen otettu malliksi ja jatkettu siitä mihin taas UT:n alkuseurakunta laittoi stopin. Meidän ei enää tarvitse rakennella pyhiä huoneita, joiden ylläpito on todella kallista ilman säilytystä ja jota yleensä käytetään vain yhtenä päivänä viikossa vaan rakennamme seurakuntaa elävistä kivistä, Kristuksen omista – eli uskovista. Huomio on ihmisissä, ei rakennuksissa! Temppeli oli syntiuhria varten ja jos se nyt on jollekin uusi asia, niin Kristuksen uhri täytti kaikki VT:n uhrit ja lupaukset yhdellä kertaa. Temppeli oli kuva tulevasta todellisesta uhrista ja sovituksesta. Heprealaiskirje kertoo kaikista näistä yksityiskohtaisemmin, joten kehotan lukemaan sen uudelleen. Niinpä myös Jumalanpalvelus, niin itse kokoontuminen ja pappistoimi muuttui radikaalisti. Ennen papit keskittyivät uhraamaan moninaisia uhreja, joita ei enää tarvita. Reformaattorit havahtuivat näihin UT:n totuuksiin ja aloittivat seurakunnan puhdistuksen ja uudistuksen ensinnäkin karsimalla tapoja ja toimintoja, jotka eivät kuuluneet Uuden Liiton seurakunnalle. Jokaisen sukupolven tulee säännöllisesti tarkastella omia toimintojaan, onko niihin tuotu jotain vierasta Jumalan sanan ja ohjeistuksen tilalle. Huomaamatta monet seurakuntayhteisöt täyttävät toimintansa ja elämänsä kaikenlaisilla tärkeiltäkin tuntuvilta asioilla, mutta itse asiassa menettävät ensirakkauden Kristukseen. 
 
Pohdittavaksi:

1. Miksi mielestäsi tarvitaan seurakuntaa? Miksi se on mysteeri?
2. Oletko seurakuntayhteydessä, jossa Kristus ja evankeliumi ovat keskiössä? Jos et niin mitä tulisi mielestäsi tehdä? Kenen vastuulla se on?
3. Mitä VT:n tapoja seurakunnassasi korostetaan ja miksi? Kirkastavatko ne mielestäsi Kristusta ja hänen sovitustyötään?
4. Miten UT:n seurakuntakäsitys muuttui VT:n aikaisista? (seuraavissa blogeissa käsittelen näitä aiheita lisää).

 
Ef. 3:
2.Olette varmaan kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, joka on uskottu minulle teidän hyväksenne. 3.Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. 4.Sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen. 5.Tätä salaisuutta ei ole menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: 6.myös pakanat ovat meidän kanssamme perillisiä, samaa ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta. 7.Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta sen lahjan mukaan, joka hänen voimansa vaikutuksesta on minulle annettu. 8.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9.ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. 10.Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11.sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
 
Mysteerin avaaminen jatkuu … seuraavaksi KRISTUS-YHTEISÖ TODISTAJANA

Meillä Suomessa ei ole totuttu maksullisiin moottoriteihin, mutta etelä-Euroopassa ne ovat tuttu näky autoilijoille. Hyvä ja nopea tie on käytettävissä, mutta sen käyttö maksaa. Tiesitkö, että on olemassa YKSI tie, johon rikkaimmallakaan ihmisellä ei ole varaa? Tämä tie on niin kallis, ettei kukaan ihminen voi kulkea siinä ellei hän tunne tien valmistajaa henkilökohtaisesti. Tämän lisäksi tien käyttö on kulkijoille tämän jälkeen ilmaista. Tälle tielle pääsy ei kuitenkaan ole mahdotonta, mutta kovin moni ei halua sinne nousta, kun kuulee mitä se maksaa. 
 
Jes 35
8.Siellä on oleva valtatie, jonka nimi on Pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen, se on niitä varten, jotka vaeltavat Herran tiellä. Tyhmätkään eivät sillä tiellä eksy. 9.Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto. Sellaisia ei siellä tavata, lunastetut siellä kulkevat. 10.Näin palaavat Herran lunastamat: he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. 
 
Tien nimi on PYHÄ TIE. Sinne ei ole mitään asiaa kenelläkään, joka vaeltaa vanhan langenneen ihmisen alaisuudessa. Tällainen ihminen päinvastoin suuntaa kulkunsa aivan toisaalle, sillä kun tätä tietä lähestytään, paljastuu hänen itsekeskeinen ja Jumalaa hylkivä olemus. Jotkut kyllä koettavat nousta tälle tielle ajatellen, että heidän hyvät tekonsa ja moraalinsa mahdollistaisivat pääsyn tälle tielle, mutta se ei ole kuitenkaan mahdollista. Henkilö, joka pyrkii tielle omilla ansioillaan käännytetään jo heti kättelyssä. Hän ei voi ottaa edes yhtä askelta tällä tiellä. Uskonnolliset niin hyvin kuin vapaamieliset eivät tälle tielle astu. 
 
Tämä tie on Jumalan valmistama ja sinne astutaan vain Jumalan puhdistavan pesu-aseman kautta. Tätä on vaikea useimpien hyväksyä. Eikä muka sinun oma hyvään pyrkivä elämäsi riitä? Etkö ole riittävän hyvä? Lyhyesti sanottuna: ET OLE! Ihmisen suurimpia esteitä tälle tielle nousulle on hänen oma kuviteltu hyvyytensä, mitä uskonnollisempi hän on, sitä parempi hän kuvittelee olevansa. Hänen kokee, että Jumala on hänelle velkaa ja ovet iankaikkiselle tielle tulisi siis olla auki tällaiselle hyvyyttä uhkuvalle henkilölle. Mutta kun se ei ole mahdollista!
 
Ihminen on langenneen luontonsa puolesta kapinallinen ja Jumalaa hylkivä olento. Hän ei näe itseään oikein vaan kuvittelee omaavansa hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta riittävästi, jotta jopa Jumala ottaisi hänet vastaan. Tämä on langenneen ihmisen tapa ajatella ja jokainen ihminen kärsii tästä valheellisesta kuvasta ainakin jossain määrin, jopa Jumalaan uskova kristitty. Tässä syy: Jumalan Valtakunnan elämä on armo pohjainen, jonka ainoa perusta on Jumala itse. Tätä armoa on vaikea käsittää ja vastaanottaa koska se paljastaa , että ihmisellä ei ole mitään omia ansiota tuoda Jumalan eteen. Hänen täytyisi tunnustaa oma vararikkonsa Jumalan edessä ja hyväksyä Jumalan täydellinen armolahja: Jeesuksen uhri- ja sijaiskuolema hänen vuokseen. Tämä ihmeellinen armo tulee täydellisestä maailmasta, joka sotii ihmisen luonnollista ajatusta vastaan. Vaikka Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on oikeastaan täysin ilmainen eli lahja, ihmisen on hyvin vaikea nöyrtyä ja vastaanottaa se ilman, että hän saisi lisätä siihen jotain omaansa. Hän ei halua olla velassa Jumalalle vaan mieluummin, että Jumala olisi velassa hänelle ja velvollinen päästämään hänet tälle kallisarvoiselle tielle. Hän itse haluaa määritellä mikä on oikeaa ja väärää – näin on ollut ensimmäisistä ihmisistä lähtien! Syntiinlankeemus vei ihmiseltä oikean käsityksen Jumalan armosta ja hänen seurassaan vaeltamisesta. Samoin kuin Aatami ja Eeva pakenivat metsään ja koettivat pystyttää omaa vanhurskauttaan, so. omaa hyvyyttään ja peitellä lankeemustaan, nyt tuolla metsässä on nyt paljon enemmän ihmisiä, jotka koettavat selvitä omin ansioin ja langenneiden ihmisten antamien elämänohjein. Siellä on jopa kristillisiäkin ryhmiä, jotka antavat ohjeita hyvään elämään: kieltoineen ja seitsemän askeleen ’tee-se-itse’ oppaineen. Siellä on jopa supersaarnaajia, jotka lupaavat menestystä ja terveyttä kunhan käyttävät heidän oppejaan metsässä selviytymiseen. Valitettavasti samaisessa metsässä on myös iso joukko hurmioituneita karismaatikkoja, jotka koettavat käskyttää heidän jumalaansa tekemään heidän tahtonsa; Nyt ja heti! Meno on varmasti viihdyttävää, mutta ongelma on silti sama, kaikki he ovat metsässä ja rakentavat ihmisen omatoimista pelastusta, joka ei kuitenkaan ohjaa häntä takaisin Jumalan armon yhteyteen.
 
Mitä tästä vielä voisi sanoa, paljonkin, mutta ystävä hyvä, ota tämä vastaan: lakihenkinen ihminen, ihminen joka luottaa omaan riittävyyteen, ihminen, joka ei suostu tunnustamaan omaa tilaansa, ei voi kulkea tällä pyhällä tiellä, koska vain Jumalan armon vastaanottaminen mahdollistaa sen Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä tie on siitä kummallinen, että tyhmäkin ihminen voi siinä kulkea, mutta tyhmäkin Jumalan oma on viisaampi kuin älykkäin lankeemuksessa vaeltava ihminen. Joko sinä olet noussut tälle tielle?
 
Siellä on oleva valtatie, jonka nimi on Pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen, se on niitä varten, jotka vaeltavat Herran tiellä. Tyhmätkään eivät sillä tiellä eksy.

Juhani.Ahola@om.org
Joonan kirja on Raamatun kummallisimmista tarinoista. Todellinen ongelma ei ole kirjassa mainitut erikoiset tapahtumat vaan sanoma Jumalan armosta: Jumalan pelastussanoma on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille!
Kaikista vaikein tapaus on profeetta itse. Kaikki muut ”eikkarit”, niin merimiehet kuin niiniveläiset kääntyvät Jumalan puoleen. Jopa eläin- ja kasvikunta tottelevat Jumalaa, mutta profeetalle se on vaikeaa. Joona välttelee Jumalan kutsua viedä sanoma pakanain keskelle. 
Mitä Jumala haluaa meille sanoa tämän erikoisen kertomuksen kautta? Tärkein asia johon meidän tulisi kiinnittää huomio on se mitä tämä kirja kertoo Jumalasta?
Kirja paljastetaan Jumalan pelastussuunnitelman, joka on tarkoitettu julistettavaksi kaikille kansoille. Aivan alusta asti Jumala valitsi ihmisiä elämään hänen todistajinaan. Joona edustaa Israelia, joka ei täyttänyt Jumalan Aabrahamille annettua kutsua elää siunauksena muille kansoille. Tästä syystä he saivat maistaa Jumalan ohjaavaa kuritusta, jotta pelastussanoma menisi eteenpäin. Jumalan pelastussuunnitelman, joka ei koske vain pientä Israelin kansaa, vaan kaikkia kansoja. Siunaus ja ”lopullinen ratkaisu” lankeemuksen ongelmaan oli vielä edessä, mutta näiden tapahtumien kautta Jumala osoitti rakkautensa langenneita ihmisiä ja kansoja kohtaan, jopa Israelin vihollisten tuli kuulla Jumalan pelastava sanoma. 
Kirjan päähenkilö on Jumala ja tottelematon profeetta, joka täyttää vastahakoisesti Jumalan antaman kutsun todistaa Jumalan armosta. Pääviesti on Jumalan myötätunto langenneita ihmisiä kohtaan. Kaikki ihmiset ovat tuomion alla, mutta pelastus tulee niille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. Avainsana on ”Pelastus kuuluu Herralle” (2:10).
Yksi kirjan pääaiheista liittyy siis Abrahamin siunaukseen. Aabrahamin kautta Jumala lupasi siunata kaikkia kansoja (1.Moos.12). Jumala antoi tämän tehtävän hänen kuvansa kantajille. Ensin Aadamille ja Eevalle, joiden tuli täyttää maa Jumalan kuvilla. Abrahamin liitto tarkensi Jumalan suunnitelmaa, joka koskisi kaikkia kansoja. Jumalan kuvan kantajat ovat siis luomisesta lähtien kutsuttu olemaan siunaukseksi kaikille kansoille. Valitettavasti Israel lankesi tässä tehtävässä, ja profeetta Joona osoittaa tätä samaa tottelemattomuutta. 
Huolimatta Joonan sanoman menestyksestä, ei kuitenkaan riittänyt että ihmiset kääntyivät, vaan Jumalan tahto on että uskovat muuttuvat Jumalan luonteen kaltaisuuteen (2 Kor.3:18; 1 Joh 3:1-2). Joona ei ollut vielä ”valmis” ja hänellä oli vielä paljon opittavaa Jumalan armosta. Apostoli Paavali tiivistää tämän kauniisti sanoen: ”kunnes Kristus on saanut muotoa sinussa.” (Gal.4: 19). 
Joonan ongelma oli nationalismi tai heimo-ylpeys, jopa itsekeskeisyys ja itsesääli. Tarina saa lukijat tunnistamaan itsensä Joonan eri vaiheissa. Jumala kutsuu kääntymään pois säälimästä itseään kohti suurempaa sääliä: "Jumalan rakkautta ja huolenpitoa koko ihmiskuntaa kohtaan".
MILLAINEN JUMALA?Kirja paljastaa kolme ihmisryhmää ja heidän näkemyksiään Jumalasta. Pakanoille Jumala on tuntematon. Merimiesten ja niiniveläisten epätoivo paljastaa heidän epäjumalansa. Jokainen ihminen palvoo lopulta jotakin. Kolmas ryhmä edustaa Jumalan omaa kansaa, Israelia. Profeetta Joona on Jumalan lähettiläs, mutta hänen näkemyksensä Jumalasta on puutteellinen, vaikka hän on saanut poikkeuksellinen ilmoituksen suoraan Jumalalta. Hän kyllä tietää, että vain Jumala voi pelastaa, mutta Joona ei välitä pakanoista. Joonalla on puuttuu rakkaus ”muita” (so. erilaisia kuin me) ihmisiä kohtaan. Tästä huolimatta ’pahikset’ Niinivessä kääntyvät Jumalan puoleen kuultuaan vain lyhyen viestin. Pakanat olivat valmiita kuulemaan uutiset. Ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää Jumalan armoa. Se ei ole ns. yleistä tietoa ja se sotii vastoin ihmisten luonnollisia viisautta vastaan. Sanoma Jumalan armosta tulee täydellisestä paikasta langenneen maailman keskelle. 
Tärkein Raamatun kirjan lainaus löytyy on 2.Moos. 34 luvusta, kun Joona rukoilee Jumalaa: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja täynnä armoa ja totuutta...”
Joona valittaa, että hänen matkansa on turha, koska Jumala on joka tapauksessa armollinen ja tekee niin kuin tahtoo. Joona ei näe rooliaan, eikä halua niiniveläisten pelastuvan. 
LOPPU PÄÄTELMÄT”Pelastus tulee Herralta” tiivistää Joonan kirjan (Joona 2:10). Jumala on suvereeni ja tätä pelastusta tulee julistaa kaikille. Ihmisten on tehtävä parannus! Jumalan armo ja pelastus vie meitä tielle, jossa muutumme Kristuksen luonteen mukaisuuteen (luku 4). 
Joonalle annetut nimet paljastavat samoja teemoja. Jumala on tosi ja uskollinen (Joonan isän nimi), Joona on hauras kuin kyyhkynen ja tapahtumat, jotka muokkasivat Joonaa olivat kuin viinipuristin (Joonan kotipaikka). Myöhemmin todellinen uskollinen Jumalan Palvelija saapui ja kesti viinipuristimen (= Getsemanen puutarha) paineen. Kristuksen kautta kaikki kansat voivat olla siunattuja, koska Jumalan uskollinen palvelija ei kääntynyt lohdutuksen puoleen kuten Joona (lomamatka Tarsiiseen), vaan käänsi päättäväisesti kasvonsa kohti langenneita kansoja, ei tuomitakseen vaan pelastaakseen heidät. 
Joonan viettämä aika kalan vatsassa käy yhteen Jeesuksen hautaamisen ja ylösnousemuksen kanssa (kolme päivää ja yötä). Aivan kuten Joona, Jeesuksen kuolema ei ollut tarinan loppu, eikä se mitätöinyt Jumalan pelastusta. Jumalan tehtävän suorittamiseen tarvittiin ylösnousemus. Joonan kokemukset kuolemasta ja ylösnousemuksesta toimivat Jeesuksen mainitsemana tyyppinä. Jeesus on Jumalan uskollinen palvelija, joka täyttää kaikki lupaukset ja Hänen pelastussanomansa kuuluu nyt kaikille kansoille. Joonan kirjan sanoman tiivistyy Jeesuksen palvelustehtävän alussa kun hän sanoo: ”Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on käsillä; tee parannus ja usko evankeliumiin. " Markus 1:15. "Jotain suurempaa on täällä"!
 
Mieti oletko sinä ja seurakuntasi täyttämässä teille annettua evankeliumin ja opetuslapseuttamisen tehtävää?

1. Oletteko kuuliaisia Jumalan lähetyskäskylle?
2. Oletteko tottelemattomuuden tiellä: etsimässä mukavuutta, itsekeskeisisä, Jumalan sana laiminlyöty, uusien ihmisten tavoittaminen on vierasta?
3. Mikä on Jumalan päämäärä ihmiselle ja seurakunnalle?