PÄIVITETTY KRISTITTY
ja seurakunta
Tässä intro sarjaan, jossa avaan epäjumalanpalvelusta; rakkauden vääristymää, kuinka se koskettaa kaikkia meitä ja miten Jumala palauttaa meidät alkuperäiseen suunnitelmaan syvenevän evankeliumin tuntemisen kautta.
Kirkkoisä Augustinus (354 –430jKr) totesi, että "SYNNIN OLEMUS ON EPÄJÄRJESTYNYT-HÄIRIINTYNYT RAKKAUS"(disordered love). Epäjärjestynyt rakkaus tarkoittaa, että rakastamme usein vähemmän tärkeitä asioita enemmän ja tärkeämpiä asioita vähemmän kuin meidän pitäisi ja tämä väärä priorisointi johtaa onnettomuuteen ja epäjärjestykseen elämässämme. Augustinuksen johtopäätös oli, että syy miksi useimmat ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä on se, että ELÄMÄMME ON EPÄKUNNOSSA HÄIRIINTYNEEN RAKKAUDEN TÄHDEN. Augustinus oli vakuuttunut siitä, että SE MIKÄ MÄÄRITTELEE IHMISEN YLI KAIKEN, ON SE, MITÄ HÄN RAKASTAA. Synti on siis viime kädessä rakkauden puutetta Jumalaa ja lähimmäistäsi kohtaan. "SYNNIN YDINOLEMUS ON EPÄJÄRJESTYNYT RAKKAUS" Lankeemus väänsi meidän rakkautemme maallisiin ja katoaviin asioihin Jumalan sijaan. Tästä seurasi se, että EPÄJUMALIEN PALVONTA ON IHMISEN VALITETTAVA ”NORMAALI” TILA, jokaisen meidän perimmäinen ongelmamme. Jean Calvinin (1509-64) tunnettu sanonta oli: "IHMISEN SYDÄN ON IKUINEN EPÄJUMALATEHDAS"[1]. Rakastamme kaikkea muuta kuin Jumalaa hakemalla lohdutusta, onnellisuutta, täyteyttä jne. katoavista asioista ja lähetistä. Iankaikkinen sielu ei kuitenkaan täyty katoavilla asioilla! Syksyllä poisnukkunut Timothy Keller ilmaisi asian näin: ”Epäjärjestynyt rakkaus johtaa aina kurjuuteen ja hajoamiseen. Ainoa tapa "järjestää" rakkautemme on rakastaa Jumalaa yli kaiken.” Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, heijastamaan Hänen luontoaan ja tekojaan – Jumalan Valtakunnan ja Kuninkaan hyvyyttä ja kauneutta. Mutta kuinkas kävikään? Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset epäjumalan palvelijat kun he kääntyivät Jumalan sanan ohjauksesta omiin ja saatanan oppeihin kuinka tehdä ”elämä paremmaksi”, jopa Jumalan kaltaiseksi! (1Moos3). Surullista asiassa on se, että Aatami ja Eeva OLIVAT JO JUMALAN KUVAN muokkaamia, mutta nyt heille tarjottiin vaihtoehtoista evankeliumia kuten apostoli Paavali sen ilmaisi: 3Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. 4Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte. 2Kor11:3.4 Sen sijaan, että heijastaisimme Kaikkivaltiasta Luojaamme ja Hänen tekojaan, langennut luontomme heijastaakin jotain aivan muuta; rikkinäisyyttä, syntejä sen eri muodoissa. Tämä on: Heijastamme epäjumalien ominaisuuksia, sillä jokainen ihminen PALVOO JOTAKIN! ja tätä kautta myös muuttuu palvomansa, rakastamansa kuvan kaltaisuuteen. 4Kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa. 5Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, silmät, mutta ne eivät näe. 6Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, nenä, mutta hajua ne eivät tunne. 7Niiden kädet eivät koskettele, niiden jalat eivät astu, eikä niiden kurkusta tule ääntä. 8Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin luottavat. Ps 115 Tämä on kauhistuttava kohtalo ihmiselle. Hänen minuutensa ja persoonansa pahenee pahenemistaan aina iankaikkista kadotusta kohden. Ihmisen kyky kuulla ja ymmärtää hänen omaa saatikka muiden todellista hengellistä tilaa hämärtyy. Siksi jopa seurakuntaa varoitetaan useaan otteeseen UT:ssa – PAETKAA EPÄJUMALANPALVELUSTA (1 Kor 10:14; 2 Kor 6; 1 Joh 5:21). Roomalaiskirje, joka avaa evankeliumin laajuutta paljastaa meille ihmiskunnan todellisen tilan. Sen sijaan, että palvoisimme Luojaamme, palvommekin luotua ja siitä on vakavat seuraamukset kaikilla elämänalueillamme, eikä vähiten identiteettimme ja seksuaalisuuden alueilla. MITÄ SITTEN LÄÄKKEEKSI? Ainoastaan evankeliumi Kristuksessa voi vapauttaa ihmisen epäjumalan palvonnasta, rakkauden vääristymistä oikeaan suhteeseen Luojansa kanssa. Emme pysty muuttamaan tai pelastamaan itseämme vaan meidän on käännyttävä ainoan Pelastajan puoleen, joka voi meitä auttaa – ja korjata Jumalankuvan meissä alkuperäiseen suunnitelmaan. Lankeemuksen turmelema vanha ihminen alkaa matkan, jossa hän kokee muutoksen, uuden luomisen, josta hän ei olisi voinut edes uneksia aikaisemmin. Se alkaa sisäisellä muutoksella kohti Jumalan Pojan kaltaisuutta (Room 8:29). Täyttyminen tapahtuu vasta täältä ajasta lähdettäessä, sillä täällä lankeemukseen maassa joudumme vielä painimaan tämän alhaisen, alemmuuden ihmisyyden kanssa, mutta muutos on jo alkanut niiden kohdalla, jotka uskovat Jumalan Poikaan (Fil 3:21). Hän vie aloittamansa työn loppuun saakka (Fil 1:6). Epäjumalat kahlitsevat ihmisen hänen syntiseen tilaansa, antavat aina uusia ”rakkauden” kohteita ja ruokkivat näin vanhan ihmisen egoa, pitääkseen ihmisen pimeydessä suhteessa itseensä, toisiin kanssa matkustajiin ja itse Jumalaan. Vastaavasti Pyhä Henki näyttää ihmiselle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh 16:8). Hän käyttää siinä Jumalan sanan ilmestymistä, joka paljastaa ihmiselle hänen omat harhaiset ajatukset ja sydämensä tilan: 12Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. 13Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili. Hepr. 4:12-13 24Sen tähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne. Sillä jos ette usko, että minä olen se, joka olen, te kuolette synteihinne.” Joh 8:24 Evankeliumi on tämä; ”Olemme itsessämme syntisempiä ja virheellisempiä kuin koskaan uskalsimme uskoa, mutta samalla olemme Jeesuksessa Kristuksessa rakastetumpia ja hyväksyttyjä enemmän kuin uskalsimme toivoa." Timothy Keller [1] Jean Calvin, Institutes I.11.8
0 Comments
Kunpa sietäisitte minulta hieman mielettömyyttä! Ja kyllähän te minua siedättekin. 2.Kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. 3.Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. 4.Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte. 2.Kor 11:1-4
Väärennös on tarkoitettu harhauttamaan ja eksyttämään tuotteen vastaanottajaa ja tuomaan ansaitsematonta voittoa kopion levittäjälle. Apostoli Paavali paljastaa meille kuinka keskellämme on erittäin röyhkeä vastustaja, itse Jumalan vihollinen, evankeliumin väärentäjä, jonka tavoitteena on harhauttaa ihmisiä pois aidosta ja ainoasta evankeliumista. Tilalle tarjotaan toista Jeesusta, toista henkeä ja toista evankeliumia. Mitä ovat nämä väärennökset, joilla pyritään pettämään ihmiset pois Jumalan pelastuksesta? Yksi ensimmäisistä asioista, johon saatana sai Eevan lankeamaan, oli epäilys Jumalan hyvyydestä. Eikö Jumala olekaan hyvä? Eikö hän haluakkaan minun parasta? Vastoinkäymisissämme alamme usein epäilemään Jumalan hyvyyttä. Eikö hän välitäkään minusta? Miksi Jumala sallii minun kokea tämän? Eeva eksyi epäilemään Jumalan ilmoitusta ja luuli, että Jumala oli pimittänyt jotain tärkeää tietoa häneltä ja niinpä ihminen lankesi haluun toimia Jumalan asemassa ja määritellä ITSE oikean ja väärän. Tuttua myös meille, niinhän? Lopulta kukaan ei voisi sanoa toiselle mikä on oikeaa ja väärää. Tällainen suvaitsevaisuus mukailee meidän omia halujamme ja tahtoamme, sitä mikä on itselle sillä hetkellä sopivaa. Tämä on oman epäjumalan pystyttämistä! Paavali kirjoitti varoituksen uskoville, sillä lankeaminen voi tapahtua vain kristitylle (ei-uskova ei siis lankea vaan elää synnissä). Tällöin synti koetetaan muuttaa suvaitsevuuden nimissä hyväksi tai ainakin siedettäväksi ja hyväksytyksi asiaksi. Vastaavasti evankeliumi ei anna lisenssiä syntiin vaan se paljastaa ihmisen todellisen tilan so. synnin kauheuden meidän omassa sisimmässämme (Matt 15:19; Jer 17:9). Samoin kuin Eeva joutui petetyksi niin myös meillä on vaara tehdä oma jumalan ilmoitus ja uskotella itsellemme, että ajatuksemme olisivat Jumalan mielenmukaisia. Tästä esimerkkinä varsikin äärikarismaattisissa piireissä, on korottaa suora ilmoitus yli Jumalan sanan ja näin evankeliumi muutetaankin ihmisille ’sopivaksi’ sanomaksi, ’toiseksi evankeliumiksi’. Tällöin diagnoosi vääristyy ja lopputulos on se, että ihminen kuvittelee itse pystyvänsä pelastamaan itsensä, ansaitsemaan pelastuksen omilla hyvillä pyrkimyksillään ja hengellisillä kokemuksillaan. Tällaista väärää evankeliumia oli myös Galatian -maakunnassa ja Paavali johtui nuhtelemaan heitä ankarasti evankeliumin vääristelystä. Gal 1 Minua ihmetyttää, että te niin pian olette luopumassa hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. 7Se ei kuitenkaan ole mikään toinen evankeliumi. Jotkut vain hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumia. Galatalaisille tarjottiin ’tee-se-itse evankeliumia’, ’seitsemän askelta onneen ja hyvään elämään’. Tällaista evankeliumin vääristelyä on runsaasi myös meidän ajassamme. Tarjotaan metodeja jonkin ihmeellisen tunteen tai kokemuksen saamiseen ja vieläpä Pyhän Hengen toiminnan nimissä. Tällöin annetaan ymmärtää, että tarvitset jonkin erityisen kokemuksen, jotta sinusta tulisi oikea Jumalan Hengen täyttämä uskova, eikä huomata, että tällainen opetus ei perustu lainkaan evankeliumiin vaan ihmisen omaan tahdon voimaan ja haluun tuottaa itse omaa hengellisyyttä. VT:ssä tämä tapahtui kun temppeliin tuotiin vierasta tulta eli syntiuhrialttari sivutettiin ja tarjottiin ihmisoppeja – se on, pelastusta omilla teoilla ja oletetulla oma-hyvyydellä. Paavali kertoo Galatalaiskirjeen 1-luvussa, että hän itse on hyvä esimerkki Jumalan täydellisestä armosta häntä kohtaan, joka oli aiemmin seurakunnan vainooja ja erittäin uskonnollinen ja vanhurskas, mutta inhimillisen näkemyksen mukaan. Näistä tulisi puhua enemmänkin, mutta huomaa, että evankeliumi ei muutu, se on yksi ja sama läpi koko Raamatun ja pysyy samana aina hamaan tappiin saakka (Ilm. 14:6). Evankeliumissa on kaksi terää: Pyhän Hengen toiminta Jumalan sanan kautta, joka paljastaa ihmisen todellisen tilan ja synnin kauheuden ja toinen puoli Jumalan täydellinen armo Kristuksessa, joka löytyy ainoastaan Hänessä, ilman omia lisäyksiämme. Emme voi parantaa Jumalan armoa Kristuksessa millään omilla teoilla, ei edes hengellisillä kokemuksilla eikä karismalla! Tiit 3:3-7 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä, monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, vihattuina ja toisiamme vihaten. 4Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, 5hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. 6Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Kuinka vaikea meidän langenneiden ihmisten onkaan käsittää Jumalan armoa Kristuksessa. Täällä kuolevaisten maassa kaikki pitää ansaita. Elämme ’ansiosidonnaisesti’ kun taas jumalasuhde on täysin Jumalan itsensä hoitama tie, joka vastaanotetaan täysin armosta ja eletään todeksi, arvaatkin jo, myös täysin armosta. Tarvitset siis ulkopuolista apua! Tämä on mahdollista vain Kristuksen tuntemisen kautta (Ef. 2:1-10). Ihmisen uskonnollisuus panee hänen eteensä ansan. Olemme kiinnostuneita erilaisista ylihengellisistä kokemuksista, jotka vahvistaisivat meidän omaa vanhurskauttamme. Siitä Paavali puhui esim. Room. 10-luvussa kun hän mainitsee juutalaisten uskonnollisten omavanhurskaudesta, näin asettuen Jumalan standardien yläpuolelle. Room 10:1-4 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän puolestaan, että he pelastuisivat. 2Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta mutta ei ymmärrystä. 3Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauteen. 4Kristus on näet lain loppu , vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Ihminen, joka ei tunne Jumalan standardeja, so. vanhurskautta, luulee itsestään liikoja, eikä täten alistu Jumalan pelastavan vanhurskauden eli Kristuksen alle ja Hänen pelastettavakseen. Kuinka siis on? Kasvatko Jumalan evankeliumin, Kristuksen tuntemisessa ja vaellatko Hänen armon voimassa? Jumalan evankeliumi antaa sinulle perustuksen, joka ei järky ja hyvän hengellisen arviointikyvyn, mikä on oikeaa ja väärää, sillä tällä tavoin Jumala korjaa langennutta luontoamme alkuperäistä suunnitelmaa kohti ja opit todella tuntemaan oikean ja väärän (Room 12:1-3). Tasa-arvo, ihmisarvo, heikkojen puolustaminen, avustustyö, köyhien auttaminen, koulutus, sairaiden hoito, kristillinen käyttäytyminen ja kaikki muu hyvän elämän tuottaminen jne. ovat arvostettuja asioita, joita suurin osa ihmisistä syystäkin pitää tärkeinä ja tavoiteltavina asioina. Tähän liittyy tietysti myös meidän käsitys ja määritelmä siitä mikä on hyvää ja onnellista elämää, millaisessa maailmassa olisi hyvä olla ja toimia ja kuinka tätä hyvää sitten voisi edistää niin omassa kuin muidenkin elämässä. Ihmiset havittelevat paratiisia, onnellisuutta ja hyvinvointia, mutta valitettavasti ilman evankeliumia.
Seurakunnat ovat kautta aikain vaikuttaneet ympärillä olevaan yhteiskuntaan tuottamalla näitä edellä mainittuja ihmiselämää parantavia asenteita, asioita ja palveluja. Nämä ovat näkyviä kristinuskon ja erityisesti EVANKELIUMIN vaikutuksia maailmassamme. Seurakunnan vastuunkantajien ja Jumalan valtakunnan työssä toimivien on kuitenkin tärkeä huomattava mikä synnyttää näitä asioita ja mikä on EVANKELIUMIN seurausta eli lyhyesti: MIKÄ ON RAAMATULLINEN EVANKELIUMI JA MITKÄ ASIAT OVAT EVANKELIUMIN SEURAUKSIA? Vaarana on se, että yksittäisen uskovan tai seurakunnan toiminta ajautuu yleisen hyvän tekemiseen evankeliumin kustannuksella. Tätä on tapahtunut kautta seurakuntahistorian. Tarkoitan sitä, että tällöin ei ymmärretä, että kaikki tuo edellä mainittu hyvän tekeminen ja vaikuttaminen ovat seurausta evankeliumin julistuksesta. Siellä missä evankeliumia kommunikoidaan Raamatun ilmoituksen mukaan, ihmisille annetaan mahdollisuus muuttua sisäisesti, tulla uudeksi luomukseksi, jossa lankeemuksen vaikutukset kuoletetaan ja ihminen alkaa elämään uutta elämää Jumalan vaikutuksesta. Näin Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisessä uutta tahtoa ja toimintaa ennen kaikkea evankeliumin etenemiseksi maailmassa. Tämä on Jumalan prioriteetti ja siksi sen tulisi olla myös uskovan ja seurakunnan prioriteetti. Terve evankeliumin sisäistäminen ja sen vaikutuksessa eläminen synnyttää myös halua siunata ympärillä olevaa yhteisöä ja kaupunkia, toimia siis sen parhaaksi kuten Jeremia ilmoitti maanpaossa oleville israelilaisille. Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne. Jer 29:7 Apostolien teoissa kerrotaan kuinka apostolit toimivat nuoren ja kasvavan seurakunnan keskellä samalla kun seurakuntalaisten tarpeet uhkasivat mennä evankeliumin julistuksen edelle (Apt. 6). Niinpä Apostolit asettivat seurakuntaan diakoneja vastaamaan ihmisten käytännöllisestä avustamisesta. Tämä priorisointi auttoi vastuunkantajia keskittymään evankeliumin saarnaamiseen, samalla kun erilaiset tarpeet tulivat kohdatuksi. Meidänkin toiminta voi kallistua pääosin tarpeiden täyttämiseen, samalla kun evankeliumi jää taka-alalle. Tämän olen nähnyt tapahtuvan niin seurakunnassa kuin lähetysjärjestöissä. Mielenkiintoista näissä Apostolitekojen henkilöstövalinnoissa oli se, että diakonien tuli olla viisautta ja Henkeä täynnä. He eivät vain avustaneet vaan osallistuivat myös evankeliumin työhön, yhtenä esimerkkinä heistä evankelista Filippos, joka saarnasi diakonia työnsä ohella evankeliumia kaikkialla (Apt. 8:26-40). Mitä siis haluan sanoa? On erittäin tärkeää ymmärtää kuinka evankeliumi on pohjimmiltaan keskeisin motivoija ja kaiken palvelustyön moottori. Evankeliumi synnyttää ihmisen uudeksi luomukseksi, joka saa uuden mielen ja halun seurata Jeesusta ja oppia Hänen tiensä Raamatun sanan ja uskovien yhteyden kautta. Kuitenkin hyvin usein käy niin, että seurakunnat ja yksittäiset uskovat pitävät toimintoja ja erilaisia metodeja ensisijaisena mittareinaan ja jopa kopioiden malleja, jotka näyttävät tuottavan upeita tuloksia muilla mantereilla. Näin sorrutaan tekemään kehällisiä asioita ja puskemaan vierasta hengellisyyttä, joka ei ole evankeliumin vaikuttamaa tai aikaansaamaa. Tämä hyvin pragmaattinen tapa toimia jättää helposti ihmiset heidän langenneeseen tilaansa, elämään ilman Jumalan evankeliumia ja puskemaan ihmisen oman mielenmukaista uskonnollisuutta, so. itsevalittua jumalanpalvelusta (Kol. 2:23). Tämä on yksi syy miksi seurakunnissamme löytyy henkilöitä, jotka ovat pettyneet kristinuskoon. Heidän kokemuksensa on ollut enimmäkseen ulkokohtaista suorittamista ja pyrkimystä mukautua kristilliseen pukuun ja usein miten muiden mieliksi. Tämä on nimi-kristillisyyttä, ilman evankeliumia ja sisäistä muutosta Kristuksen kaltaisuuteen. Tämä ongelma näkyy erityisesti siinä mitä pidämme esim. oikeana kristillisenä käytöksenä ja mitä odotamme ihmisiltä, jotka tulevat seurakuntayhteyteemme. Saatamme vaatia ihmisten mukautuvan kristillisiin käsityksiimme ja hyvin usein jopa tiettyyn alakulttuuriimme, ennen kuin heistä on edes tullut uusia luomuksia. Valitettavasti tämä tuo seurakuntiin valhekäännynnäisiä, jotka kylläkin oppivat käyttäytymään kristillisten tapojen ja kulttuurin mukaisesti, mutta ovat sisäisesti vielä uudestisyntymättömiä. Tällöin ihminen muokkautuu kulttuuri-kristityksi, käännynnäiseksi, joka eivät ole Kristuksen opetuslapsi. Hän kyllä käyttäytyy ja puhuu kristillisillä termeillä, mutta hän ei ole sisäistänyt evankeliumia. Tällainen ”hengellisyys” tuottaa isoja pettymyksiä ja sanontoja kuten: ”Kristinusko ei toiminut minulla”. Sama syyn ja seurausten sekaannus ilmenee myös ennakko-odotuksena ja näkemyksenä, että Suomi olisi ns. kristillinen maa, jossa ihmisten kuuluu käyttäytyä ja toimia kristillisten so. Raamatun arvojen mukaisesti. Tällöin kärry on laitettu hevosen eteen. Tällainen käsitys osoittaa, ettei ymmärretä ihmisen luonnollista langennutta tilaa ja seurakunnan lähetystehtävää, joka on selvästi laiminlyöty. Mikään maa ei ole kristillinen vaan maassa voi olla kristittyjä ja seurakuntia, joiden tehtävänä on evankelioida ja opetuslapseutta ihmisiä Jumalan tuntemiseen. Yhtenä päivänä kuunnellessani radiota, siellä eräs evankelistaksi itseään kehuva mies kertoi kuinka ihminen voisi uudestisyntyä. Hän aloitti: ”Kun olet hyljännyt syntiset menosi, niin tule Jeesuksen luo…”. Evankeljuilija varmasti tarkoitti hyvää, mutta hänen ohjeistuksena osoitti, ettei hän itsekkään ollut ymmärtänyt evankeliumia. Ihminen voi tietysti tahdonvoimallaan luopua monestakin asiasta, riippuen hänen luonteesta, kasvatuksestaan ja fyysistä sekä psyykkisistä voimistaan, mutta tämä ei ole evankeliumin sanoma vaan lain vaatimus. Lyhyesti: evankeljuilija kertoi kuulijalle lain, vaatien häntä muuttamaan itsensä ja vasta sitten tulemaan Vapahtajansa luo. Tämä on evankeliumin vastakohta, ei armon ilosanoma. Tällaisia vaatimuksia kuulee liiankin usein jopa hyväntahtoisilta kristityiltä. Huomio on silloin evankeliumin seurauksissa, ei itse uudestisynnyttävässä evankeliumissa. Odotamme siis hyvää käytöstä, ilman evankeliumia. Tämä on humanistista harhaa ja pelkkää ihmisen omaa uskonnollisuutta. Tällöin nostamme lain standardin seurakunnan tärkeäksi pilariksi ja hyvän tahdonvoiman omaavat henkilöt ovat tällöin parhaita seurakuntalaisia. Heillä kun on tarpeeksi luontaista itsekuria täyttää asettamamme normit kun taas heikommilla lahjoilla varustetut tai maailman runtelemaksi tulleet eivät tällaisia voimia omaa. Tämä on evankeliumin irvikuva ja vääristää seurakunnan perimmäisen olemuksen. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa. Tiit 2:11-12 Evankeliumi Kristuksessa riittää ja se opetuslapseuttaa uskovan toimimaan Jumalan mielenmukaisella tavalla yhdessä muiden Jumalan perheväen kanssa. Katsokaamme, että evankeliumin ymmärrys ja soveltaminen elämäämme voisi kasvaa ja näin vaikuttaa yhä enemmän ympärillämme, aina maailman ääriin saakka (Matt. 28:18-20). Mistä tämä evankeliumi sitten löytyy? Yksinkertaisesti koko Raamattu puhuu siitä jatkuvasti! Se on täynnä Jeesusta Kristusta, joka täytti KAIKEN mitä me emme kyenneet täyttämään. Hän otti koko syntisen luonteesi ja vei sen häpeälliseen kuolemaan. Ylösnousemuksellaan Jeesus soitti, että Hän on vastaus ihmisen syntiin, rikkinäisyyteen ja kuoleman voittamiseen. Kaikki täyteys löytyy vain Jumalan Pojassa Jeesuksessa. Kun löydät Raamatusta lakia, joka vaatii sinua, niin ohjaa mielesi Kristukseen. Löydä Jumalan lupaukset Jeesuksessa, joka on täyttänyt kaikki vaatimukset sinuna varten ja Hänen seurassaan opit vaeltamaan tästä EVANKELIUMIN voimasta. Anna evankeliumin olla sinun edessäsi, niin voit kulkea turvallisesti sen vetämänä ja voimauttamana! ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” Room. 1:16 Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 7
Ef. 3 8.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9.ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. 10.Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11.sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Evankeliumin ilosanoma on tullut meille taivaallisesta, täydellisestä paikasta. Tämä sanoma on aivan poikkeuksellinen ja erilainen kuin mikään muu sanoma ajassamme. Se johdattaa ihmisen erikoiselle paikalle: näkemään itsensä millainen hän todellisuudessa on ja toisaalta mitä Jumala valmistanut hänelle ettei hänen tarvitsisi jäädä sellaiseksi kuin hän on, synnin muokkaamaksi ja kadotetuksi. Ihminen on lankeemuksen turmelema, eikä kykene näkemään itseään oikein ilman Jumalaa. Toiseksi hän ei myöskään kykene ymmärtämään evankeliumia ellei Jumalan Henki sitä hänelle avaa. Johanneksen evankeliumissa uskonnollinen johtaja (fariseus) ja Vanhaa Testamenttia opiskellut Nikodemos uskalsi mennä Jeesuksen luo, vaikkakin vasta yön pimeydessä, ja tiedustella häneltä mikä Jeesus oli miehiään. Huolimatta ympäristön paineesta ja peloista, hän hiipi tiedustelemaan suoraan asian osaiselta, Jeesukselta kuka hän oikein oli. Moniko meidän aikamme ihmisistä pelkää kysyä näitä uskon asioita julkisesti? Kenen luo he voisivat mennä ja saada vastauksia siitä kuka Jeesus todella on? Jeesus meni suoraan asiaan ilman ’small talk’ puheita. Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” (Joh 3:3). Mitä ihmettä, ajatteli Nikodemos, kuinka kukaan voi syntyä uudesti? Jeesus jatkoi puhumalla uudestisyntymisen tähdellisyydestä: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh 3:5) Nikodemos hämmästyi Jeesuksen sanomisista ja erityisesti siitä että tämän asian ei pitänyt olla mikään uusi juttu vaan Nikodemoksen olisi pitänyt Israelin hengellisenä opettaja tietää tämä Vanhan Testamentin kirjoitusten ja ennustusten perusteella! Sillä useat kohdat Mooseksen kirjoista lähtien kertovat uuden syntymisen tarpeellisuudesta (Hesek. 36:25-27; 37; 5 Moos 30:6; Jer 31:31-34 jne.) Jeesus kohtasi uskonnollisen Nikodemoksen tavalla, joka puhutteli häntä. Jeesus kertoi, että Jumalan pelastussuunnitelma löytyy VT:n kirjoituksista: Ihmisen Poika korotetaan ja jotka uskoen katsovat Häneen, pelastuvat Jumalan Valtakuntaan. Jeesus otti esimerkiksi 4 Moos 21 luvun kertomuksen Mooseksesta ja vaskikäärmeestä. Tappavat käärmeet purivat israelilaisia ja Jumala käski Moosesta tekemään pronssisen (kuparisen) käärmeen ja nostamaan sen puukepin nokkaan. Kakki, jotka katsoivat käärmeeseen pelastuivat vitsaukselta. Tämä sama ongelma on myös meidän keskellä. Saatanan valhe puri Aatamiin ja Eevaan ja niin kuolema ja lankeemuksen kiroukset tulivat meidän kaikkien osaksi. Vain katsomalla uskossa ristiinnaulittuun ja puuhun ripustettuun, korotettuun Kristukseen, voi ihminen pelastua kuolettavan käärmeen puraisusta. Palataanpa efesolaiskirjeen luvun 3 kohtaan muutaman kysymyksen ja huomion kautta: 1. Ymmärrätkö, että sinulle on Jumalan ARMON kautta annettu tehtävä julistaa evankeliumia? Eli et ole sitä itse ansainnut etkä sitä omalla viisaudellasi ymmärtänyt vaan Jumala on ollut sinulle niin armollinen, että avasi mielesi silmät näkemään kuka Jeesus on ja tarttumaan Hänen lupauksiinsa. 2. Evankeliumi on aina kohdallasi vielä tutkimaton = siinä on sinulle opittavaa koko elämäsi ajan. Et voi ammentaa evankeliumia loppuun vaan sen tulee olla sinun jokapäiväinen perustus, joka mahdollistaa Jeesuksen seuraamisen. 3. Salaisuus on kätkettynä Jumalan ilmoituksessa Raamatussa. Varo lisäämästä siihen mitään tai ottamasta pois (Gal 1; Ilm 22:19). Liian moni on langennut ’tee-se-itse’ oppeihin ja menestysteologian tyhjiin ja vahingollisiin lupauksiin. 4. Tämä ylhäältä tuleva viisaus tulisi ilmetä seurakunnassasi. Evankeliumi ei ole yksityisasia vaan Jumalaa seuraavien opetuslasten yhteinen ja yhdistävä tekijä. Tämä ylhäältä tuleva viisaus on tarkoitettu kirkastumaan ja ilmenemään moninaisesti seurakuntayhteisön kautta. Kasvaako seurakuntasi evankeliumin ymmärtämisessä ja sen kommunikoinnissa ei-uskoville. 5. Pääkohta on Jeesus Kristus. Tämä on evankeliumin ydin. On kyse siis Jumalan Pojan Kristuksen tuntemisesta. Ei ole muita teitä, eikä vaihtoehtoja. Jeesuksen kautta opimme tuntemaan Kolminaisuuden kaikki persoonat. Menethän sisälle Kristuksen kautta. 6. Huomaa että evankeliumin omakohtainen sisäistäminen ja siitä eläminen antaa sinulle hengellisestä arviointikykyä ymmärtää mikä on oikeaa ja väärä. Se korjaa lankeemuksen tuomaa pimeyttä meissä. Saatana sai Aatamin ja Eevan lankeamaan: määrittelemään ITSE mikä on oikeaa ja väärää. Evankeliumi korjaa tuota hengellistä ”tuntoaistiasi”. Ps 36:9 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. Pohdittavaksi: Mitä evankeliumi merkitsee ja kuinka sen salaisuus on auennut sinulle? a) Miten se vaikuttaa sinun:käsitykseen itsestäsi? b) Käsitykseen Jumalan luonteesta? Miksi Jeesus c) Käsitykseen Jumalan johdatuksesta elämässäsi? Kuinka seurakuntayhteisösi heijastaa tätä iankaikkista evankeliumia tämän ajan ihmisille? Oletko itse siitä osallinen ja osallistutko seurakuntasi evankeliumin etenemiseen paikkakunnallasi? Tämä on vaarallisempi kehotus kuin luuletkaan …
Aikamme viisaat neuvovat ihmisiä kuuntelemaan oman sydämensä haluja, ikään kuin sieltä kumpuaisi totuuden ja aitouden ääni. Eikä tämä jää ainoastaan yksilön itsensä määriteltäväksi vaan yksilökeskeiset subjektiiviset tuntemukset ja kokemukset ovat nostettu kaiken mittariksi so. totuudeksi, jota muidenkin pitäisi nyt uskoa ja palvella. Niinpä nyt tehdään jopa lakeja, joissa määritellään ihmisen olemusta ja identiteettiä sen mukaan mitä ihminen kokee mielessään sillä hetkellä oikeaksi, huolimatta siitä, että hänen ruumiinsa ja ympäristönsä todistaisi aivan muuta. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö vaan se seurausta ihmisen lankeemuksesta. Ihminen elää todellisuudessa epänormaalissa tilassa syntiinlankeemuksen tähden. Hänen mielensä ja ajatuksensa eivät ole linjassa todellisuuden ja varsinkaan luoja Jumalan tahdon kanssa. Hänen todellinen tilansa on paljon huonompi kuin hän osaa edes kuvitella. Hän on luonnostaan vihan lapsi. Ef. 2:1-3 1. Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne. 2.Niissä te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa. 3.Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme lihamme himoissa tyydyttäen lihan ja mielen haluja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin. Eräs nuorimies sanoi minulle, kuultuaan, että hän on luonnostaan synnin alla, että tämä on ikävä asia kuulla! Siinä hän oli aivan oikeassa. Sanoinkin hänelle, että se on totta, mutta myös välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme mikä meidän todellinen tilamme on ja kuinka paljon tarvitsemme Jumalan itsensä valmistamaa pelastusta Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. No, mitä tapahtuu kun rikkinäinen, langennut ihminen rakentaa omaa totuutta? Hän on tällöin omien harhakuvitelmiensa vanki ja ympäristönsä ohjattavissa. Hänen ei elä todellisuudessa vaan on eksynyt ja harhassa. Mitenkö tämä näkyy? Monellakin tavalla ja varmasti selkeimmin juuri seksuaalisuuden alueella. Roomalaiskirje paljastaa meille miksi ihminen menee yhä syvemmälle valheeseen ja harhaan. Syynä on hänen epäjumalanpalveluksensa. Room 1:19-25 1. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, 20.sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. 21.Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22.He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. 23.He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi. 24.Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät sydäntensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa. 25.He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, häntä, joka on iankaikkisesti ylistetty. Aamen. Ihmisen lankeemus on paljon syvemmällä kuin haluamme uskoa. Olemme luonnostamme epäjumalan tehtaita (uskonpuhdistaja John Calvinin ilmaisu). Epäjumalamme eivät ole vain joitakin Buddha -patsaita tai alttareita vaan monia itsessään hyviä ja Jumalan luomia asioita. Näistä yksi on seksi. Jumala loi miehen ja naisen ja antoi heille keskinäisen liiton (ennen lankeemusta), jossa myös miehen ja naisen välinen seksuaalisuus toteutuu. Kaikki muu avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksin harjoittaminen rikkoo ihmistä ja on syntiä eli Jumalan tahdon vastaista. Tämä on ollut Jumalan sanan ilmoitus alusta alkaen. 1 Kor. 6:18-20 1. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, jota ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan.19.Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat, 20.teidät on kalliilla hinnalla ostettu. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. Kun Jeesukselta kysyttiin avioliiton pysyvyydestä, niin hän vastasi siihen kertomalla kuinka Jumala on alusta alkaen tarkoittanut miehen ja naisen LIITTO-yhteyteen. Liitto on pysyvä sopimus Jumalan ja ihmisten edessä. AVOliitto taas oikeastaan tarkoittaa EI-liittoa. Siksi tuo liitto sana kuuluisi jättää pois tuosta ’EI-sopimuksesta’. Palataanpa taas kuumaan aiheeseen, joka ei ole kuitenkaan mikään uusi asia. MIKÄ IHMEEN BILEAMIN OPPI? Ilm 2:14 Mutta jotakin minulla on sinua vastaan: Sinun joukossasi on niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään israelilaisille ansan, niin että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta. (2 Piet 2:15; Juud 11) 4 Moos 31:16 Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa. Bileam oli ennustaja, joka opetti mooabilaiselle kuninkaalle Baalakille kuinka israelilaiset saataisiin lankeamaan ja sitä kautta heidät saataisiin hävitettyä tai ainakin sulautettua ympäröiviin pakana kansoihin. Baalak oli aiemmin pyytänyt Bileamia kiroamaan Israelin kansan, mutta useiden yritysten jälkeen ja isojen palkkioiden toivossa hän ei kuitenkaan voinut sitä tehdä. Jumala ilmoitti hänelle, ettei hän voisi sitä tehdä. Palkkio kuitenkin kiinnosti niin suuresti, että Bileam opasti Israelin kansan vihollista langettamaan juutalaiset miehet haureuden kautta. Tästä seuraisi suuri vitsaus koko Israelille. Tämä sama kirous on jatkunut aina meidän päiviimme saakka! Huomaa, että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa Jeesus mainitsee, että kyse on OPISTA! Eli tätä toimintatapaa pidetään totena ja sitä kommunikoidaan hyvänä ja kannatettavana asiana, OPPINA! Kaiken lisäksi tämä oppi on jopa päässyt luikertelemaan seurakunnan sisälle aivan samalla tapaa kuin se tapahtui ensimmäisen kerran Israelin kansan keskellä. Seurakunta on siis kärsinyt Bileamin opista aina näihin päiviin asti. Tässä ei siis ole mitään uutta, vaikka tätä teemaa tuputetaankin nykyään isoon ääneen ja ihmisiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä, pidetään vanhollisina ja tiukkapipoisina. Huomaa, että epäjumalanpalvelus ja haureus ovat ’kolikon kaksi puolta’. Jokainen ihminen palvoo jotakin. Ihminen on luonnostaan ’homo religiosus’, hän on palvoja ja jokin taho on hänen palvonnan ja uskomusten kohteena, osa tietoisesti ja iso osa hänen tietämättään. Luonnollinen ihminen menee tässä isäntänsä mukana, eikä sokeudessaan näe kuinka hän on epäjumalansa palvelija ja orja. Mikä sitten avuksi tähän ihmisen sokeuden tilaan? Roomalaiskirje paljastaa evankeliumin todellisuuden meille epäjumalanpalvojille. Ensinnäkin luominen paljastaa ihmisille, että on Luoja, jolle meidän on vastattava elämästämme. 19.Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, 20.sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. 21.Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22.He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. 23.He ovat muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi. Tämä tieto ei vielä vapauta eli pelasta ihmistä, mutta se on evankeliumin todistuksen tausta, joka johtaa ihmisen ymmärtämään, ettei hän ole maailman keskipiste vaan Jumala, joka hänet on luonut. Mistä sitten tulee valo ihmisen pimentyneeseen mieleen? Kuka laittaa valot päälle? Se on itse Jumalan Poika ja tuli ja toi ihmiselle mahdollisuuden tulla totuuteen ja löytää oikea elämä, jossa epäjumalat, jotka ovat usein miten itsessään hyviä asioita, löytävät oikean paikan ihmisen elämässä. Hänen rakkautensa korjataan oikeaan. Kirkkoisä Augustinus puhui meidän vääristyneestä rakkaudesta, jossa kohteemme ovat väärässä järjestyksessä. Eli rakastamme asioita, mutta prioriteetit ovat pielessä. Näin on epäjumaliemme laita. Ihminen nostaa elämänsä tärkeimmiksi kohteiksi usein Jumalan luomia hyviä asioita, ne tulevat hänen palvonnan kohteiksi eli epäjumaliksi. Siksipä Jumalan antama ensimmäinen käsky ja varoitus palvoa muita jumalia oikean Jumalan sijaan on tänäänkin aiheellinen. Roomalaiskirje jatkaa tästä paljastamalla evankeliumiin liittyvän totuuden: kaikki ihmiset ovat synnin alla, eivätkö ole kykeneviä itse pelastamaan itseään (Room 3). Jumala itse pelastaa ihmisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Room 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. Evankeliumi on Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka eli täydellisen elämän ja kuoli puolestamme ja nousi ylös kuolleista. Niinpä ihminen, joka ei itse kykene pelastamaan itseään voikin vastaanottaa lunastuksen = vapaaksi ostamisen kuolemasta, synnistä, sielunvihollisen vallasta. Hänet pelastetaan täysin armosta, ei hänen omista ansioista. Tämä on evankeliumin ydin ja monille ihmisille vaikea pala niellä koska silloin hän joutuisi tunnustamaan, että on rikkonut Jumalaa vastaan ja elää vastoin Hänen tahtoaan, on kadotuksen johtavalla tiellä, ilman oikeaa Jumalaa ja kaiken lisäksi hänellä ei ole kykyä ITSE vaikuttaa pelastukseen. Moni koettaa kyllä täyttää tämän jumalakaipuun tai oikeammin jopa tarpeen kaikenlaisilla korvikkeilla, mutta ne ovat turhia ja parhaassakin tapauksessa ne antavat vain väliaikaista nautintoa (Heprea.11:25). Koska ihmisen ymmärrys oikeasta ja väärästä on vääristynyt, on hänellä myös vaikeuksia nähdä, että hän itse on kalterien väärällä puolella ja vastaavasti Jeesukseen uskova on vapauden puolella! Kummalla puolella sinä olet?
Mitäpä jos saisit selville, että sukupuusi isoäideistä yksi oli bordellinpitäjä, toinen maahanmuuttaja leski, joka avioitui vanhemman miehen kanssa, kolmas tuli raskaaksi appensa hairahduksesta, neljäs näytteli sulojaan tavalla, joka johti aviorikokseen, ei-toivottuun raskauteen ja miehensä murhaan ja viides nainen oli pienen kylän nuori neito, joka sai enkeli ilmestyksen. Melkoinen naisten joukko, jonka ei uskoisi kuuluvan maailmankaikkeuden kaikkein tärkeimpään sukuluetteloon. Oudoksi asian tekee myös se, ettei kyseisessä sukuluettelossa mainita muita naisia lainkaan, vain nämä edellä mainitut naiset, jotka sopisivat myös aikamme lööppilehtien palstoille. Näin äkkiseltään näyttäisi siltä, että näiden naisten ei oikeastaan kuuluisi olla Uuden Testamentin kuninkaiden Kuninkaan sukuluettelossa. Miksi nämä kyseenalaiset naiset nostetaan esille ja muut naiset jäävät mainitsematta?
Matteuksen evankeliumi 1: 1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. 2 Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet; 3 Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; 4 Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; 5 Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; 6 Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; 7 Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; 8 Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; 9 Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; 10 Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; 11 Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoina. 12 Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; 13 Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; 14 Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; 15 Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; 16 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. NAISET, JOIDEN EI KUULUNUT OLLA LUETTELOSSA Uusi Testamentti alkaa Matteuksen evankeliumilla, jonka ensimmäisessä luvussa kerrotaan maailman historian tärkeimmästä sukuluettelosta. Luettelo paljastaa meille ihmiseksi tulleen (inkarnaatio) Jumalan Pojan Jeesuksen sukupuun. Apostoli Matteus nostaa esiin listassa viisi naista, jotka poikkeavat taustoiltaan ja lähtökohdistaan kenestäkään muusta. Voisi jopa kysyä, että miksi ihmeessä heidät kirjattu luetteloon? Ensimmäinen sukuluetteloon kirjattu nainen on nimeltään Taamar. Hän oli syntyään ei-juutalainen, joka avioitui juutalaisen Messiaan sukulinjassa olevan Juudan pojan Erin kanssa. Erin kuoltua Taamar avioitui Erin nuoremman veljen Oonan kanssa. Myös Oonan kuoli ja niinpä Taamar jäi leskenä asumaan isänsä kotiin. Taamarin appiukko, leskeksi jäänyt Juuda kohtasi kaupunkireissullaan itsensä naamioineen Taamarin, luullen naista portoksi ja harrasti seksiä hänen kanssaan. Tästä seurauksena syntyi lapsi nimeltä Peres, josta kuninkaan sukulinja sai sitten jakoa. Voit lukea asiasta yksityiskohtaisemmin 1. Mooseksen kirjasta, luvusta 38. Miksi tämä nainen on nostettu esiin kaikkien muiden naisten joukosta? Eikö sukulinjassa olisi ollut ketään jalompaa naista? Miten tällainen tapaus sopii Jeesuksen sukuluetteloon? Toinen nainen, joka mainitaan luettelossa on nimeltään Raahab. Hänestä saisi varmaankin isot lööpit tämän päivän iltalehtiin. Nainen oli bordellin ja majatalon pitäjä, itsekin prostituoitu. Kuitenkin hän uskalsi ottaa vieraan vallan vakoojat luokseen ja suojella heitä oman henkensä uhallakin. Voit lukea näistä mielenkiintoisista tapahtumista Joosuan kirjasta luvusta kaksi. Raahabin perheen jäsenet pelastuivat Raahabin toimien ansioista ja myöhemmin hän avioitui juutalaisten kuninkaan sukulinjassa olevan Salmonin kanssa. Kuninkaallinen suku sai perillisen ja suvun jatkajan Booaksen, josta tuli myöhemmin kuningas Daavidin iso-iso-isä. Miten ihmeessä tällainen seksityöläinen, vieläpä bordellin pitäjä pääsi kuningasten sukulinjaan? Kolmas nainen, joka mainitaan sukuluettelossa on nimeltään Ruut. Hän tuli kansanryhmästä, jonka ei missään tapauksessa olisi kuulunut päästä juutalaisen kansan jäseneksi, saatikka kuninkaallisen suvun jatkajaksi. Ruutin ja hänen juutalainen anoppinsa jäivät molemmat leskeksi ja olivat vaarassa kuolla köyhyydessä Mooabin maassa, mutta toisin kävi. Ruutin elämään voit tutustua hänen omaa nimeään kantavassa Ruutin kirjassa, joka löytyy Vanhasta Testamentista. Miksi tästä ei-juutalaisesta naisesta tuli niin tärkeä henkilö, että hänestä piti tehdä oikein oma kirjansa Raamattuun ja miten hän pääsi yhdeksi merkittäväksi osaksi suurimman kuninkaan sukuun? Neljäntenä mainitaan sota-urho Uurian vaimo Batseba, jonka illan pimeydessä ja öljylamppujen valaistuksessa ottama paljasteleva nakukylpy osoittautui todella kohtalokkaaksi. Kuningas Daavid näki hänen kauniin vartalonsa, pyysi Batsebaa luokseen ja harjoitti haureutta (avioliiton ulkopuolinen suhde) hänen kanssaan. Asia ei jäänyt edes tähän vaan tämän lisäksi kuningas Daavid surmautti Batseban aviomiehen Uurian. Tästä tapahtumasta seurasi paljon pahuutta Daavidin perheelle. Koko kertomuksen löydät 2.Samuelin kirjasta. Kuinka tällainen häpeällinen teko nostetaan esiin ja Batsebasta tulee silti kuninkaan sukulinjan jatkaja? Eikö tällainen asia olisi ollut parempi salata? Miksi se piti paljastaa juorulehtien tapaan ja saattaa kaikkien ihmisten tietoon (myöskin tuleville sukupolville!)? Viides ja tunnetuin nainen sukuluettelossa on tietysti nuori Maria, jolle enkeli Gabriel ilmestyi ja ilmoitti Kristuksen syntymisen maailmaan. Tässä täyttyi Raamatun kolmannessa luvussa (1 Moos. 3:15) Jumalan antama lupaus tulevasta syntiinlankeemuksen korjaajasta ja sielunvihollisen voittajasta. MITÄ NÄMÄ NAISET OPETTAVAT MEILLE TÄNÄÄN? Mitä tällaiset häpeälliset tapahtumat tekevät kuninkaiden sukuluettelossa? Vieläpä itse Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan sukupuussa? Hyvin arveluttavia iso-äitejä, eikö totta! Mitä Jumala haluaa meidän tästä oppivan ja ymmärtävän? Kaikkivaltias Jumala haluaa osoittaa meille yhden elämämme tärkeimmän asian, jota valitettavan harvat eivät ole vielä tänäkään päivänä tiedostaneet. Kyseessä on Jumalan ihmeellinen armo ihmistä kohtaa. Armo, joka voidaan vastaanottaa riippumatta siitä mitä henkilö on kokenut tai millaisesta taustasta hän tulee. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa nostaa ihmisen aivan uuteen ja ihmeelliseen asemaan, jota ihminen itse ei voi koskaan ansaita, ei omilla teoillaan, ei omilla ansioillaan tai syntyperällään. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa puhdistaa ihmisen kauheimmistakin synneistä ja elämän sotkuista aivan uuteen asemaan, jossa ihminen saa syntinsä anteeksi, puhtaan omantunnon sekä tulevaisuuden, joka ylittää kaikkein suurimmatkin unelmat. Toinen ihmeellinen asia on nähdä Jumalan näkökulmasta se, ketkä ovat kuuluisia ja tunnettuja Hänen edessään. Nämä naiset, joiden ei pitänyt kuulua kuninkaan sukuluetteloon, ovat Jumalalle tunnettuja ja näin ollen myös kuuluisia Jumalan valtakunnassa. Moni aikamme julkkis taas ei mahtuisi Jumalan kuuluisten henkilöiden joukkoon, jollei hän sitten tule Jumalan luo ja vastaanota Hänen valmistamaansa armoa Kristuksessa Jeesuksessa. Haluatko sinä päästä tuohon samaan sukuun, Jumalan kuuluisten joukkoon? Nämä naiset Taamar, Raahab, Ruut, Batseba ja Maria todistavat Jumalasta, joka kutsuu ihmisen suhteeseen hänen kanssaan yksin armosta, antaen uuden elämän ja vapauden, jopa iankaikkisen elämän. Tunnetko sinä tämän Kuninkaan, joka voi tehdä tällaista ihmiselle? Älä viivyttele, sillä Hän elää ja haluaa sinun parasta. Kirkkoisä Jerome [Hieronymus] mainitsee tästä Kristuksen Jeesuksen sukuluettelosta seuraava: Jumalan Pojan sukuluetteloon ei ole sisällytetty ketään ”pyhistä” naisista vaan ainoastaan, naiset joita kirjoitukset syyttävät, jotta Hän, joka tuli syntisten tähden, Hän itse, joka otti syntisen ihmisen muodon, poistaisi kaikkien synnit. Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 6
Ef. 3 8.Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta 9.ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, Hänessä, joka on kaiken luonut. 10.Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille 11.sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka Hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Taloudenhoitajalla on suuri vastuu hoitaa hänelle annetut tehtävät uskollisesti ja varsinkin omistajan so. isännän ohjeiden mukaisesti. Talouden suuruus ja arvo tietysti lisää myös annetun vastuun painoarvoa. Jos hoidettava omaisuus on vähäinen niin vastuukin on sen mukainen, kun taas jos omaisuuden arvo on suuri niin vastuun merkitys tietysti kasvaa. Mitä sitten tulee Jumalan evankeliumin taloudenhoitoon, josta tekstimme kertoo, niin sen arvo on jotain sanoinkuvaamatonta, sillä onhan kyse IANKAIKKISESTA EVANKELIUMISTA (Ilm. 14:6). Siksipä tämä Jumalan seurakunnalleen antama tehtävä on ensiarvoisen tärkeä toteuttaa ”omistajan” eli talon Herran antaman ohjeiden ja käskyjen mukaan. Jumalan seurakunnalle uskottuun taloudenhoidon tehtävään kuuluu seuraavia asioita:
Evankeliumin sanoman tulee olla seurakunnan keskiössä, sillä se on Jumalan antama voima ja ase kaikkea lankeemusta, syntiä, kuolemaa, vanhaa ihmistä ja saatanaa vastaan. Uskonpuhdistajat Luther ja Calvin määrittelivät todellisen seurakunnan merkiksi eritoten sen kun se saarnaa apostolista evankeliumia. Jos taas apostolinen evankeliumi muutetaan joksikin toiseksi tai hylätään tyystin (muuttaminen on jo hylkäämistä), niin seurakunta ei ole enää todellinen Jumalan seurakunta, vaan täysin merkityksetön koska siltä puuttuu sen pääsanoma, sen perustus (Matt. 5:13; 21:42-44). Ihminen elää kadotetussa tilassa ja on täysin kykenemätön löytämään omin avuin pelastusta. Jumalan taloudenhoidon merkitys näkyy erityisesti tässä, sillä vain evankeliumin kautta ihmisille tarjotaan ovea, josta hän pääsee takaisin Jumalan suunnitelmaan, Puutarhaan, josta hänet karkotettiin ensimmäisten ihmisten lankeemuksen tähden, kun Aadam ja Eeva ajettiin pois Paratiisista. Jumala on tarkoittanut, että seurakunnan olemus ja toiminta tuo ihmisten läheisyyteen oven, josta hän voi käydä iankaikkisen Jumalan valtakuntaan (Joh. 10:9; 14:6). Tästä syystä ei ole yhdentekevää miten seurakuntaa toimii ja mikä on sen toiminnan keskiössä. Liian usein juuri evankeliumin sanoma ja merkitys siirtyy pikkuhiljaa seurakunnan keskiöstä sivuasiaksi kuten kävi niin usein Israelin kansalle VT:ssa. Pohdittavaksi:
Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 5
Ef. 3:8 Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta … Paavali tunsi syvällisesti Kristuksen, mutta siinä samassa hän sai havaita myös oman mahdottomuutensa lihansa puolesta. Tämä on kristitylle vaikea pala niellä, sillä vanhan ihmisen lemu on karmeaa varsinkin kun se kulkee uskovan mukana kaikkialla. Ihmisen keksimät omatoimiset yritykset peittää tuo kuoleman haju on tuomittu epäonnistumaan. Evankeliumin kuuluu myös oikea ymmärrys ihmisen, so. sinun omasta tilasta. Tästä syystä puhun usein, että evankeliumi on ensin evankeljuilua, koska se osoittaa ja paljastaa ihmisen todellisen tilan pyhän Jumalan edessä. Kun opit tuntemaan todellista Kristusta niin samalla havaitset oman korruptoituneen luontosi. Nämä kaksi käyvät käsikädessä: Kun Jumalan pyhyys ja hyvyys kirkastuu ihmiselle niin samalla myös todellinen synnin luonne paljastuu kasvavassa määrin (Evankeliumi 24/7 blogissa asiasta lisää). Näin Jumala avaa ihmisen ymmärryksen suuntautua päivittäin kohti armon evankeliumia Kristuksessa. Jumalan armo on taivaallinen voima, jotta ihminen voi elää Jumalan tahdossa tämän lyhyen lankeemuksen ajan tässä kuoleman varjon maassa. 1 Tim 4:9-10 Tämä sana on varma ja täysin vastaanottamisen arvoinen. Siksihän me teemme työtä ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. Tiit 2:11-13 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12.ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13.kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Kerran eräs nuorimies tuli kysymään neuvoa pitäisikö hänen matkustaa ulkomaille ja näin pyrkiä jättämään taaksensa kotona ja omassa elämässään olevat moninaiset ongelmat, joista olimme keskustelleet useita kertoja aiemmin. Annoin seuraavanlaisen neuvon: ”Tässä on vain yksi iso pulma, sinun ongelmasi matkustaa valitettavasti kanssasi samalla lipulla”. Ei auta jos koetamme paeta ongelmiamme tai peittää ne jollakin muulla toiminnalla, joka usein on omaa uskonnollista itsevalittua jumalanpalvelusta eli epäjumalanpalvelusta (Kol. 2:23). Tehtävämme on siis julistaa ”evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta”, eli sieltä löytyy jatkuvasti ammennettavaa. Evankeliumi on paljon suurempi ja syvempi asia kuin osaamme edes uneksia. Toiseksi olemme edelleen saviastioita, joiden sisältä löytyy iankaikkinen ja uusi luomus. Vaikka olemuksemme ei vielä täysin heijastaa Kristuksen täyteyttä niin sen ei tule estää meitä olemasta Hänen todistajansa. Evankeliumi on tarkoitettu etenevän vaakatasossa, ihmiseltä ihmiselle. Jumala on se joka vaikuttaa uskon, sillä hän on sekä uskon alkaja, että sen täyttäjä (Hepr. 12:2). Hyvä mittari on oikeastaan kysyä: ”Tunnetko Kristusta tänään enemmän kuin silloin kuin tulit uskoon?”. “Meitä kehotetaan pukeutumaan Kristukseen, tulemaan Jumalan kaltaisiksi. Se merkitsee, halusimmepa sitä tai emme, että Jumala aikoo antaa meille mitä me tarvitsemme, ei sitä, mitä me nyt ajattelemme tahtovamme.” C.S.Lewis, kirjasta Kärsimyksen ongelma (vapaa käännös) Pohdittavaksi:
1. Kor.12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. Apt. 5:23 Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.” Ef. 3:10-11 Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Seurakunta on melkoinen mysteeri varsinkin kun se elää keskellä langennutta maailmaa ja on itse myös osallinen kaikista sen heikkouksista, mutta samaan aikaan se on Jumalan ilmestysmaja, jossa Kristuksen on tarkoitettu paljastuvan monella eri tavalla lähetyskäskyn kehotuksen mukaisesti ja vieläpä kaikille kansoille. 2 Kor. 4:7-11 7.Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8.Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9.vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.10.Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11.Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Vaikka evankeliumi siis tulee täydellisestä maailmasta, on se tarkoitettu etenevän ”vaakatasossa”, ihmiseltä ihmiselle. Tavallinen lankeemuksesta osallinen ihminen, joka on saanut omakohtaisesti kokea syntien anteeksisaamisen Kristuksessa, on tarkoitettu elämään Jumalan evankeliumin todistajana koko elämällään, kaikkina aikoina, yhdessä muiden uskon perheenjäsenten kanssa. Seurakunnan ja myös uskovan keskeneräisyys ei siis ole este Jumalan todellisuuden ja erityisesti evankeliumin leviämiselle vaan se kuuluu Jumalan suunnitemaan. Usein evankeliointi nähdään yksinomaan yksilökeskeisenä toimintana ja sen ajatellaan tapahtuvan lähinnä kaduilla ja/tai isoissa tapahtumissa. Kuinka rajallinen ja jopa vääristynyt kuva tämä onkaan. Tietysti evankeliointia tulee tapahtua noillakin alueilla, mutta entäpä koko seurakunnan todistus? Itsekin kyllä teen ovityötä varsinkin opiskelijoiden parissa, mutta se on lähinnä ”evankeliumiin valmistavaa” ja ensikosketusta Jumalan pelastussanomaan Kristuksessa. Evankeliumin heijastamista ei ole tarkoitettu vain jollekin sissiryhmälle vaan koko seurakunnalle. Jumala on kutsunut kaikki oppilaansa so. seuraajansa edistämään valtakuntansa laajenemista ja usein miten se tapahtuu hyvin intiimisti, ihmiseltä ihmiselle, ei niinkään suurissa kokouksissa, joissa valitettavan usein etsitään enemmänkin jotain tiettyä tunnelmaa kuin, että siellä ohjattaisiin ihmiset ymmärtämään evankeliumia. Esimerkkinä voisi mainita ensimmäisen vuosisadan ihmiset. Roomassa uskovien isommat kokoukset ja ”katutyö” oli tuolloin liki mahdotonta. Valtio ja keisari rajoittivat kristittyjen toimintaa hengenlähdön uhalla. Niinpä seurakunnan todistus oli suurilta osin yhdeltä henkilöltä toiselle ja pienen opetuslapsijoukon kohtaamista, rakkauden osoittamista hädänalaisille. Toisaalta seurakunnan kokoontumiset olivat usein myös salaisia ja tapahtuivat hyvin erilaisissa paikoissa, katakombeja myöten. Evankelioinnin ja evankeliumin kirkastuminen uskovan elämässä, ei tulisi jäädä vain jonkun erikoisryhmän asiaksi vaan on koko Kristuksen ruumin tehtävä. Seurakunnan merkitys on erityisen ilmeinen varsinkin evankelioinnin yhteydessä. Timothy Keller sanoo osuvasti: vain henkilö, jota evankelioidaan jatkuvan palvonta- ja paimenyhteisön yhteydessä, voi olla varma siitä, että hän tulee vihdoin kotiin, elintärkeään ja pelastavaan uskoon.[1] Miksi näin? Meillä Suomessa vaikuttaa hyvin yksilökeskeinen käsitys uskovana elämisestä. Se ei ainoastaan heikennä seurakunnan todistusta vaan on vaarallinen ilmiö erityisesti juuri uskoon tulleelle ja pelastusta etsivälle ihmiselle. Eipä ole tavatonta, että juuri uskoon tullut henkilö joutuu etsimällä etsimään sopivaa seurakuntayhteyttä / evankeliumikeskeistä pienpiiriä. Hänhän ei useinkaan aluksi tiedä onko mahdollinen ryhmä hyvä hänelle. Pieni lapsi on otollinen uuden oppimiseen kunhan hänellä on siinä hyvä perheyhteisö tukenaan, samoin on myös juuri uskoon tulleen laita, hän tarvitsee kasvattavaa ympäristöä, joka on Jumalan luoma seurakunta. Peräänkuuluttaisinkin tässä yhteisön yhteisestä todistusta, joka antaa laajemman kuvan Kristuksen evankeliumista. Esim. alussa lainaamani Efesolaiskirjeen jakeet nousevat seurakuntaruumiin moninaisuudesta ja kuinka Jumala on tarkoittanut, että kristittyjen erilaiset lahjat ovat tarkoitettu siunaamaan muita ja antamaan myös kokonaisemman kuvan Jumalan valtakunnasta ja itse Jumalasta. Esimerkiksi joillakin kristityillä on erinomainen taito osoittaa vieraanvaraisuutta, joka on hyvin tärkeä osa evankeliumin todistusta. Joku toinen taas osaa avata evankeliumin laajuutta ja monipuolisuutta sanallisin taidoin. Jo pelkästään nämä kaksi erilaista lahjaa yhdessä saisivat monet seurakuntamme kasvamaan, saatikka sitten, että uskovat suostuvat elämään ja toimimaan muillakin tavoin yhdessä evankeliumin asialla. Tällöin seurakunta toteuttaa kutsumustaan heijastaa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja läheisyyttä tässä rikkoutuneessa maailmassa. Yksi suurimpia ihmetekoja on oikeastaan uskovien perheyhteys. Jeesuksen oppilaiden keskinäinen suhde puhuttelee, varsinkin jos tämä joukko on hyvin erilaisista taustoista ja etnisistä ryhmistä. Onhan se outoa kun entiset viholliset elävät sovinnossa jopa välittävät toisistaan. Joh. 13:34-35 Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Tästä myös apostoli Paavali puhuu kirjeissään usein: Gal. 3:28 Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. “Seurakunnan tarkoitus on tehdä näkymätön valtakunta näkyväksi uskollisen kristillisen elämän ja todistamisen kautta.” J.I. Packer[2] Pohdittavaksi:
[1] Timothy Keller, Why Plant Churches?, Incubator training material, Redeemer City to City, 2009. [2] J. I. Packer, Concise Theology: A Guide to Historic Christian Beliefs, Carol Stream, Tyndale House Publishers, 2001, s. 194. Mysteerin avaaminen jatkuu … OSA 3
1 Kor. 3:1-2 1.Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.2.Juotin teille maitoa enkä antanut vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään … 9.sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus. 10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Paavalin kirjeet ovat kohdistettu Jumalan seurakunnille, jotta ne kasvaisivat Jumalan tuntemisessa ja heijastaisivat yhteisönä oikeaa Jumalan kuvaa. Paavali ottaa tässä tekstissä esimerkiksi pienen vauvan, jonka vatsa ei vielä kestä vahvaa ruokaa vaan ravinto pitää juottaa hänelle pieninä annoksia ja kasvun myötä elimistö voi ottaa vastaan sitten tukevampaa ravintoa. Paavali ei tarkoita tässä meillä Suomessa usein selitettyä versiota, että evankeliumi olisi tuo maitoruoka ja jokin muu hengellinen totuus sitten sitä vahvaa ruokaa. Ei, tässä ei ole kyse siitä, koska näin meidän kesken puhuttuna, evankeliumi on aina vahvaa ruokaa, missä vaiheessa sitten oletkin hengellistä kasvuasi. Sinun kuuluu jatkuvasti paneutua evankeliumiin Kristuksessa, jotta voisi kasvaa hengellistä aikuisuutta kohden. Tiituksen kirjeessä Paavali sanoo osuvasti: Tiit 2: 11.Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12.ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13.kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Evankeliumi kuuluu siis uskovan KAIKKIIN RUOKAVALIOIHIN, sillä muuten hän ei ymmärrä eikä pysty elämään Jumalan tahdon mukaisesti. No mistä sitten tästä vahvasta ruoasta on kysymys? Konteksti paljastaa, että Paavali puhuu seurakunnasta, sen perustuksista ja Jumalan lasten yhteisöstä. Samoin kuin usein lainaamani Efesolaiskirjeen kohta seurakunta mysteeristä, niin tässäkin on kyse seurakunnan merkityksen ja sen perustusten tärkeydestä. Oikeastaan koko korinttolaiskirje painottaa tätä useassa kohdassa. 1.Kor luku 12 jopa selittää sen perustuvan kolminaisuuteen: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ja samaan aikaan erilaisia. Seurakunta on osa Jumalan taivaallista rakennelmaa ja siksi sen oikeaan ymmärtämiseen ja rakentamiseen tarvitaan tämän mysteerin avautumista sanan ja Pyhän Hengen kautta. Muussa tapauksessa tuomme siihen omia rakennelmia ja ajatuksia eli heinää ja olkia kuten Paavali ilmaisee: 10.Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. 11.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 12.Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13.itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. 14.Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15.Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. 16.Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17.Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. 18.Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä luulee olevansa viisas tässä maailmanajassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Seurakunta on siis Jumalan viisauden ilmaisu ja siksi meidän tulee tarkoin perehtyä mikä se on ja mille perustuksille se rakennetaan. Meidän ei tulisi olla tietämättömiä tästä Jumalan temppelistä vaan huolella tarkastella sitä kuten profeetta Hesekiel, jolle annettiin näky tulevasta Herran temppelistä (luvut 40-47). Hes 43: 10Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden. 11Ja jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset, kaikki muodot ja kaikki lait; kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan. 12Tämä on temppelin laki: sen koko alue vuoren laella yltympäri on korkeasti pyhä. Katso, tämä on temppelin laki." Hes 44:5 "Ihmislapsi, ota huomioosi, katso silmilläsi ja kuule korvillasi kaikki, mitä minä sinulle puhun kaikista Herran temppelin säädöksistä ja kaikista sen laeista, ja ota huomioosi, kuinka temppeliin on mentävä kustakin pyhäkön uloskäytävästä. Tarvitsemme siis Jumalan ilmestystietoa seurakunnan merkityksestä. Tämä on sitä vahvaa ruokaa, joka löytyy Raamatusta, mutta joka on jäänyt valitettavan monelle kristitylle salaisuudeksi. Syitä tähän on varmasti useita. Suomessa yksi syy on se, että meidän seurakuntamallit nousevat usein enemmän katolilaisuuden vaikuttamista ajatuksista, kuin Uuden Liiton ilmoituksesta. Jotkut puhuvat jopa ’äitikirkosta’, jolle tulee olla uskollinen vaikkakin juuri uskonpuhdistajat joutuivat puuttumaan tällaiseen ajatukseen. Uskonpuhdistajat pitivät seurakunnan pääasiallisena merkkinä evankeliumin julistusta, sen kaikissa muodoissa ja heidän omaan aikaansa sopivalla tavalla. Seurakunta jossa ei enää ole Kristus keskiössä, evankeliumin sanoma kirkkaana esillä, ei ole uskollinen Jumalan seurakunnalle uskottuun tehtävään. Siinä tapauksessa se ei heijasta Jumalaa ja hänen pelastussanomaansa. Jos kerran Mooseksen ja Hesekielin tuli tarkoin kirjata ja esittää ilmestysmaja ja temppelin piirustukset, niin mitä arvelet kuinka tärkeätä se on meille ja tänään? Pohdittavaksi:
|
Juhani aholaTavis mies, joka on ihastunut Jumalan hyviin suunnitelmiin ja Hänen hyvään tahtoonsa. Archives
August 2023
Categories |